Kovalevyn osiointi

[juyli]

Nythän kyse ei ole siitä, koneessa on 170/186 gigaa tyhjää tilaa ja ongelma on se, miten saisin siitä kohtuullisen osan lohkaistua XP:n hallusta jollekin järjelliselle käyttikselle.

PC-arkkitehtuurissa on eräs rajoitus: primääriosioita (ensiö-osioita?) voi olla vain 4 kappaletta. Jos kiintolevyllä on jo neljä primääriosiota, on yhdestä ensiöosiosta luotava jatkettu osio (extended), jotta sille voi tehdä haluamansa määrän loogisia osioita. Ensiöosion muuntaminen jatketuksi (extended) -osioksi tuhoaa datan ko. osiolta. Linux:in perusasennus haluaa tehdä vähintään juuri-osion sekä swap-osion, jos mahdollista. Niiden ei tarvitse olla primääriosioilla.
Ylläoleva voi joskus osoittautua ongelmaksi kannettavissa, joissa on jo useampia osioita laitevalmistajan toimesta, eikä enää osioitavaksi osioita.
Toki graafinen gparted kertoo selkeästi osionnista, muttei

Koodia: [Valitse]

sudo fdisk -l jää informatiivisyydessään yhtään jälkeen - paremminkin päinvastoin

[Araminta]

Päätin viime yönä siirtyä sanoista tekoihin ja asentaa toimivaksi todetulta 11.10-CD:ltä Ubuntun siihen tilaan, mitä se arvelee saavansa levyn lopusta käyttöön. Kun pääsin osiontinäyttöön, pienensin sen tilavarausta 170 -> 60, mutta jo painettuani "next"-näppylää, aloin ihmetellä, miksi tilavarausten summa oli yli 200 gigaa ja huomasin, että se oli tarjonnut asennusalustaksi ulkoista kovista - siis se oli ainoana esittelyssä. En halunnut asentaa sitä levylle, joka ei kuulu vakituisesti laitteistoon, joten peruutin edelliselle sivulla, irrotin ulkoisen levyn, ja sain koneen oman levyn käsittelyyn. Nytkin se ehdotti suurinta osaa levystä itselleen, mutta hilasin taas palkin niin että sille jäi lopusta 60 gigaa. Asennus eteni kohtaan "Retrieving file 31/69", johon se jämähti, hiiren tilalle tullut latauskiekko lakkasi pyörimästä eikä näppiskään toiminut. Menin nukkumaan ja aamulla oli sama ruutu esillä.

Olis kuitenkin pitänyt osioida levy ensin vaikka DFSEEllä, se on aina nähnyt luotettavasti paljonko levyn lopussa on tyhjää tilaa ja varoittaa, jos aion osioida käytetyn tilan päälle. Pelkään että asennus on kummiskin onnistunut kirjoittamaan esim $Bitmap'in päälle, joka mielestäni on kartta siitä, mitä klustereita NTFSllä on käytössä, eli sen siirtäminenkin kaiketi edellyttäisi sen päivitystä.

No niin, mitäs nyt tehdään. Ilmeisesti tästä ei pysty millään jatkamaan (?)  Virrat pois, uusi buutti, joka joko lataa XP:n tai sitten ei. Jollei, niin buuttaus Live CDltä, XP-osiolta talteen, mitä tarttee (jos se osaa vielä lukea sitä), asennus samalta niin että alkuun jätetään 50-60 gigaa XP:lle ja sitten XP:n asennus (mulla on samanlaisen koneen asennuslevy ja lisenssit sekä koneessa että levyllä). Onko parempia ehdotuksia tai muuta huomioitavaa?.   

Primääriosiot ei ole ongelma osioinnissa, mulla on yleensä aina koneissa vähintään kaksi levyä ja kussakin vain yksi primääri. Kaikki tuntemani käyttikset on asentuneet loogiselle paitsi winit. Mulla ei myöskään koskaan ole ollut ongelmia siitä, että levy on ostettaessa/saadessani osioitu, sensijaan se, ettei sitä ole osioitu, on alituinen päänsärky. Ihmettelin kerran jollain ulkolaisella forumilla, kuinka käyttäjät suostuvat ostamaan koneita, joissa on vain yksi osioimaton levy, eikä asennusmediaa mukana. Joku vastasi siihen "99.9 % of the Windows users wouldn't know what you are talking about". Ehkä tää onkin se ongelma, MS on voinut mellastaa ekan tietokonesukupolven kanssa kuin pellossa agressiivisella myyntipolitiikallaan.   

[JaniAlander]

Periaatteessa voinet yrittää korjata XP:n boottilataajan sen asennuslevyltä löytyvillä työkaluilla. Ainakin Vistan asennuslevyllä on moiset luultavasti XP:nkin. Toinen mukava työkalu on ilmainen Rescatux, lataat sen ja poltat levylle, sillä saa korjailtua niin Linuxin kuin Windowsinkin käynnistysongelmia, ilman komentoriviharrastusta.

[Araminta]

Kiitos Jani keinoista, joita ei onneksi vielä tarvinnut. XP lähti käyntiin, vähän nilkuttaen, mutta levytsekkien ja reboottien jälkeen näyttäis olevan kunnossa. Osiointi oli jo tapahtunut, XP:llä oli tilaa enää 130+ gigaa, loppu yhtenä ext4-partitiona ja yhden gigan swap-osiona. Latasin live-CD:n, löysin GPartedin ja jaoin loppulevyn vielä kahtia tarkoituksena tehdä toisesta /root ja toisesta /home. Nyt on Ubuntulle siis varattuna
dev/sda5
dev/sda7
dev/sda6 (swap)
   
En tiiä miks nää tunnukset menee näin, (sda3 ja sda4 puuttuu, sda6 on levyn viimeinen osio), mutta kaipa logiikka aikanaan paljastuu. Se, mitä vielä kysyisin ennenkuin laukaisen asennuksen, on miten ja missä vaiheessa kerron, että /root pitäis mennä sda5:lle ja /home sda7:lle? Vai voiks ne antaa mennä mihin menee ja siirtää asennuksen jälkeen? man mv kertoi vain tiedostojen siirtämisestä. Kokeilin löytyiskö komentoa mvdir, mutta ei. Onkohan komentoa, joka siirtää koko hakemistorakenteen? Haluaisin siis kotihakemiston eri osioon, jotta voin päivittää käyttiksen koskematta omiin juttuihini.   

[JaniAlander]

Kun aloitat asennuksen mene vilkaisemaan sitä osiointiohjelmaa, siellä pitäisi olla valittavissa liitoskohta osiolle, eli tyyliin sda5 / sda7 home , swapin se on jo automaattisesti tehnyt siihen ei tarvitse koskea. Home kansion voit siirtää kyllä asennuksen jälkeenkin mutta siinä on oma vähtinsä, tällä foorumilla on siihen kyllä haulla löytyviä vastauksia. Karkeasti niin että kopioit home kansion sisällön toiselle osiolle (piilotiedostot mukaan kanssa) editoit sitten etc/ kansiosta löytyvää fstab tiedostoa lisäämällä siihen osion tiedot (nimi ja uuid-tunnus) Tässä esimerkkinä oman fstabini sisältö itsellä home on eri osiolla (alunperin oli eri levyllä mutta kokoonpanoon tuli valitettavia muutoksia):

# /etc/fstab: static file system information.
#
# Use 'blkid' to print the universally unique identifier for a
# device; this may be used with UUID= as a more robust way to name devices
# that works even if disks are added and removed. See fstab(5).
#
# <file system> <mount point>   <type>  <options>       <dump>  <pass>
proc            /proc           proc    nodev,noexec,nosuid 0       0
# / was on /dev/sda5 during installation
UUID=edce5529-07fc-4406-abba-1d3ad3ce00f8 /               ext4    errors=remount-ro 0       1
# /home was on /dev/sda2 during installation
UUID=520665ee-c89b-402e-a295-6dc315f280e6 /home           ext4    defaults        0       2
# swap was on /dev/sda6 during installation
UUID=44dffedd-f097-4590-b93f-828629635ea6 none            swap    sw              0       0

[motalb]

Nyt on Ubuntulle siis varattuna
dev/sda5
dev/sda7
dev/sda6 (swap)
   
En tiiä miks nää tunnukset menee näin, (sda3 ja sda4 puuttuu, sda6 on levyn viimeinen osio), mutta kaipa logiikka aikanaan paljastuu.

Tunnukset menee noin koska osiot sda5, sda6 ja sda7 ovat laajennetun (eli jatketun eli extended) osion sisällä.
Todennäköisesti sda2 on laajennettu. Jos levyllä olisi vielä tilaa niin siihen voisi vielä tehdä primääriosiot sda3 ja sda4.

[ajaaskel]

En tiiä miks nää tunnukset menee näin, (sda3 ja sda4 puuttuu, sda6 on levyn viimeinen osio)

Nuo sda-jotain/sdb-jotain/...   voivat vaihdella eli niihin pitää suhtautua "tilapäisenä tunnuksena", tänään noin , huomenna ehkä toisin. Niistä ei siinä mielessä kannata välittää eikä niiden logiikasta,  ne pyörivät tilanteen mukaan.   Sen sijaan tuo UUID-tunnus (eli tuo pitkä numero) on osion "oikea" pysyvä tunnus, tietty UUID-tunnus vastaa aina sitä samaa osiota.
Apuna voi lisäksi käyttää levynimiötä (label) eli keksii itse jotkut kuvaavat nimet osioille jolloin myöhemmin on helpompaa nähdä heti osion merkitys eli mihin tarkoitukseen sitä osiota käytetään. Nämä pysyvät myös (ellet itse muutat joksikin toiseksi).   Tuon voi asettaa vaikka Gparted: in avulla.
Jos olet ristinyt osiosi jollain kuvaavilla nimillä niin komento:

Koodia: [Valitse]

sudo blkid
näyttää aika hyvin mikä on mikä.

[Araminta]

Kiitos taas, kyllä te ootte ihania! Uusi Ubuntu on nyt tässäkin koneessa! En löytänyt paikkaa mihin olisin voinut antaa sille  mountpointit, joten annoin se tehdä tiedostorakenteen oman mielensä mukaan. Teen sitten siirto-operaation, kunhan keksin sopivan loitsun koko kotihakemistorakenteen siirtämiseksi. Muut opasteet sainkin Janilta. Asennus kesti tolkuttoman pitkään, 2,5 - 3 tuntia, enimmäkseen latausta ja tiedostojen siirtoa. Toivoisin kyllä, että se kertoisi vähän paremmin, mitä se milloinkin puuhaa ja kysyisi ainakin, mitä sovelluksia haluan sen lataavan. Joudun nyt ensi töikseni siivoamaan pois kaiken sen hörhellyksen, mitä en tartte ennen kuin alan latailla mitä tartten. Täytyy tutustua vaihtoehtoisiin asennustapoihin ennen seuraavaa kertaa, haluaisin olla vähän paremmin kontrollissa. Vaikka olen asennellut paljon käyttiksiä, en uskaltanut kokeilla sellaista eka kerralla, kun arvelin, että se puhuu mulle linuxia eikä meillä ole yhteistä kieltä. 

Myös osioiden nimeämiskonventiot olivat selvityslistallani, eli onko nuo sdxx-tunnukset pysyviä, ja jollei, niin mikä on ja voiko osiot nimetä itse. Siihenkin sain hyvän selityksen. Kävin katsomassa, olisko täällä peräti sellainen LABEL-komento kuin muissa käyttiksissä, mutta sitä ei näköjään ole.

Merkkaan tään ratkaistuksi ja jatkan muilla aiheilla, kun menee sormi suuhun.   

[Ganymedes]

e2label on ext2/3/4 tiedostonjärjestelmien label komento.

Esim:

e2label /dev/sdx1 NIMI

Tosin tuo UUID:n käyttäminen fstab:ssa on mielestäni se oikea tapa ja välttämätöntäkin sisäisillä levyillä. Tällöin labelilla ei ole merkitystä.

Ulkoisille levyillä, jotka Ubuntu mounttaa automaattisesti kun niihin kytkee virran, on taasen LABEL se tapa, jolla ne saa pysymään vakiopolun takana - mikä on välttämätöntä esim. backup scriptien kanssa, jos ulkoinen levy osallistuu backup:hin.

Tuosta oman datan säilymisestä käyttispäivityksen yhteydessä:

Erillisen /home -partition käyttöä monesti mainitaan tähän tarkoitukseen. Siinä kannattaa huomata se, että se tekee paljon muutakin - /home:n alle varastoituvat myös ohjelmien asetustiedostot, jotka sitten jäävät entiselleen. Se, että onko tämä hyvä vai huono asia, riippuu käyttötarkoituksesta.

Jos haluat tehdä aivan puhtaan asennuksen, niin vanhan käyttöjärjestelmän asetusten 1:1 kopioituminen ei ole toivottavaa, jos et suvereenisti hallitse kaikkia asetustiedostoja ja -hakemistoja, monet piileviä, joita /home:n alla on. Virhetilanteissa sama asia. Käyttispäivityksen yhteydessä - kukapa osaa vastata siihen, että halutaanko kaikki asetukset säilyttää vai ei, kun suuri osa ohjelmista muuttuu kuitenkin.

Toisaalta, jos haluat toistaa asennuksen samanlaisena - en tosin tiedä miksi - niin silloin on kätevää saada asetustiedot pysymään paikallaan - tai jos hallitset ne asetukset täysin, niin silloin on kätevää, että niitä ei tarvitse muutella.

Yhteenvetona voisi sanoa, että omat tiedostot kannattaisi tallettaa johonkin yhteiseen paikkaan, johon ei koskaan kosketa asennuksessa. /home voi olla sellainen tai sitten ei - datalevyn tai tiedostopalvelimen joku hakemistopolku on aina sellainen - riippuu järjestelmäsi infrasta.

[Illu]

Olen pitänyt erillisen /homen tekoa jonkinlaisena turvana jos käyttöjärjestelmään tai laitteeseen tulee jokin pahempi ongelma. Pelastettavat tiedostot voi olla helpompi kaivaa omalta osioltaan (arvaan).

Kun pian ilmestyy 12.04, miten sujuisi /homella olevien asetustiedostojen tyrmääminen siten, että vaan ennen asennusta kylmästi pyyhkäisisi kaikki piilotiedostot pois jollain menetelmällä. Jäljelle jäisivät tiedostoineen nuo perinteiset Asiakirjat, Julkinen, Kuvat jne. ja asentaisi sitten uuden ikäänkuin puhtaalta pöydältä alustaen juuren muttei /homea. Parempi silti olisi ottaa varmuuskopiot omista tiedostoista.

Toisaalta pienten tiedostomäärien kyseessä ollen, saattaa olla turhaa kikkailua, kopiot omista vaan ja sitten puhdas asennus.

[Araminta]

Olen pitänyt erillisen /homen tekoa jonkinlaisena turvana jos käyttöjärjestelmään tai laitteeseen tulee jokin pahempi ongelma. Pelastettavat tiedostot voi olla helpompi kaivaa omalta osioltaan (arvaan).

Kun pian ilmestyy 12.04, miten sujuisi /homella olevien asetustiedostojen tyrmääminen siten, että vaan ennen asennusta kylmästi pyyhkäisisi kaikki piilotiedostot pois jollain menetelmällä. Jäljelle jäisivät tiedostoineen nuo perinteiset Asiakirjat, Julkinen, Kuvat jne. ja asentaisi sitten uuden ikäänkuin puhtaalta pöydältä alustaen juuren muttei /homea. Parempi silti olisi ottaa varmuuskopiot omista tiedostoista.

Toisaalta pienten tiedostomäärien kyseessä ollen, saattaa olla turhaa kikkailua, kopiot omista vaan ja sitten puhdas asennus.

Mulla on aina koneen toisella levyllä tuore kopio omista datoistani, jotka muuttuvat kaiken aikaa, Silloin tällöin kopsaan lisäksi kaiken ulkoiselle kovolle. Se oli välttämätöntäkin käyttäessäni Warpia, mikään Windows-kone ei  olisi osannut lukea HPFS-levyä, jos Warp-koneesta olisi vaikka emo kuollut (niinkuin sitten kuolikin). Eli varsinaista dataa ei välttämättä tartte siirtää turvaan edes asennuksen ajaksi. Haluaisin silti selvitä mahdollisimman vähillä virityksillä myös asennuksen jälkeen. Mutta näyttää siltä, että joudun säilyttelemään /homessa kaikenlaista muutakin, esim. X2 editori on nyt siellä kaikkine varusteineen. Mitään Julkinen, Kuvat, yms hakemistoja ei mulla ole, Kuvat on ulkoisella levyllä (yli 30 000) ja muutenkin oma hakemistorakenteeni on ihan erilainen, tarkkaan mietitty ja käytössä hioutunut, Toisaalta, estääkö jokin backuppaamasta koko /home-hakemistoa ulkoiseen levyyn  tarvittaessa?

Tuli mieleen tuosta piilotiedostojen pyyhkäisystä, eiks jollain ls-komennon parametrilla saisi sen tekemään listan piilotiedostoista, josta olis sitten helppo muokata deletointiskripti niille (jos on kunnon editori, joka tekee mitä käsketään). Skripti jäisi dokuksi siitä, mitä on poistettu.

Osionimistä - toi UUID on varmasti paras koneen kanssa keskusteltaessa, havittelin vain sellaisia nimiä, joista itsekin ymmärrän, mistä osiosta on kyse. Koneessahan on muutakin kuin Ubuntu-osiot ja sitten on ne USB--mediat, jotka menee ja tulee. Vaihtuvat sdx:t tai pitkät kirjain-numerosarjat ei ole kovin informatiivisia. Tätä infraa täytyy silti miettiä, uutta järjestelmää suunnitellessa ei vain koskaan osaa ottaa huomioon kaikkea, mitä pitäisi.

[Ganymedes]

...
Toisaalta, estääkö jokin backuppaamasta koko /home-hakemistoa ulkoiseen levyyn  tarvittaessa?
...

Ei sitä mikään estä ja niin teenkin. rsync scriptillä sujuu helposti ja luotettavasti. Tämä osaa myös "mirror" tyyppisen ajattelun, jolloin siis lähteen muutokset saadaan muutettua myös kohteessa automaattisesti.
( rsync -urv /lahde_hakemisto/  /kohde_hakemisto/ )

Osionimistä - toi UUID on varmasti paras koneen kanssa keskusteltaessa, havittelin vain sellaisia nimiä, joista itsekin ymmärrän, mistä osiosta on kyse. Koneessahan on muutakin kuin Ubuntu-osiot ja sitten on ne USB--mediat, jotka menee ja tulee. Vaihtuvat sdx:t tai pitkät kirjain-numerosarjat ei ole kovin informatiivisia. Tätä infraa täytyy silti miettiä, uutta järjestelmää suunnitellessa ei vain koskaan osaa ottaa huomioon kaikkea, mitä pitäisi.

Kyllä, mutta kun puhutaan sisäisistä levyistä ei tuolla UUID:lla ole muuta merkitystä kuin se, että kun fstabissa käytetään sitä, niin homma toimii aina (oikeasti se on siis tiedostojärjestelmän tunnus, ei levyn tunnus).

Tuo mitä haluat toteutuu fstab:n samalla rivillä, jossa määritetään mount-piste. Itse teen esim. näin:

sisäinen lisälevy 2
- mount-piste:  /levy2

Tämän mountatun levyn alle sitten tulee hakemistoja, vaikkapa, ajatuksellisesti:
/levy2/data2
/levy2/data2/kuvat
/levy2/data2/musiikki

... vastaavat asiat seuraavalle lisälevylle: levy3


Työpöydälle - tai jonnekin - voi tehdä raahata linkin, jolle voi antaa minkä nimen hyvänsä, mutta se voisi olla tässä esimerkissä, vaikkapa "DATA2". Tätä napsauttamalla saa auki paikan:

/levy2/data2 , joka oikeasti on "/dev/sdc1" levyn hakemisto "data2", jolla tiedostojärjestelmällä on joku, käyttäjää kiinnostamaton UUID fstabissa (ja jonka näkee esim. sudo blkid -komennolla).

Tässä asiassa LABELilla ei siis ole mitään merkitystä. Erinäisiä listoja varten, voi toki antaa vielä lisäksi LABELin.

--------------

Ulkoisilla levyilla, joita tulee ja menee kuten sanoit, levyn label on taasen kaikki mitä tarvitaan. Kun USB-levyn tai tikun kiinnittää, niin se mountataan automaattisesti ja levy tulee näkyviin työpöydälle, Places valikkoon tai Unityn menuun. Labelin perusteella näkee mikä levy on kyseessä. Levyt saa umountattua samasta paikasta kuin mistä ne saa avattuakin.

ext2/ext3/ext4 - tapauksen kerroin jo edellä.

FAT32 (vfat) labelit saa tehty tiedostojärjestelmän teon yhteydessä, komennolla:

sudo mkfs.vfat /dev/sdx1 -n NIMI

NTFS:ää en käytä Linux-käytössä, ei ole vaivan arvoista, ja jos käytän muutoin, niin teen levy Windowsissa.

Ehkä tämä selvensi hieman lisää? Tokihan on muitakin tapoja tehdä, tuo oli vain eräs yksinkertainen tapa hallita levyjä.

[Araminta]

No nyt on tullut neuvoja niin että näillä pitäis pärjätä. Kiitos kaikille! Yritän merkitä tään ratkaistuksi, mutta ekaa viestiä en tietty pääse muokkaamaan, niinkuin ohje käskee .

[JaniAlander]

ls -a ja piilotiedostot löytyvät.

[ajaaskel]

eiks jollain ls-komennon parametrilla saisi sen tekemään listan piilotiedostoista...

Koodia: [Valitse]

ls -ldF .* näyttää sekä piilotiedostot että piilohakemistot (kansiot) aika mukavasti.  Jos haluaa lyhyemmän listauksen niin riittää:

Koodia: [Valitse]

ls -d .*
ja tiedostoon tuo menee väkäsellä:

Koodia: [Valitse]

ls -d .* > piilossa.txt