...
Toisaalta, estääkö jokin backuppaamasta koko /home-hakemistoa ulkoiseen levyyn tarvittaessa?
...
Ei sitä mikään estä ja niin teenkin. rsync scriptillä sujuu helposti ja luotettavasti. Tämä osaa myös "mirror" tyyppisen ajattelun, jolloin siis lähteen muutokset saadaan muutettua myös kohteessa automaattisesti.
( rsync -urv /lahde_hakemisto/ /kohde_hakemisto/ )
Osionimistä - toi UUID on varmasti paras koneen kanssa keskusteltaessa, havittelin vain sellaisia nimiä, joista itsekin ymmärrän, mistä osiosta on kyse. Koneessahan on muutakin kuin Ubuntu-osiot ja sitten on ne USB--mediat, jotka menee ja tulee. Vaihtuvat sdx:t tai pitkät kirjain-numerosarjat ei ole kovin informatiivisia. Tätä infraa täytyy silti miettiä, uutta järjestelmää suunnitellessa ei vain koskaan osaa ottaa huomioon kaikkea, mitä pitäisi.
Kyllä, mutta kun puhutaan sisäisistä levyistä ei tuolla UUID:lla ole muuta merkitystä kuin se, että kun fstabissa käytetään sitä, niin homma toimii aina (oikeasti se on siis tiedostojärjestelmän tunnus, ei levyn tunnus).
Tuo mitä haluat toteutuu fstab:n samalla rivillä, jossa määritetään mount-piste. Itse teen esim. näin:
sisäinen lisälevy 2
- mount-piste: /levy2
Tämän mountatun levyn alle sitten tulee hakemistoja, vaikkapa, ajatuksellisesti:
/levy2/data2
/levy2/data2/kuvat
/levy2/data2/musiikki
... vastaavat asiat seuraavalle lisälevylle: levy3
Työpöydälle - tai jonnekin - voi tehdä raahata linkin, jolle voi antaa minkä nimen hyvänsä, mutta se voisi olla tässä esimerkissä, vaikkapa "DATA2". Tätä napsauttamalla saa auki paikan:
/levy2/data2 , joka oikeasti on "/dev/sdc1" levyn hakemisto "data2", jolla tiedostojärjestelmällä on joku, käyttäjää kiinnostamaton UUID fstabissa (ja jonka näkee esim. sudo blkid -komennolla).
Tässä asiassa LABELilla ei siis ole mitään merkitystä. Erinäisiä listoja varten, voi toki antaa vielä lisäksi LABELin.
--------------
Ulkoisilla levyilla, joita tulee ja menee kuten sanoit, levyn label on taasen kaikki mitä tarvitaan. Kun USB-levyn tai tikun kiinnittää, niin se mountataan automaattisesti ja levy tulee näkyviin työpöydälle, Places valikkoon tai Unityn menuun. Labelin perusteella näkee mikä levy on kyseessä. Levyt saa umountattua samasta paikasta kuin mistä ne saa avattuakin.
ext2/ext3/ext4 - tapauksen kerroin jo edellä.
FAT32 (vfat) labelit saa tehty tiedostojärjestelmän teon yhteydessä, komennolla:
sudo mkfs.vfat /dev/sdx1 -n NIMI
NTFS:ää en käytä Linux-käytössä, ei ole vaivan arvoista, ja jos käytän muutoin, niin teen levy Windowsissa.
Ehkä tämä selvensi hieman lisää? Tokihan on muitakin tapoja tehdä, tuo oli vain eräs yksinkertainen tapa hallita levyjä.