Nyt löytyi yksi vika, jako siis toimii hyvin (nautilus) jos jaettava on kiinteällä kovolla, mutta ulkoisesta kovosta kun koittaa jakaa, ei onnistu. Ja tarkoitushan on juuri saada kaikki tavara ulkoselle kovolle ettei koneiden kovot täyty.. onko vinkkejä
Tämä on yleinen vika Ubuntussa NTFS- ja FAT-levyjen jakamisessa. Ongelmana on se, että levyt on liitetty yksinomaan kirjautuneen käyttäjän luku- ja kirjoitusoikeuksin, ja Samba yrittää avata tiedostoja jollain muulla tunnuksella.
Ratkaisuvaihtoehtoja:
- Pakota Samba käsittelemään tiedostoja omalla tunnuksellasi:
Muokkaa Samban asetustiedostoa pääkäyttäjänä:
gksudo gedit /etc/samba/smb.conf
Lisää [global] -osioon rivi:
force user = tunnus
missä tunnus on oma käyttäjätunnuksesi.
Käynnistä Samba uudelleen: sudo restart smbd
- Muuta ulkoisen levyn liitosparametreja /etc/fstab-tiedoston avulla siten, että kaikilla käyttäjillä on lukuoikeus.
- Vaihda ulkoisen levyn tiedostojärjestelmäksi ext4 ja aseta levyn oikeudet samalla tavalla kuin omassa kotihakemistossasi on tehty. Kaikki data pitää kopioida ensin talteen, koska levy alustetaan uudelleen.
Ensimmäinen vaihtoehto on varmaankin helpoin tilanteessasi. En tosin tiedä, miten kirjoitusoikeudet toimivat Nautiluksen jaoilla.
Pieni välikommentti, jos tarkoituksena on vain jakaa elokuvia kotiverkossa niin minusta ylivoimaisesti kätevin ja pätevin tuohon on Apache. Ja helppo saada toimimaan. Webbiselaimella pääsee selaamaan elokuvakansiota, lapsikin osaa käyttää tuota heti ilman että elokuva tulee vahingossa hävitettyä. Asian pystyy virittämään niin että elokuva lähtee käyntiin liki heti ilman että pitää odottaa että koko elokuva ladataan koneellesi ensin ja elokuvan sisällä pystyy hyppimään nopeasti haluttuun kohtaan jos katselet sitä vaikka VLC: llä. Tuo on se suurin ero pelkän tiedostojaon ja Apache: n välillä.
Minusta taas Apachen konfaaminen ja virittely tähän tarkoitukseen on aika mutkikasta verrattuna tiedostojakoon NFS:llä tai Samballa. Vaikka Apachen saisikin asetettua, asiakaspuolella kaikkien ohjelmien on tuettava streamausta HTTP:n yli ja kelauksissa voi silti olla ongelmia. Valokuvien katselukaan ei onnistu millä tahansa ohjelmalla ja tiedostojen siirtäminen palvelimelle on kuitenkin tehtävä jonkun muun jaon kautta.
Web-palvelimen hyvänä puolena on toki se, että tiedostot voi jakaa tarvittaessa myös kotiverkon ulkopuolelle.
Itse käytän yhdistelmää NFS+autofs. Autofs:llä jaot liitetään ja irrotetaan asiakaspuolella automaattisesti tarpeen mukaan, jolloin esimerkiksi palvelinkoneen sammuttaminen tai katoaminen verkosta aiheuttaa harvemmin ongelmia liitosten kanssa, koska ne ovat suurimman osan ajasta irti. Yleensä NFS-liitokset jäävät tässä tilanteessa jumiin tai häiritsevät muuten asiakasjärjestelmän toimintaa, kunnes palvelin on taas käynnissä.
NFS + autofsPalvelin1.
sudo apt-get install nfs-kernel-server2.
gksudo gedit /etc/exports/media/levy 192.168.1.0/24(rw,sync,no_subtree_check)
3.
sudo restart nfs-kernel-serverAsiakkaat1.
sudo apt-get install autofs nfs-common2.
gksudo gedit /etc/auto.master+auto.master
/var/autofs/net /etc/auto.net
3.
sudo restart autofsJakoon pääsee käsiksi hakemistossa /var/autofs/net/PALVELIN (missä PALVELIN on palvelinkoneen nimi,
/etc/hostname-tiedoston mukaan)
Tällaiset automaattiset jaot eivät näy ainakaan vanhemmissa versioissa /var/autofs/net-hakemistossa ennen kuin jako on liitetty, joten käytännössä tarvitaan myös symboliset linkit palvelinten nimiin:
sudo mkdir /net
sudo ln -s /var/autofs/net/PALVELIN /net/PALVELINTämän jälkeen palvelimen jakoihin pääsee millä tahansa ohjelmalla /net-hakemiston kautta.
Kirjoitusoikeuksia varten kotiverkossa on ehkä yksinkertaisinta, että palvelimella ja kirjoitusoikeuden tarvitsevalla asiakaskoneella on sama käyttäjätunnus, jolla on samat UID ja GID-numerot. Kaikki palvelimen jaettavat tiedostot ja hakemistot täytyy sitten asettaa kyseisen tunnuksen omistukseen.