...
Eli tarvis olla nää nykyset ohjelmat ym. käytettävänä aina kun asentaa käyttiksen.. Toisin sanoen tarvitsisin varmuuskopiolevyn jonka asentamalla OS palautuisi täsmälleen samanlaiseksi kuin ennen asennusta.
...
Jos tarvitset kirjaimellisesti tätä, niin tuskin oma distro on paras vaihtoehto - riippuen tilanteesta.
Käytä käyttistäsi virtuaalikoneessa (käytännössä ihan sama mistä käyttiksestä puhutaan, pelaa samalla tavalla kaikkien kanssa). Puhun tässä VMwaresta pelkästään, koska en tunne muita järjestelmiä.
Kysymääsi varmuuskopiointiin on kaksi erilaista vaihtoehtoa ja niiden yhdistelmät:
Snapshot (vaatii tosin maksullisen Workstation version).
- voit tehdä koneestasi yhden tai useampia talletettuja tilanteita ja voit palata niihin jälkikäteen.
- tämä tosin hidastaa koneen toimintaa, jos levyt ovat hitaita (esim. läppärissä), heti kun ensimmäinenkin snapshot on otettu
- koneen koko ei koskaan voi enää pienentyä, vaan ainoastaan suurentua (pitempi tarina), vaikka poistaisitkin tiedostoja, jos yksikin snapshot on jäljellä
- snapshotit voi tietysti myös poistaa ja sikäli pääsee nollatilanteeseen takaisin
Ihan vain koneen kopiointi
- jos käytät järkevästi, niin yksi kone = yksi hakemisto. Kun otat hakemistosta kopioin, niin se on 100 % varmuuskopio, jonka voi ottaa käyttöön samantien
Tässä virtualisointivaihtoehdossa kannattaa muistaa seuraavat periaatteelliset edut fyysiseen koneeseen nähden:
- palauttaminen. Tämän "varmuuskopion" voit palauttaa mihin hyvänsä koneeseen, jossa VMware Player toimii. Se ei siis rajoitu mitenkään siihen fyysiseen koneeseen jossa se alunperin toimi.
- ei-palauttaminen. Jos käytät ulkoista levyä, niin ei sitä tarvitse "kopioida" mihinkään vaan käyttää sltä käsin. Ulkoinen USB on tietysti hitaampi kuin uusi sisäinen levy, mutta yksinkertaisella koneella asia ei hirveästi näy. Ulkoinen e-SATA on samaa luokkaa kuin sisäinen levy (=eilen mittailtu asiaa itse, ei siis mitään tiedettä).
- fyysisen koneen käyttöjärjestelmä. Tämä virtuaalikoneiden kanssa pelaaminen EI rajoitu johonkin tiettyyn käyttöjärjestelmään. Esimerkiksi sama virtuaalikone toimii Ubuntussa ja missä tahansa järkevässä Windowsissa (ei 95/98) täysin samalla tavalla.
- virtuaalikoneen käyttöjärjestelmä. Voi olla käytännössä mikä hyvänsä tunnettu (alkaen jostain Win95 stä tms tai ehkä DOSistakin).
- virtuaalikoneen käyttö ei mitenkään loogisesti rajoitu vain yhden koneen samanaikaiseen käyttämiseen. Jos koneessa on useampia levyjä ja prosessori-coreja, niin työasemalla voi hyvin olla esim. 2-3 virtuaalikonetta samaan aikaan auki. Jos levyjä on vain yksi, niin kaksikin konetta, jotka oikeasti tekevät jotakin, saavat SATA-II levyn nakittamaan (surkeita levyjä tähän käyttöön), mutta ratkaisu on sinänsä helppo, useamman levyn käyttö ja virtuaalikoneiden käyttäminen eri levyiltä. Tosin olen kyllä käyttänyt 32-bittisellä läppärillä, jossa on vain yksi HIDAS levy, kahta periaatteessa varsin mutkikasta virtuaalikonetta samaan aikaan ja kouluttanut sillä asiakkaita, mutta ei se nyt varsinaisesti mitään hauskaa tekemistä ole
. Työasemalla sama sujuu kuin tanssi.
- virtuaalikonetta voi myös suhteessa verkkoihin konfiguroida ohjelmallisesti varsin helposti, fyysisillä koneilla vaadittaisiin rautaa samojen temppujen tekemiseen, jotka virtuaalikoneella ovat yhden valinnan takana jonka voi päättää silloin kun konetta käynnistää.
- fyysisellä koneella pitää olla tarpeeksi muistia myös virtuaalikoneita varten. Sinänsä virtuaalikoneen maksimi muistiallokaation voi säätää, joten fyysinen kone ei koskaan hyydy tämän takia, mutta tietysti virtuaalikone hyytyy jos muistia ei ole ollenkaan riittävästi allokoituna.
Joten toivottavasti sait tästä jotain ideaa, että ei distron tekeminen välttämättä ole ainoa tai edes paras tapa hallita tilannettasi - riippuen tietysti taustalla olevista vaatimuksista, joita minun ei tarvitse tietää.