Jälleen tuli huomattua, että ei käy luottaminen ATK-huoltojen diagnooseihin. Käsiini ajautui wanha Toshiban Tecra2-niminen läppäri, jolla olivat ikäänkuin tunnit tulleet täyteen.
Omistaja sitten kiikutti koneen paikalliseen huoltoon, jossa muutaman boottiyrityksen jälkeen asiantuntijan mielipide kuului jotta tällä mitään tee, koneeseen on virus iskenyt ja emolevy mennyttä kalua.
Noh, pettynyt emäntä sitten osti uuden koneen, mikäpä siinä muukaan auttaa, ja sattui ohimennen minulle mainitsemaan pakon edessä tehdystä laitteistopäivityksestä. Rohkaistuin sitten kysäisemään että paljonko pitäisi maksaa että veisin koneen arvokkaita neliöitä kaksiosta tuhlaamasta, ja päädyimme ratkaisuun että korvaukseksi parin kattovalon asennuksesta saan läppärivainaan ja pullakahvit. Itsetehtyjä viinereitä ja korvapuusteja, tuoreitakin vielä, kyllä kelpasi mussuttaa.
XP ei tosiaan osoittanut minkäänlaista halua käynnistyä. Kaivoinpa sitten Ubuntu 10.04:n levyn, ja muutaman yrityksen jälkeen kävi selväksi että splash-screenistä eteenpäin Ubuntu ei suostu livenä menemään. Aloin arvella koneessa olevan fyysisempääkin vikaa, ja tässä vaiheessa purin koneen ja imuroin menneitten vuosien tomut, ja samalla taisi koneen painokin hieman keventyä... On muuten ihan kiitollinen purkaa ja kasata, loogisesti koottu vempele.
Masiina kasaan, vaan ei mitään muutosta edelliseen. Löytyipä sitten Debianin asennuslevy, ja kas kummaa; hetken päästä edessäni olikin Lennyn työpöytä.
Jäipä kuitenkin kaihertamaan tuo Ubuntun toimimattomuus. No, Google kertoi etten ole yksin ongelmani kanssa, ja hieman nettiä pengottuani selvisikin että kyse on kernelin ja raudan yhteensopivuusongelmista (käsittääkseni), ja "i915.modeset=1" -rivin kun käynnistysparametreihin lisää niin probleemahan ratkesikin sillä. Grubin default-tietoihin kun tuon vielä pisti pysyvästi, niin jopa toimii kuten pitääkin.
Peräti mielenkiintoinen viikonloppuprojekti, ja tässäpä tämä nyt kehrää, lopetustuomion saanut tossipa..
