Copy paste gradujen vastapainoksi em. asiaa brutaalissa aforistisessa runomitassa:
• Huolissa syntymän ja kuoleman,
  kohtalo ihmiskunnan on.
• Itkussa lapsen,
  kyyneleessä vanhuksen.
  Silmässä kosteassa
  toiveessa toteutumattomassa
  on voima huomisen,
  paremman tulevan.
• Arvo aikuisuuden näkyy leikissä lasten,
  mielissä kehittyvissä, tiedoissa kasvavissa.
• Arvo elämän on laadussa kosketuksen
  kuviossa veteen piirretyn
  muodossa kiven hakatun.
• Halki väyläin, karikkoin,
  sylistä aaltoin
  venepaikkaan sataman.
  Siinä se rakkaus on.
  Köydessä laiturin,
  alkupisteessä maailman,
  etäisyyttä mittaamattoman.
  Vapauden.
• Sieluni on linnani ja maailma ympärilläni.
  Aika jonka mittaan on elämäni.
  Eikä minulta mitään puutu.
• Päässä kielen, syöverissä mielen, asuu rauha ihmisen; itsenäisen, suomalaisen,
  eurooppalaisen ja maailmankansalaisen.
• Itsenäinen ihminen tunnossa vikojen, joukossa samanlaisten, luonnonvoiman
  alaisen. ”Kompastuu, horjahtaa, korjaa ja jatkaa kulkuaan.”
• Kehitys tuskan toi, toivo lohdun antoi kehityksen uudestaan alusta alkoi.
  Ymmärsi virheen iänaikaisen. Heitti kruunun sekaan sattumain.
  Jälkeen siemenen ensimmäisen itävän. Ei taakseen katsonut lain. Hymyili vain:
  Päässä tien ihmisen; ymmärsi kaavan elämän. Ja siitä loi varmuuskopion.
  Luulin päätöksen olleen ihmiskunnan tietoisen, mutta ei, todeksi muuttui
  kirjalaatikosta esteetikon viimeisen. Teknologioin vanhennein.
• Ajatus ahdingosta, vangista kehtoa keinuttavasta. Onnensa rinnalleen
  nostavasta suuttumuksen soimaamasta hoivaajasta, opastajasta, rakastavasta
  vanhemmasta.
• Pieni puro iloisesti solisten ja villisti kääntyillen uomaansa etsi. Lopulta vetensä
  lätäkköön laski, haihtui sadepisaraksi.
• Ne tuli huomaamatta kuin takiainen villapaitaan. Nyt ne on verkossa maan
  tarkkaillen ja tuhoten vaan. Eivät tunne kenraaliaankaan, vihollisen vain ovat
  aistivinaan.
• Maailmanrauhaa ei voida sopia jos jokaisen täytyy omat kengän nauhansa
  solmia.
Lopuksi nöyrimmät anteeksipyyntöni, jos näennäinen kyynisyyteni ei ylitäkkään, sille asetettuja ennakko oletuksia. Raamit kaulassa voin olla arkea syvemmällä, mutta jotain tästä "käteenkin jää".