Ensimmäisenä käytin ja ohjelmoin Honeywell H1640 -konetta (=2xDDP316) Fortranilla, COBOLilla ja hieman BASICillakin. Seuraavaksi tulivat DDP516 ja DDP316 (Fortran + assembler). DG Nova 1200 oli ihan kiva Fortranilla, mutta kenkku assemblerilla. Jonkin verran Valtion tietokonekeskuksen Univac 1108:aa Fortranilla. - Nuo koneet eivät tietenkään olleet lähelläkään mikroja!
Jossain vaiheessa ohjelmoitava HP-25-laskin, se ensimmäinen Suomeen tullut versio, jossa oli ohjelmavirhe. On laatikossa, muttei toimi.
Ensimmäinen oma mikro oli Commodore PET 2001 (kokonaista 8 kiloa RAMmia!) ja siitä se versio, joka vaati 220/110 V välimuuntajan. Maailman paras BASIC (ainoa asia, josta voi BG:tä kiittää) ja jopa jonkin verran (käsi)assembleria. Siihenhän saattoi laittaa sen ihme-debuggerin, jolla tuokin onnistui. Kadun syvästi, että myin sen, mutta lohdutukseksi sähköhuoneessa on Commodore 2032.
Sittenhän niitä alkoikin tulla: parikin Telmaccia, TAM-leluja, Sinclair ZX80 ja ZX81, Elektor-lehden 6502-levy, omatekoinen Z80-levykasa ym. Ja huom: Suurin osa näistä on vielä tallella! Itsesuunnittelemaani Z80:een assembler-kääntäjä oli melkoinen haaste, mutta onnistui 110-prosenttisesti. LISP tuli "melkein" valmiiksi.
Jossain vaiheessa Ericsson-PC, joka oli ensimmäinen MS-DOS-koneeni, kokonaista 128 K RAMmia. Hävyttömän huono näppäimistö, jonka korvasin nokialaisella (+6802:lla tehdyllä näppäinkoodimuuntimella). BASIC pyöri kohtuudella, WordStar ei ollut hullumpi (siis aikanaan).
Sitten koneet, käyttikset (M$-DOSsit) ja ohjelmointikielet rupesivat vaihtumaan niin nopeasti, etten enää muistakaan! Ensimmäinen Windows taisi olla 1-versio (se merkkipohjainen), johon kyllästyin nopeasti. Ei muuta kuin M$-DOS takaisin. Työpaikalla sitten oli puoli pakko siirtyä Win 3.11:een, kun se julkaistiin.
Mutta verkkokäyttöjärjestelmistä ei Novell 2:sta parempaa ole ilmestynyt. (Voi että se oli varmatoiminen!)
Jokseenkin kaikkia yleisiä ohjelmointikieliä olen käyttänyt (jopa Adaa!).
Niin... ja tuolla autotallissa on kuutiometrin kokoinen DG MicroNova!