Totesin aikoinaan asiaa kokeillessani (monta vuotta sitten), että näillä "kirjasto-ohjelmilla" ei tee mitään. Tilanne on voinut toki muuttua ja ehkä on mahdollista, että joku on tehnyt kirjastointi-ohjelman joka oikeasti toimisi riittävällä nopeudella, mutta epäilen vahvasti että näillä pystyisi ratkaisemaan tämän koko pasianssin.
Olen päätynyt "simple is beautiful" -tyyppiseen ratkaisuun, joka sinänsä toimii Windowsissa ja Linuxissa samantyyppisesti - ainakin minulle tärkeiltä osin.
Noin lyhyesti, käyttötarkoitukseni kriteerit ovat olleet seuraavat:
- pitää soveltua suurelle määrälle mp3-biisejä (ilman varsinaisia rajoja, "tuhannet biisit" ovat vielä vähän)
- kotikäyttö
- kuuntelu, joka on sekä kokoelmakohtaista että per album
- erinäisten kokoelmien luonti ja vastaava toiminto, jossa pitää esim. nopeasti pystyä katsomaan miten monta versiota "Sound Of Silence" -biisistä on, tämä vain yhtenä esimerkkinä hakutarpeista
- amatööri-party-käyttö
- siirrettävyys koneelta toiselle ulkoisella kovalevyllä
- nykyään toiminta myös Linuxissa vastaavalla tavalla ja siten, että itse data (=mp3:t) ovat ulkoisella kovalevyllä suoraan vaihdettavissa käyttöjärjestelmien välillä
- kotona toiminta tiedostoserverin kanssa, useammalta koneelta käsin
- IPOD-käyttö
- nykyään, pitää saada Ubuntu NBR-mopoläppärikäytössäkin kaikki musa mukaan
No joo, aika monta vaatimusta loppujen lopuksi.
Ratkaisu on tähän sinänsä simppeli:
0. Biisien järjestely levyllä järkevästi - kopiot tästä datasta muille levyille ovat periaatteessa 1:1.
Järkevyys minulla on tarkoittanut seuraavaa, noin lyhyesti:
- päätason lajittelu per tiedostotyyppi (MP3:t ja FLACit erikseen ja WMA:t ammuttu bittien taivaaseen jne)
- lajittelu per artisti
- lajittelu per kokoelmalevy (jos on useita artisteja per albumi)
- lajittelu per "omat kokelmat" (nämä ovat kaikki duplikaatteja edellisistä)
- lajittelu muut (esim. klassinen, jazz, jne)
- lajittelu videot erikseen
Hyvät puolet:
- lajitteluun ei oikeastaan kulu jatkossa aikaa juuri mitään, jopa säästää aikaa muuhun häslinkiin verrattuna
Huonot puolet:
- jos sitä ei ole tehnyt alunperin, niin se on iso työ, jotta siitä saa mielekkään
Itse käyttö:
1. HakutoiminnotKun edellistä lajittelua on noudattanut, niin normaali haku tapahtuu ihan "file managerilla" (siis "nautilus" Ubuntussa ja "explorer" Windowsissa).
Speciaalihaut toimivat seuraavasti:
a) Windows. WhereIsit -tietokantaohjelma. Tällä pystyy helposti tekemään tietokannan josta löytyy erittäin nopeasti haun avulla. Osaa lukea myös tiedoston sisältä. Tietokannan automaattinen luominen kestää hetken, mutta haut ovat sitten nopeita. Tietokannan päivitys on melko nopea toimenpide. Haku on sinänsä täysin string-pohjainen eli sikäli rajoittunut - tosin monimutkaisempiakin voi tehdä (määrittely vie sitten aikaa).
Tämä tietokanta on myös kopioitavissa (sekunneissa) toiselle koneelle ja haku on sen jälkeen käytettävissä siellä. Olettaen tietysti, että ulkoinen kovalevy on samalla kirjaimella jms.
Ohjelma on hyvä, mutta kehittäjä on pösilö. Yritin ostaa uudemman version, mutta ei onnistunut. Vanhemmalla maksullisella versiolla pärjää sinänsä ihan hyvin. Shareware versio ei riitä mihinkään.
b) Linux. En ole tällaista WhereIsIt-ohjelmaa vastaavaa ohjelmaa löytänyt Linuxille, epäilemättä sellainen jossakin olisi. Toisaalta nämä haut pystyy Linuxissa tekemään seuraavasti (hieman eri tavalla):
- tracker-haku. Erittäin nopea ja automaattinen indeksointi. Sumea logiikka, joka on toisaalta hyvä, mutta toisaalta sumeaa. Ei ole heti käytettävissä koneen käynnistämisen jälkeen, koska indeksoinnin pitää ensin valmistua. Lopputulos on fiksu, osaa categorisoida ja siitä saa suoraan hakemiston auki jms. Indeksoinnin lopputulos ei ole siirrettävissä toiselle koneelle, mikä on selkeä puute. Indeksointi ensimmäisen kerran (per ympäristö) ei ole ollenkaan nopea toimenpide (kestää tunnin tai tunteja riippuen ympäristöstä).
- komento "find /joku/paikka - name" ja "grep -i" piipulla perään, osaa hakea tiedoston nimen perusteella. Toimii kaikkialla suoraan.
2. Itse soittaminenTässä vaihtoehdossa on sinänsä sama millä soittaa. Itse käytän Winamppia (ilman mitään kirjastoja) Windowsissa ja Movie Playeriä Linuxissa.
Party-käytössä playerillä on vähän enemmän merkitystä että sen kanssa tulee toimeen. Winamp on mielestäni ihan hyvä joka tapauksessa (kun säätää sitä hieman jotta ei itse mokaa, esim. mp3-tiedoston tuplaklikkaus kannattaa assosioida siihen että "biisi vain lisätään soittolistaan"). Toisaalta, jos käytettävissä on pari läppäriä ja pieni mikseri, niin entistä vähemmän on sillä playerillä merkitystä, kaikki pelaa.
3. IPOD-käyttöEdellä mainitusta kirjastosta kovalevyllä voi dumpata ulos IPODia varten Itunesiin helposti. Tällöin Itunesin omalla kirjastolla ei ole sen suurempaa merkitystä, eikä siellä ole kopioita musasta.
Edellisten kohtien kirjastokäyttötarkoituksessa MP3:ien ID Tageilla ei ole merkitystä (paitsi Winampin "j" -kirjaimella tapahtuvassa haussa jos sitä haluaa käyttää). Toisaalta on huono idea siirtää IPODiin mitään musaa jos ID Tagit eivät ole kunnossa. No, tämä ei ole rajoitus, mutta "jotakin pitää tehdä" jotta ID Tagitkin ovat kunnossa, jos kerran IPODia käyttää - mutta se ei suoranaisesti liity tähän "kirjastointi-ongelmaan", ainakaan tässä käyttötapauksessa.
4. MopoläppärikäyttöTässä ei itse asiassa ole mitään erikoista. 500 Gb:n halvat pikkulevyt on keksitty ja "rsync" -komento kopioi ja päivittää helposti ja päivitystilanteessa nopeastikin kaiken oleellisen tälle pikkulevylle, jonka voi ottaa "mobiilisti" mopoläppärin kanssa mukaan - mahtuu vaikkapa moottoripyörän peräboksiin helposti
- loppuisi jo tämä lumentulo.
Soitot ja haut tapahtuvat tällä koneella kuten muuallakin (jos ei ole Trackeriä, niin ainahan on "find/grep").
5. ÄänenlaatuNo, sehän on äänikortista kiinni. Osta ulkoinen digitaalinen USB-äänikortti, esim. EMU USB 0202 (noin 100 eur) - johan kuuluu kunnolla. Tällä saat vaikkapa halvasta Ubuntu mopoläppäristä semi-pro äänenlaadun ulos.
Sorry, tuli vähän pitkä tarina, mutta tällaiseen minä olen päätynyt.
