Ensimmäinen silmäys linuxista oli jossain yläasteikäisenä 1998-2000, kun satuin win98 levyä nörtiltä serkultani lainatessa kysymään, et "mikäs se linux on, sitä ei kuulema pysty kaatamaan" serkku näytti linuxia ja sanoi, et senkin pystyy kaatamaan jos tietää mitä tekee.
Ensimmäinen kokeilu tapahtui taas hieman sen jälkeen kaverin koneella, hänellä oli upouusi 333mhz kone johon oli asennettu myös linux. Kokeilin sitä, totesin, et "ihan jees, mut mitä mä tällä teen kun en tee muuta ku pelaan ja pelit ei toimi"
Myöhemmissä opinnoissa 2003 vuonna jouduttiin asentamaan joku redhat, en muista enään versiota. Asennukseksihan se jäi, kun ei asiaa enempää opetettu, kiinnostus kuitenkin heräsi siten, että latasin jonkun distron kotiin kokeiluun,
Eka omalla koneella tehty kokeilu simply mepis live-cd, jota en tajunnut, kun live-cd ei tajunnut lokaaleja ilman uudelleen käynnistystä ja kovolle asennus asensi pelkän päätteen, joten en osannut tehdä mitään. Kokeiluksi siis jäi mokoma.
Viimeisen opiskeluvuosi meni yhtä kurssia lukuunottamatta atk-luokassa, jota varten meidän luokalle oli varattu aivan oma atk-luokka jossa saatiin tehdä koneille mitä tahansa. Pääasiassa tarkoituksena oli harjoitella koneen kasaamista ja käyttöjärjestelmien asentelua ja ylläpitoa, mutta lopultahan se meni ylikellotus kilpailuksi ja jäähyjä paranneltiin. opettajan mukaan saatiin tehdä koneille mitä lystää, kunhan ne pystytään omalla työllä korjaan. Kellottaminen oli siis ok, mutta jos poltti prossun tai vastaavan, oli omin rahoin ostettava uusi ja joutui olemaan ilman konetta uuden prossun hankintaan asti.
Taisi kuitenkin olla syysloma, jonka aikana opettaja oli formatoinut kaikkien koneiden kovot ja kasannut koneet alkuperäisiksi. Lomalta tullessa ihmeteltiin miksi koneet ei bootannut ja valitti ettei käyttistä. Windowsin levyä opettajalta pyydettäessä ope nauroi paskaista naurua ja sanoi "minä en piratismiä tue, tuossa teille pojat linuxit" ja ojensi ubuntu 5.10 asennus levyt jakoon. Siinä kaikki pakosta tappeli viikon linuxin parissa, kunnes luokkaan eräs henkilö toi oman piraatoidun winukan. Itse linuxista kiinnostuneena halusin kuitenkin käyttää ubuntua niin paljon kun taidot piisasi. Asensin ubuntun myös omaan koneeseeni dualbootiksi ja harjoittelin sillä.
Lopulta kun pelaamisikä meni ohi, niin tarve winukkaan jäi pois ja olin vuoden vain ubuntun käyttäjä. Nyt olen varsinaisella kotikoneellani sortunut windowsiin ja olen tyytyväine, koska se täyttää tarpeeni siinä tehopakkauksessa. Täällä kakkosasunnolla sijaitsevassa varakone/serveri paketissa käytän kuitenkin siduxia, sillä uptimea on löydyttävä. kone on siis aina päällä, patisi täällä kakkosasunnolla yövyttäessä kone on hibernate. En nimittäin tarvitse omiin tarpeisiin olevaa serveriä nukkuessani. Vanhempieni koneeseen myös asensin ubuntun, sen jälkeen kuin meni hermot pitää yllä heidän tietoturvaa.
Olen siis itse nykyään onnellinen windows käyttäjä, mutta en suosittele sitä muille, enkä suostu ylläpitämään muiden käyttämiä windows koneita. Linux on ehkä hieman monimutkaisempi asentaa ja säätää, mutta itse ylläpito on huomattavasti helpompaa. Tämän vuoksi kaikki koneet joita joudun muille säätämään, sanon suosiolla että "jos haluat winukan, voin sen asentaa ilman ohjelmia, mutta sen jälkeen olet omillasi. Linuxille tarjoan tukea omien taitojen puitteessa"
Miksi itse käytän winukkaa? Ammattitaitoa ei ole käyttää toimivaa järjestelmää, ammattitaioa on osata käyttää myös epävakaata järjestelmää. Ihmisille joille se epävakaus on ongelma, suosittelen linux. Omassa pöytäkoneessa kun tuo epävakaus ei niin haittaa ja osataan myös pitää kone lähes pöpövapaana, niin ei haittaa myöskään windowsin huonot puolet. Pankkiasioitavarten kuitenkin käytössä linux.
Jokatapauksessa itse äänestykseen vastasin, että mandrake. Tämä tuon mepiksen takia, vaikkei se ollut eka kokeilemani distro, oli se eka kotikoneessani käynyt distro, ja lähes eka jonka nimen tiedän. Okei tiedän mys tun redhatin, mutta kun en muista versiota. Tuo Mepis löytyy muuten vieläkin hyllystä.
Äänestys
