Läppäri vaan tositarpeeseen, ja jos lompakko kestää.
Muuten, kuten jo edellaä lienee todettu, läppäreiden ergonomia on surkeaa: numeronäppäimistä puuttuu, tasohiiret on p*****stä, i/O:ta on yleensä liian vähän, ja korjaus/päivitys joko sikakallista tai mahdotonta.
Esimerkiksi vävypojan kolmevuotiaasta AMILOsta kypsähti ensin DVDrw ja lopuksi IDE-ohjainpiiri vieden mukanaan kovalevynkin. Eikä todellakaan kannata korjatta (emo+dvdrw+hd+työ=€€€€).
Ja ne akut kestävät vain noin kolme vuotta, ellei niitä pidä pääsääntösestí irti. Ja esimerkiksi FujitsuSiemensin Lifebookin akusta pyydetään 200€, jolla saa jo käypäsen käytetyn pöytäkoneen.
Oma kalusto: 3 kpl 333-400MHZ penoja (1xUbuntu 2xW98) n.256MB-muisteilla ja 6-10GB.n kovalyllä ja yksi 450MHz kannettava (W2k)256MB muistilla ja 6GB kovolla. Ai niin nuorimmaisen pelikone on P133/W98/16MB/1,2GB. Ja lisäksi pikku linuxharjoitelmiin vielä pari P90 konetta.
Läppäri on ainoa, jossa LCD: on siedettävä. Muuten putkia 20", 2kpl 17" ja loput 15". Läppäriä tulee käytettyä vain satunnaisesti sekä reissussa ja yleensä silloinkin ulkoisella näppiksellä ja hiirellä. Isoista putkista saa irti paljon suurempia näyttöresoja kuin läppäristä.
Eli omalta kohdaltani voin ainakin todeta, että läppärin osto ei viehätä. Omani sain ilmaiseksi, kun omistaja oli onnistunut haalimaan siihen lauman viruksia ja heitti sen suutuksissaan "toimimattomana" pois.
Eli näillä pärjätään toistaiseksi hiljalleen päivittäen.
Terveissi aurikoisest Turust