Lääketeollisuuden päällekkäinen tutkimustyö on suunnatonta voimavarojen haaskausta. Patentit ja muut liikesalaisuudet estävät tietämyksen vapaan saatavuuden varsin täydellisesti.
Kuten kaikissa teollisuudenaloissa tässä on kortilla kiistaton kääntöpuoli, jonka monet helposti unohtavat. Se nimittäin lisää kilpailua ihan suunnattomasti. Kilpailun kautta tulee erittäin oleelliset käsitteet kuten tehokkuus ja laatu. Ilman kilpailua nämä hyvin oleelliset motivaattorit puuttuvat.
MIelestäni kilpailua voisi syntyä silloinkin, jos lääke on avoin, esim. kuka valmistaa sen tehokkaimmin käärii hillot. Laadun puolesta täytyy sanoa, että se on aina kuluttajan harteilla - ilman älämölöä meille voidaan syöttää ihan mitä vain.
Mielestäni homma ei nykytilannetta kovinkaan paremmin voi realistisesti katsottuna toimia. Pilvilinnoja voi aina maalailla, mutta nykymalli, eli tehdään teoreettisimmat alustavat tutkimukset julkisesti ja sitten heitetään tulos susille, jotka tekevät likaisen työn raha motiivinaan ja on vain yksinkertaisuudessaan erittäin tehokas.
En epäile hetkeäkään etteikö lääkebisneksessä ole valtavaa "reverse engineering" toimintaa ja se myös lisää tehokkuutta ja toimivuutta toimien kortin kääntöpuolena --> Varastetaan kilpailijan tulos ja yritetään tehdä vielä parempi ja turvallisempi tuote markkinoille. Käytännössä pakotetaan parantamaan tuotetta. Avoimissa projekteissa ei olisi lainkaan tällaista motivaattoria olemassakaan.
Lääkefirmat ovat nykyään niin suuria + niin asiantuntevia joka alueella, kuten lain kanssa, että toisten kaikki toiminta oman lääkkeen ympärillä saadaan tukahdutettua. Yhteen lääkkeeseen patentoidaan tuhansia patentteja, joilla dunkutetaan kilpailu. Tästä oli EU:n raportti pari vuotta sitten. Lääkefirmat hyväksikäyttävät patenttijärjestelmää.
Mielestäni myös tällä lääketeollisuuden kilpailulla on vielä yksi ja luultavasti ratkaisevin hyöty verrattuna täysin avoimeen kehitykseen, joka ei päde pelkästään lääketeollisuuteen, vaan teolliseen tarkasteluun yleensäkin. Jos oletetaan että kaikki olisi avointa kehitystä, niin eikö totta, että ihan varmasti alkaisi tulla erilaisia mielipiteitä ja täysin erilaisia toteutussuuntia erilaisiin ongelmiin? On varmaa että kaikki "suoritukset" eivät koskaan tule julki, vaikka mahdollisesti saattaisivat olla ongelman lopullisesti ratkaisevia. Jos katsotaan taas asiaa kilpailun kannalta yrityksissä, niin väkimäärä jaetaan heti pienempiin ryhmiin ja nämä "suoritukset" tulevat paljon helpommin julki ja mahdollisesti toteutuvat. Lisäksi yksi motivaattoreista on innovaation tuoma riski/hyöty suhde, jota lähdetään bisneksessä helpommin hakemaan ihan silläkin uhalla, että peli menetetään ihan täydellisesti. Tässä on vielä kyseessä nimenomaan resurssiongelmat, joissa nuo pienemmät ryhmät (teollinen sektori) ovat taas voitolla, koska jos nämä "suoritteen" tekijät eivät tule huomatuksi, ei heillä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia lyödä itseään läpi rahoituksen puutteessa. Silti epäonnistunut voi mahdollisesti päästä vielä töihin toiseen kilpailevaan putiikkiin tuomaan ideaansa esille. Avoimessa versiossa jos et lyö itseäsi läpi, niin se on sitten siinä.
Avoimessa mallissa kuuluu ottaa huomioon kaikki informaatio tieteellisellä tarkkuudella ja sen pohjalta tehdä päätökset. Voi olla, että joku firma voi tuurilla saada aikaan täysin erilaisen, paremman ratkaisun, mutta en pitäisi tätä oikeastaan minkäänlaisena argumenttina. Avoimen mallin hallinto on tosin mielenkiintoinen kysymys; esimerkiksi Linux-maailmassa "hallinnossa" olisi varmaan kehitettävää, ainakin mitä Ubuntun bugiraportteja katselee (statusta pyöritellään edes takaisin ennen kuin edes aletaan miettimään ratkaisua),
Älkää käsittäkö väärin, en ole avointa mallia vastaan ja se voi toimia esim. tietotekniikassa, kuten Linuxin kehityksessä kun ajetaan sitä valtaväestön muutosta/suuntausta, mutta sitä ei vain voi mielestäni soveltaa tehokkaasti esim. lääketieteeseen, muuten kuin jo mainittuun teoreettisimpaan tasoon, kun ratkaisuun ei vielä vaadita mitään materialistista.
Se on totta, että lääketieteessä vaaditaan aineellista panostusta - sen sosialisoisin, kyllä valtiolla rahaa on.
Ihmiset vaan on luonteeltaan heikkoja puhaltamaan samaan hiileen isossa porukassa. Töniminen ja kilpailu alkaa välittömästi, hitto jos jo rokotejonoissa pitää alkaa kiskoon toista lättyyn . Jonkinasteinen kilpailun tarve ja ahneus asuu meissä jokaisessa. Jokainen meistä tahtoo jotain ja sitä voidaan hyödyntää todella rumasti motivaattorina ja sehän on yleinen pelin henki, tuskin kukaan kiistää.
Heh, tästä ollaan jauhettu aikaisemminkin...
Omasta mielestäni yhteiskunta on vaikuttanut jokaisen ajatusmaailmaan niin vahvasti, että olemme pikemminkin oppineet mainitsemasi luonteenpiirteet. Siinä tapauksessa yhteiskunnan muuttaminen on mahdollista ja jopa järkevää ihmisten kannalta.