Tämä nyt liittyy vähän myös openSUSEssa olevaan one click install -systeemiin tuon apt://:n lisäksi.
Saattaa ehkä hankaloittaa pakettienhallinnan toiminnan tajuamista, jos niitä käyttöliittymiä on kovin monta? Varsinkin kun nimenomaan webissä yleensä kehoitetaan olemaan erityisen varovainen, kun taas äkkiseltään Järjestelmä->Ylläpito/vastaavasta valikosta löytyvään ohjelmaan tuntuisi ihan loogiselta luottaa.
Mikäli muutkin järjestelmän ylläpitoon liittyvät toimet ruvetaan tekemään webin kautta, niin eikö siinä rupea käyttäjä olemaan aika sekaisin, mikäli tuntemus käyttöjärjestelmän tai selaimen toiminnasta on vähän hakusessa? Mitäs sitten, kun joku tekee pakettienasennussivulta näyttävän huijaussivun? Onko kolmansien osapuolten pakettivarastojen web-käyttöliittymä samanlainen kuin virallisen, vai totutetaanko käyttjä tässä todellakin siihen, että minkä tahansa näköiseltä sivulta on helppoa, kätevää ja turvallista latailla paketteja? Vai tarjotaanko web-käyttöliittymän tekoon tarvittavat softat myös muille käyttöön? Entä miten varmistetaan systeemin oikea toiminta selaimen tietoturva-aukkojen hyödyntämisen varalta? Firefoxistakin on viime aikoina löytynyt huomattavan paljon sellaisia, ja varmaan jatkossa löytyy lisää.
Mikä vika on siinä, että tehtäisiin vain sivu, jolta helposti saa pakettivarastoissa olevia rpm -tai deb -paketteja? Yleensä näiden asentimet tietääkseni osaavat hakea loput riippuvuudet sitten automaattisesti, ja jos eivät osaa, ongelma tuskin on kovin vaikea korjata.
Mikä vika on näissä perinteisissä pakettienhallintajärjestelmissä, lukuunottamatta uusien käyttäjien tapaa hakea niitä ohjelmia aina netistä, eikä jakelun omilla työkaluilla? Eikö olisi pidemmällä tähtäimellä parempi opettaa ihmiset käyttämään niitä?
Toivottavasti ei nyt ihan FUD:n puolelle mennyt. Hienoa, että homma pyritään tekemään käyttäjälle helpoksi, mutta itse koen aika harvan WWW -sivun esim. Synapticia tai varsinkaan Ubuntun gnome-app-installia helpommaksi.