Kyseessä oli Compizin "älykäs" ikkunoiden sijoittelu (smart window placement), joka pyrki avaamaan ikkunan mahdollisimman lähelle vasenta yläkulmaa, ja seuraavan ikkunan vapaaseen tilaan edellisen ikkunan viereen tai alapuolelle, jos tilaa oli riittävästi. Tällä tavalla siis esimerkiksi pieniä pääteikkunoita pystyi avaamaan peräjälkeen niin, että ne sijoittuivat automaattisesti ruudukoksi. Lisäksi Compiz saattoi muistaa ainakin joidenkin ikkunoiden koot ja aiemman sijainnin.
Nykyisen GNOME:n Mutter-ikkunamanagerissa on oletuksena jokseenkin vastaava älykäs sijoittelu, mutta ainakin Ubuntu 20.04:ssä usean näytön kanssa se toimii vain yhdellä näytöllä. Toisella näytöllä ikkunat avautuvat oletuksena cascading-tyyppisesti päällekkäin vasemman yläkulman tienoilta lähtien, jokseenkin samaan tapaan kuin Windowsissa. Vaihtoehtona on keskitetty avautuminen, jolloin jokainen uusi ikkuna avataan näytön keskelle. Sen saa käyttöön GNOME Tweaksin kautta.
Jos siis käytössä on useampi kuin yksi näyttö, kannattaa kokeilla, miten sijoittelu toimii eri näytöillä. En ole itse vielä kokeillut 22.04:ssä, mutta siinä voi hyvinkin olla sama bugi kuin 20.04:ssä.
Mutter ei muista ikkunoiden aiempia kokoja ja sijainteja, mutta osa sovelluksista tallentaa itse ikkunan koon ja palauttaa sen. Tarkemmin sijoittelua voi ohjata esimerkiksi devilspie tai devilspie2 -apuohjelmalla.