Olet oikeassa tämä Ubuntun uusin versio on todella pöljä. Ikkunoiden pudottaminen työpöydän pienoiskuvakkeelle ei ole ainakaan minulta onnistunut kunnolla.Toisessa koneessani Kubuntu 20.04 toimii hyvin, mutta tässä isommassa koneessa minulla oli sen kanssa hankaluuksia. Saattoi johtua siitäkin, että tässä on double boot, vaikka sinänsä Windowsin ja Linuxin ei pitäisi häiritä toisiaan. Ehkä palaan vielä tässäkin Kubuntuun, kun on sopivasti aikaa.
Ei kai double-boot sinänsä mitään vaikuta. Ainoa ero voisi tulla boot-parametrien eroista, mutta eivät nekään suoranaisesti dual-bootista johdu. Jos toiminnassa on eroja, niin veikkaan näytönohjaimen eroja, joita voi yrittää parantaa driver-valinnoilla.
Se miten hienosti Kubuntu osaa työpöydät:
- avoinna olevat työpöydät näkyvät koko ajan pienenä järkevissä paikoissa (räätälöitävissäkin)
- niissä näkyy summittaisesti se miten monta ikkunaa niissä on vai onko ollenkaan
- työpöytiä voi luoda ja nimetä itse
- työpöydät ovat siis numeroituja tai nimettyjä, mille asialle jokainen voi keksiä oman käyttönsä
- työpöytiä voi rullata hiiren keskinapilla, kun fokus on työpöydällä (eikä siis missään ikkunassa). Todella nopeaa
- liikutettavat ikkunat ovat osin läpinäkyviä, joka voi joskus olla hyvä
- ikkunan saa suoraan siirrettyä halutulle, nimetylle, työpöydälle, eikä vain liikutettua pinossa johonkin suuntaan
- jotenkin Ubuntu 20.4 työpöytien vaihtelu sattuu silmiin ... en tiedä onko tämä vain vanha vaikutelma vai onko tämäkin asia hölmöilty. Ergonomia ei ole mikään mielipidekysymys vaan yliopistotasoinen oppiaine.
- Windows-nappi ei ole tässä valjastettu ikkunoiden avaamiseen vaan sillä saa nopeasti ohjelmavalikon auki
Sinänsä, GUIssa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Unity-tyyppiset sivuikonit eivät oikeastaan työpöytien kanssa toimi niinkään hyvin. Ne näyttävät kyllä hyvin aukiolevat sovellukset ja niiden lukumäärän, mutta kohdistaminen virtuaalityöpöytiin ei sitten enää olekaan niin ruusuista - johtaa monesti tarpeettomaan (lue ärsyttävään) hyppiseen työpöydältä toiselle. Pienet avausikonit, lähes Windows-tapaan alapalkissa, eivät Kubuntussa yht'äkkiä olekaan niin taantumuksellinen tapa. No, tässä varmaan omat käyttötavat tulevat esiin sille, että minkä kukakin kokee helpoksi tai nopeaksi tai molemmiksi. Kaikki eivät tarvitse virtuaallisia työpöytiä - riippuu siitäkin, että miten monta näyttöä on käytettävissä (milläkin koneella).