Jotta ymmärrättäisiin mistä tässä on kyse pitää muistaa mikä on tekijäinoikeuden englannin kielinen termi : Copyrigth. Kopioiden oikeus, kenellä on oikeus tehdä kopioita teoksesta. Moraalinen oikeus on taasen sitä että Aleksis Kivi omistaa moraalisen oikeuden Seitsemään veljekseen[...]
Kaikilla on oikeus tienata mutta onko esim Harry Potter kirjasarjan yksinoikeus kirjailijan elinaika plus 70 vuotta kohtuullinen (eli jopa 170 vuotta niin siitä pitää voida keskutella) .
Moraalinen oikeus on itselleni tuttu, ja niin ovat tietysti myös tekijänoikeuden laajennus kuoleman jälkeen. Minä en tarkoituksella viitannut vain moraaliseen oikeuteen, vaan myös siihen, että alkuperäisen kappaleen tekijällä tulisi olla jokin mahdollisuus myös ansaita tekemisillään.
Minusta tekijänoikeuden laajennus ei ole nykyään kohtuullinen: 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen on ehdottomasti liian pitkä. Ei minusta perikunnan tarvitse välttämättä kovin kauaa tienata teoksen yksinoikeudella. En kuitenkaan pidä siitäkään ajatuksesta, että McDonaldsin tai Microsoftin kaltaiset yritykset saisivat vapaat kädet hyödyntää kulttuurituotteita (kuten voisi käydä mikäli teokset siirtyisivät public domainiin). Siksi järkevimmältä tuntuisi teosten siirtäminen jollain tapaa julkiseen ja yhteiseen valvontaan, aiempaa vapaammin hyödynnettäväksi.
Toinen ongelma on rajallinen mahdollisuus uudelleenkäyttää teosten osia uuden teoksen luomiseen. Joku valitteli taannoin, että tuohan on vain rap-musiikin ongelma. Kuitenkin vaikkapa tämän vuoden Finlandia-voittajaa selailemalla huomaa kyllä, että erilaiset viittaukset ja intertekstuaalisuus lisääntyy taatusti tulevaisuudessa. Samoin vaikkapa tämän vuoden Nuoret 2015 -taidenäyttelyssä oli esillä videoremixejä, dokumentteja ja ties mitä vastaavaa. Tällaista lainaamis- tai sitaattioikeutta pitäisikin laajentaa tekstin lisäksi myös muihin taidemuotoihin, kuten esim. kuvaan, ääneen ja ohjelmakoodiin.
Minusta tekijänoikeuden alaista tuotantoa pitäisi ajatella vähän samalla tavalla kuin vaikkapa tuotantolinjoja. Esim. keksitehtaassahan jokaisen keksin hintaan pitää laskea mukaan myös tuotantolinjan huolto- ja hankintakustannuksia, jotta liiketoiminta olisi järkevällä pohjalla. Samalla tavalla kirjailijan kirjoittama käsikirjoitus on ikäänkuin tuotantolinja, johon tehty "investointi" (eli kirjoitusajan palkka sivukuluineen) pitää kuolettaa yksittäisten teoskappaleiden myynnillä. Tämä on tullut erityisen keskeiseksi kysymykseksi nyt, kun teoskappaleiden kopiointi on halpaa, käytännössä ilmaista. Kuitenkaan se peruskysymys, että käsikirjoituksen tuottaminen maksaa, ei ole muuttunut. Siksi koko kulttuurimarkkina on murroksessa, ja kaikki pohtivat, millä tavoin ihmiset haluaisivat maksaa kulttuurituotteista.
P.S. Kiitoksia modelle ketjun jakamisesta. Ei häiritä varsinaista keskustelua!