Postimiehen ukaasista: "En minä ainakaan katso valokuvia PC:n näytöstä" asianmukaisesti provosoituneena esitän karikatyyrisen esimerkin kolmen eri kokoisen laitteen kuvankatselu ominaisuuksista.
TV 42":
1 pixeli on fyysisesti 1x1 mm ja katseluetäisyys minimissään yli 2 metriä
Näyttö 15-17":
1 pixeli on fyysisesti 0,3x0,3 mm ja katseluetäisyys minimissään yli 20 cm
Älypuhelin 5":
1 pixeli on fyysisesti 0,05x0,05 mm ja katseluetäisyys minimissään yli 5 cm
Koska, esim. Anroidilta voi "peilata" videon telkkuruudulle, niin arviossani on ehkä molemmat jalat, ainakin tukevasti suossa. Nykyinen realiteetti digikuvien osalta taitaa kallistua siihen suuntaan, että yksikään normaali näyttölaite ei näytä kaikkia originaalissa olevia pixeleitä. Eikä liene aivan täysipäistä tehdä 42" näyttöäkään 0,01x0,01 mm pixeleillä vain sen vuoksi, että joku idiootti haluaa tuijottaa virheetöntä kuvaa 2 cm etäisyydeltä. Ja vielä suurennuslasin kanssa, vai pitäisikö nykyisin puhua elektronimikroskoopista jonka kuva taas välittyy "kolmanteen" näyttölaitteeseen.
Mielestäni nykyinen pixelikoon määrittyminen katseluetäisyyden suhteen on hyvä. Ehkä Postimieskin tarkoitti sitä, miten kauan "kuvankatseluohjelmalla" kuluu aikaa 100 pixelin ymppäämisessä 1. pixelin kokoon. Käytännön tasolla 1 freimin kuvasta tehdään sisäänpäin kääntynyt minuutin mittainen downshiftaava videostream, jotta likiarvoistava algoritmi saa päätettyä minkä värinen tuo yksittäinen pixeli loppuviimeksi on.
Pöh och moro! Sanon minä.