Onhan ubuntu hyödyttänyt paljon linux-yhteisöä varsinkin laajenemaan. Muistan itsekin kun kokeilin ensimmäistä kertaa jotain 6.x versiota, niin olihan se jotain ihan ihmeellistä. Oikeastaan ubuntu oli ensikosketukseni distroihin.
Ymmärrän ubuntun ajatuksen omasta työpöydästä, sillähän sitä parhaiten erotutaan muista jakeluista. Mutta olihan se unity kamalan oloinen kun siihen ensikerran koski. En meinannut tottua millään siihen, että paneelit sijaitsevat ylhäällä ja vasemmalla, ja mieluummin olisin ne pitänyt ylhäällä ja alhaalla.
Nyt kun unityn kanssa on touhunnut muutaman päivän, alkaa se tuntumaan jo paremmalta. Ehkä jopa käyttökelpoiselta. Canonicalilta oli rohkea liike, ja he taatusti tiesivät että tälläinen järjestely saa tunteet kiehumaan.
Mielestäni vaikka jokainen distro voi käyttää ja käyttääkin muiden koodia hyväkseen, olisi kuitenkin hyvä että jokainen distro valitsisi oman polun mitä kulkea eteenpäin. Tämä mielestäni tarkoittaisi liikojen vaihtoehtojen karsimista, eli loppukäyttäjän silmissä selkiyttämistä. Miksi jokaisesta distrosta pitää olla erikseen vielä eri työpöytävaihtoehdot? Canonical on ymmärtänyt tämän, ja tarjoaa oletuksena unityä, vaikka kubuntut jne on olemassa. Mutta esimerkiksi opensuse kysyy ennen latausta, että mitä laitetaan, mikä saa ummikkokäyttäjän vähän pois totaltaan, ja mahdollinen klikkaus voi jäädä tekemättä. Tässä suhteessa mint on mielestäni pelkkä uusi käärepaperi vanhan karkin ympärillä.
En siis tarkoita, etteikö vaihtoehtoja saisi olla, päinvastoin niitä pitääkin olla. Mutta loppukäyttäjän silmin ajatellen on yksinkertaisempaa jos annetaan pehmeä lasku käyttöjärjestelmän pariin. Pakettienhallinnat, päivitykset jne ovat sitten jakelun oma asia. Ja jos unity on hankala saada pelaamaan muissa jakeluissa kuin ubuntussa, niin kuka estää koodaamasta paremman vastaavan?
Minua eniten Canonicalissa häiritsee se, että pulju on rekisteröity mansaarille vaikka pääpaikka onkin lontoossa. Taitaa olla verot sopivalla tasolla.