[a kyllä kubuntu myös muiden jakeluiden tavoin käyttää jonkin verran omia patcheja (aikaisempaan verrattuna nykyään tosin patchit on lähinnä sellaisia, jotka ennemmin tai myöhemmin hyväksytään myös upstreamiin).
Onhan tuo on totta ja ehkä parasta Kubuntussa on juuri se, että kehittäjät tekevät käytännössä kaiken työn suoraan upstreamiin.
Tämä on ilman muuta hyvä kehityssuuntaus, mutta varmaan osittain "pakon sanelemaa". Pienehköllä kehittäjätiimillä ei kannata kovin laajoja omia muutoksia alkaa ylläpitää. (Tästä on aiempia huonoja kokemuksia).
Ei toki, mutta maine juontuu jo KDE3:n ajoista, jolloin kubuntu "paranteli" KDE:tä merkittävästi nykyistä enemmän.
En meinneistä tiedä, mutta kritiikki mitä olen kuullut on kohdistunut juuri KDE4:ään, alkaen KDE 4.0 sisällyttämisestä Kubuntu 8.04 LTS:ään (toki KDE 3.5.x oli mukana). Ehkä merkittävimpänä epävakaus, josta on toivottavasti jo selvitty, syynä käsittääkseni oli riippuvuuksien virheellinen täyttäminen (väärä versio, ubuntu patchaus tjps).
Siirtyminen neloseen oli toki kivulias, mutta 8.04 tuli kyllä oletuksena 3.5:lla. 4.0:a tarjottiin toki valinnaisena varoitusten kera, mutta eihän tuo tietenkään estänyt käyttäjiä luulemasta, että se soveltuisi päivittäiseen käyttöön. Ensimmäinen nelosversio, joka kubuntussa tuli oletuksena, oli 4.1.2 Intrepidissä (8.10), mikä ei kyllä sekään ollut vielä mikään "valmis" versio.
Näppituntumalta kubuntun huonoa mainetta korostavat nykyään yleisimmin ne, jotka eivät sitä ole aikoihin (tai koskaan) käyttäneet.
Epäilemättä. Kuitenkin ongelmat, joita Kubuntun käyttäjillä kuulee esiintyvän ja joista itse ei kärsi on helppo laittaa distron vastuulle, ottaen huomioon että esimerkiksi Arch Linux ei todella taida patchailla mitään (ellei ole pakko, tällöin tosin kärsitään enemmän upstreamin virheistä kuin muualla esimerkiksi KDE 4.6.3:n väärät ikonit jne). Voi toki olla, että Kubuntun ongelmista kuulee niin usein sen suosion tai epäitsealotteisen käyttäjäkunnan takia.
Onhan tietysti muistin kulutus ja bugit sellaisia asioita, jotka helposti osuvat silmiin (ensivaikutelma on usein aika merkitsevä, osa vaihtaa jakelua jo sen perusteella).
Kubuntuhan tarjoaa julkaisuissaan aina viimeisimmän julkaistun KDE-version (bugeja esiintyy usein enemmän kuin vähän vanhemmissa vakaissa versioissa, joihin kuukausittaisia bugikorjauspäivityksiä on ehtinyt kertyä enemmän) ja tuntuu pyrkivän sisällyttämään oletuksena lähes kaikki palvelut mitä käyttäjä voi tarvita (tämä tietysti helpottaa toimintojen löytämistä, muttei ole välttämättä paras vaihtoehto edistyneemmälle tee-se-itse-käyttäjälle tai vanhemmissa koneissa).
En siis sano, että kubuntu olisi muita parempi jakelu, mutta ei se noin yleisesti ole erityisesti huonompikaan. Riippuu lähinnä siitä, millaista jakelua käyttäjä haluaa. Toisille sopii yksi, toisille toinen.
Muistin kulutuksessa varmasti on oletuksena eroja (tämä riippuu mm. "perusjärjestelmästä", asennetuista ja käynnistettävistä palveluista sekä KDE SC -versiosta).
Järkevä palveluiden käynnistäminen on ehkä niitä tärkeimpiä päätöksiä, mitä distrbuutiolle tehdään. Esimerkiksi Pythonilla kirjoitetun printtaus appletin käynnistäminen järjestelmässä, jossa ei ole tulostinta on enemmän kuin vähän järjetöntä (~80Mt lisäämuistin kulutusta, melkee puolet siitä mitä KDE itsessään vaatii). Vastaavia puutteita on käsittääkseni monia, osa tosin varmaan johtuu Ubuntu Coresta. Esimerkiksi omalla koneellani bluetooth järjestelmä käynnistyy siinä vaiheessa kun adapterin kiinnittää (kiitos kai kuuluu systemd:lle), Ubuntussa se on päällä aina.
Tästä olen ihan samaa mieltä.
Printer-appletin poistaminen autostartista on niitä ensimmäisiä muutoksia, joita teen (tulostaminen toimii mainiosti ilmankin) ja bluetooth-palveluakin olen viritellyt käynnistymään ja sammumaan sen mukaan, onko läppärissä bluetooth päällä vai ei (olisi tietysti mainiota, jos tuo toimisi jo asennuksesta automaattisesti kubuntussakin).