Käytän säännöllisesti kopioitua (=kloonattua) Ubuntua, sillä kloonaus on minulla osoittautunut ylivertaisesti parahaaksi back-up menetelmäksi; mutta eri ihmisten vaatimuksethan vaihtelevat. Kloonaustapoja on Ubuntussa jo itsessään: esimerkiksi kopiointi DD:llä (tai sivistyneemmin Synapticilla ladattavalla ohjelmalla dcfldd). Ja kaikista Ubuntuista löytyy ohjelmia joilla kloonaus on helppo toteuttaa, kaikilla omat rajoitteensa: Gparted, rsync, partimage, tar .... Ja kaikilla niillä on useampia toteutus tapoja. Tältä foorumilta löytyy ohjeita useisiin.
- kopiointi Gparted:illa on sangen vaivatonta varsinkin jos uusi kovalevy on isompi, mutta sen varjopuolina ovat esimerkiksi tarve kopioda käynnistys-sektori erikseen ja se etteivät vanha ja uusi kovalevy saa kopioinnin jälkeen koskaan olla samassa koneessa yhtaikaa vaan vanha kovalevy tulee ottaa pois (toimiihan se jos muuttaa osion UUID:tä ja tee vastaavat muutokset tiedostoihin: menu.lst, fstab ja /etc/initramfs-tools/conf.d/resume ja ehkäpä muuallekin.).
- vanha kovalevy on syytä pistää talteen semmoisenaan ja ottaa käyttöön vasta myöhemmin kunhan on ensin alustanut sen liveCD:llä.
- käynnistys-sektori on viisainta tehdä edellisen ohjeen mukaan LiveCD:llä, mutta jos sen käynnistys-sektorin haluaa ehdottomasti kopioida niin se käy käskyllä: sudo dd if=/dev/<sen kovalevyn tunnus jolla nyt toimit> of=/dev/<sen kovalevyn tunnus jolle kopio tuli> bs=446 count=1 (huom:kovalevyn tunnuksessa ei ole numeroa). Luku 446 on muuten oikea; 512 kopioisi myös osiotaulun ja sillä on joskus epämiellyttäviä seurauksia kuten esimerkiksi toimimaton kone.
- kopiointi muuten hyväksyy SATA:n; siis IDE:ltä voi kopioida SATA:lle tai IDE.ltä SATA:lle. USB vaatii erikoistemppuja ja kopiointi USB:lle toimii eri distroissa eritavalla. (MUOKS: Intrepidillä tuntuu taas toimivan.)