Nyt on nettilippu vaihdettu oikeaan.
Konsertti oli hyvä, ei erinomainen. Zappan musiikki on niin täynnä nyansseja, että niitä on vaikea saada esiin rock-kokoonpanolla. Frankin omatkin bändit ovat kokoonpanoilta todella vaihtelevia. Lisäksi levyjen kukuisat päällekkäisäänitykset yms.
Bändi soittaa lujaa ja säröllä, niin kun kunnon rythm and blues -bändin kuuluukin. Musiikki tuntui hyvältä rintalastassa.
Zappalla on ollut kolme hienoa mustaa laulaja, joille hän on tehnyt todella hyviä lauluja. Tänään lavalla oli Ray White. Omasta mielestäni Ike Willis on ylittämätön.
Joukossa oli muutama oikea proge-kappale - hard one, kuten Dweezil niitä kuvaili.
Helsinkikin mainittiin - Helsinki tapes... yhden kappaleen sovitus oli siltä levyltä.
Dweezil soitti pari keskittynyttä sooloa, muuten soolot olivat vähän täytettä.
Frank oli kolmen kappaleen verran läsnä. Bändi soitti taustan ja Frank lauloi ja sooloili. Isä ja poika samaan aikaan lavalla...
Cirkus oli mainio paikka, pieni ja tiivis sali, lava lähellä, tunnelma oli hienosti käsinkosketeltava, väkeä taitaa mahtua n. 1500, siis aika vähän. Eturivissä oli vanhoja miehiä, ei oikein äijiä, joiden päät heiluivat tahdissa - se oli sympaattisen näköistä. Frankan olisi nyt 60-kymppinen, jos eläisi.
Konsertti oli siis hyvä kokemus, vaikka ei sitä levyltä kannattaisi uudelleen kuunnella. Mutta sellaisia hyvät konsertit usein ovatkin - hetken läsnäoloa. Konsertti oli pitkä - 2,5 tuntia.
Ystävällisin terveisin Asmo Koskinen.
