Tuota yksi asia pitää muistaa, kun lähtötaso on alhainen ovat kovatkin kasvuprosentit mahdollisia. Mutta siinä vaiheessa kun maa päätyy keskituloisten kastiin, ts. jonnekin luokkaa tietyt itä-Euroopan maat, Meksiko yms. tulee eräänlainen seinä vastaan. Josta ylipääsy onkin sitten melko vaikeaa.
Toisekseen väestönkasvu ei varsinaisesti ole mikään erikoisen riemastuttava asia, varsinkin sen ollessa hillitöntä. Kysymys on näillä kokonaisväestö luvuilla jo yksinkertaisesti siitä kuinka suuren väestön ruuantuotanto kykenee kaikenkaikkiaan ruokkimaan. Ja sen kohdalla pitää huomata, että kyse ei ole yksinkertaisesta aritmetiikasta, ts. vuotuinen viljantuotanto jaettuna kuluttajien määrällä. Siinä kohtaa tulee markkinatalousmekanismi vastaan, eli hinnan noustessa köyhemmät putoavat pois, osa viljasta menee rehuksi, tuottamaan lihaa maksukykyisemmille ostajille, osa muutetaan etanoliksi biopolttoaineisiin jne..
Jo nyt aletaan olla tietyillä kipurajoilla, lähestulkoon kaikki viljeltäväksi kelpaava maa on viljelyksessä, biotekniikka ei ole täyttänyt lupauksiaan älyttömästi parantuneista sadoista, huoltovarmuus on heikko. Kunnon kato muutamalla tärkeällä tuotantoalueella ja kas kummaa köyhemmillä alueilla syntyy katastrofi. Esim arabikevään laukaissut tekijä oli leivän hinnan raju nousu.