Onko Unity tehty liian yksinkertaiseksi?

[Jallu59]

KDE Plasma Workspace ei ole raskas. Kevyeksi säädetyssä työpöytäjärjestelmässä sen muistinkulutus on reippaasti alle 200Mt, näytönojaimelle ei ole mitään vaatimuksia (KWin ei tarvitse tukea rautakiihdtykselle) ja CPU käyttö pysyy "nollassa".
... KDE:n käynnistysnopeus riippuu hyvin paljon siitä mitä palveluita on päällä ja KDE:ssä niitä on helppo säätää.

Ainakin Kubuntun 11.10 oletussoftilla tuo KDE Plasma Workspace on koneessani ehdottomasti hitain käynnistyjä. Pahinta on kuitenkin, ettei työpöytä vastaa kuin vasta noin 40 sekunnin kuluttua piirtymisestään. Unitya en ole kylläkään edes asentanut, kun en ollut sen toiminnallisuuteen lainkaan tyytyväinen. siksi Ubuntuosiollani on vielä 11.04 ja Gnome2.

T:jallu59

[Teho]

Ainakin Kubuntun 11.10 oletussoftilla tuo KDE Plasma Workspace on koneessani ehdottomasti hitain käynnistyjä. Pahinta on kuitenkin, ettei työpöytä vastaa kuin vasta noin 40 sekunnin kuluttua piirtymisestään.

Tapauksesi on poikkeus. Tuo jälkimmäinen viittaa selkästi johonkin bugiin ja siten siitä avautuminen jokaisessa KDEä koskevassa kirjoituksessa on hieman ylimääräistä. Olisi asian luonteen mukaista avata siitä oma ketju tai tehdä bugi reportti Kubuntulle/KDE:lle. Ongelma voi olla helposti korjattavissa, mutta sen tutkiminen EI kuulu tähän ketjuun.

[Vika/fiba]

Otsikon kysymykseen ja ensimmäisen viestin linkkiin viitaten. Ei Unity varmaan liian yksinkertainen ole, vaan Unity saa tuntemaan, että minua pidetään yksinkertaisena. Ei kiva.
Hajakentän kokemukset tuntuvat tutuilta:

Äiti ei neuvonut minua opettelemaan näppäinkomentoja. Sen sijaan olen opettanut niitä aika monelle äidille ja muutamalle mummollekin. Minulla on vieläkin jossain tallessa pahvisabluuna, joka laitettiin näppäimistön päälle opastamaan tekstinkäsittelyohjelman näppäinkomentoja. Graafinen käyttöliittymä kehitettiin juuri siksi, että niistä näppäinkomennoista pääsisi eroon. En suurin surminkaan enää tahdo sitä sabluunaa takaisin. Siinä asiassa Unity on menossa myös taaksepäin ajassa, ja peräti 30 vuotta.

Olikos se sabluuna WordPerfectissä vai peräti TEKOssa? Vanha ei jaksa muistaa. Mutta oli se oikea Windows hieno, kun hiirellä vaan tehtiin vaikka mitä! Nyt on hiirikyynärpää ja -olkapää.
Silti olen ahkerasti käyttänyt näppäinkomentoja ehkä noin 20 viime vuotta Adoben ohjelmien parissa, niitähän ei sujuvasti ilman pikanäppäimiä pysty käyttämään. Saahan siinä opetella ja muistella: olen Photoshopissa: siis poistan valinnan ctrl+d:llä; ei kun Firefoxissa teen kirjanmerkin; päh tää onkin Indesign, siis sijoitan kuvan. Onneksi tuo logiikka toimii toisinpäin: siis toiminnosta, ei komennosta lähtien.
Gnomen työpöydällä taisi ctrl+ alt+ nuoli olla ainoa tarpeellinen näppäinkomento. (vielä 8.04:ssa hiiren rullalla vaihtoi työpöytää nopeammin, 10.04:stä ominaisuus poistettiin)
Koettakaapa nyt vaihtaa työpöytää. Ctrl+ alt+ nuoli oikealle tai vasemmalle vai mihin pitäisi? ja mitä siellä alla on?

Vasen paneeli: Nykynäytöissä periaatteessa parempi paikka kuin ylhäällä tai alhaalla. Ongelmana on se, että tekstiä ei ihminen voi lukea kapeasta pystypalkista yhtä helposti kuin leveästä ylä/alapalkista ... eli jotain uutta on tarvinnut keksiä.


Aina käytettävien ohjelmien käynnistys: Ne saa Unityssä vasempaan paneeliin helposti ja turhat pois.

Harvemmin käytettävien ohjelmien looginen löytyminen: Dashillä löytyy aihepiireittäin loogisesti ja haulla loput. Gnomessa on hierarkiaan perustuva logiikka, Dashissä on sumeampi logiikka, mutta logiikka kuitenkin.

Ikkunaluettelo: Unityssä erilainen, vaikea sanoa kumpi on parempi. Unityssä on havainnollisempi, ehkä joskus hitaampi.

Jotenkin osaan lukea Gnomen pystypalkista: Sovellukset, Sijainnit, Järjestelmä, vaikka teksti on sivuttain ylhäältä alaspäin kirjoitettu. Ihan pienistä ikoneista päättelen helposti avoimena olevat ohjelmat.
Vasen paneeli tai oikea on kyllä sopiva paikka käynnistimille ja ikkunaluettelolle.

Aina käytettävien ohjelmien käynnistys: Ne saa Unityssä vasempaan paneeliin helposti ja turhat pois.

Jos se helppoa on, voisitko neuvoa tällaiselle simpeltonille, kuinka tehdään?

[Ganymedes]

...

Aina käytettävien ohjelmien käynnistys: Ne saa Unityssä vasempaan paneeliin helposti ja turhat pois.

Jos se helppoa on, voisitko neuvoa tällaiselle simpeltonille, kuinka tehdään?

Käytät jotakin ohjelmaa, vaikka Päätettä, silloin se tulee näkyviin vasempaan paneelin. Valitsen sen hiiren oikealla napilla ja ruksitat kohdan jossa lukee jotakin "Näytä aina paneelissa" (oikeasti lukee jotakin muuta, mutta teksti on selvä).

Vastaavasti voit klikata hiiren oikealla napilla niitä, jotka aina näkyvät ja ruksittaa niitä pois - esim. LibreOfficen turhat.

[Vika/fiba]

No niin, nythän se toimii. Viimeksi koettaessani hiiren oikean napin takana ei ollut mitään. Muutenkin työpöytä vaikuttaa vähemman tahmealta, ehkä tästä vielä tulee käyttökelpoinen.

[Jakke77]

itsehän hyvin vähän pikanäppäimiä käyttävänä väänsin työtilan vaihtimen F1 - F4 näppäimiin...kolmas käsi kun on aina varattuna muualla
tuo minimaze magimaze on kans jokseenkin ärsyttävää kun muualla tottunut kuvaketta klikkaamalla tekemään tuon niin tässä saa väännellä itsensä ruvelle, täytyy varmaan etsiä jokin näppäin sillekin että luonnistuu

[Jaer]

Äkkiä katsottuna Unity ja Gnome Shell on yx ja sama asia. Tarkemmin tutustuttaessa niissä on isoja eroja.

Käytän molempia (vaihdan välillä tai saatan vaihtaa jopa kesken ''istunnon'') ja kolmantena vaihtoehtona perinteinen Gnome.

Mielestäni Gnome Shell on kätevämpi ja luonnollisempi Unityyn verrattuna.

Joten otsikon kysymykseen vastaan kyllä.

[qwertyy]

Aina käytettävien ohjelmien käynnistys: Ne saa Unityssä vasempaan paneeliin helposti ja turhat pois.

Onko sellaisiakin työpöytiä missä tuo ei onnistuisi?

[Jantunen]

Aina käytettävien ohjelmien käynnistys: Ne saa Unityssä vasempaan paneeliin helposti ja turhat pois.

Onko sellaisiakin työpöytiä missä tuo ei onnistuisi?

Esim Gnome 2:n WinXp-tyylinen pikakäynnistinpalkki on kyllä aika insinöörimäinen ratkaisu, eli itse en lähtisi kutsumaan sitä helpoksi, tai ainakaan kovin intuitiiviseksi peruskäyttäjän näkökulmasta.