ARJEN EINSTEIN

[Turbineair]

Suhteellisuusteoria maalaisjärjellä

Ajan historiallinen tarkastelu auttaa ymmärtämään kuinka suuri merkitys ihmiskunnan selviytymiselle ja kehitykselle on ollut ajan- ja paikantajun vuorovaikutuksen ymmärtämisen mukanaan tuomalla ennakoinnin mahdollisuudella. Varsinkin ihmiskunnan aamunkoitossa oli elintärkeätä oppia ennakoimalla hyödyntämään tietyin ajanjaksoin (vrk, kk, kasvukaudet yms. yms.) toistuvia luonnonilmiöitä. Osin näillä avuin ihminen on saavuttanut asemansa luomakunnassa ja valjastanut ympäristöään palvelemaan omaa selviytymistään. Tosin luonnossa on edelleen sellaisia sattumanvaraisuuksia (oikkuja) joita ei pystytä aivan tarkasti ennakoimaan.
Nykyihmisen toiminta luomansa evoluutiopoikkeaman (infrastruktuurin) ylläpitäjän roolissa onkin lähes elinehto sen tuottaman ilmiasun eheydelle. Sellaisetkin asiat, joita itse pitää täysin turhina, voivat edustaa jollekin toiselle ihmiselle merkittävää osaa hänen psykofyysisen kokonaisuutensa selviytymiskampailussa.

Syy ennen seurausta

Näet kaverisi auton kaartavan kotipihaasi. Menet aukaisemaan hänelle oven ennen kuin edes ovikello on soinut. Kaveri on jo noussut autostaan ja tervehditte tuttavallisesti toisianne. Kumpikaan ei koe tilannetta mitenkään outona, koska kumpikin havainnoitsija tietää olevansa aiheuttamiaan aistihavaintoja hitaampia.
Saman tilanteen toinen variaatio voi olla, että kaverisi onkin ohikulkumatkalla ja menet turhaan häntä ovelle vastaan. Sattumalla on sormensa tässä pelissä. Kumpikaan ei tiedä toisen todellisia aikomuksia, mutta se ei estä loogiselta tuntuvien päätelmien tekemistä. Joskus nämä nopeatkin tilanneanalyysit osuvat kohdalleen. Toisinaan taas ei.
Mikäli esinettä voitaisiin siirtää paikasta a paikkaan b valoa nopeammin ei ajan, paikan, syyn ja seurauksen havainnoitsija välttämättä reagoisi tilanteeseen yhtään sen voimakkaammin kuin jonkun koputtaessa häntä yllättäen olkapäähän (unohdit lukita ulko-oven etkä kuullut autoa saati nähnyt saapumista). Ihminen kuitenkin omaksuu ja sopeutuu olosuhdemuutoksiin yllättävän nopeasti.
Kyse on ehkä enemmänkin siitä mitä triviaalisti sisällytetään normaalin elämän tapahtumakoordinaatistoon. Tietyt tapahtumat maapallolla ja avaruudessa toteutuvat joka tapauksessa, riippumatta siitä onko inhimillinen havainnoitsija (selittäjä) läsnä eli ei.

Aikamatka menneisyyteen

Aikalaisten suureksi harmiksi ovat dementikot jo pitkään osanneet aikamatkailun menneisyyteen. He ovat myös manipuloineet menneisyyden tapahtumia: Tosin kuten arvostetut tiedemiehetkin ovat päätelleet tämä ei aiheuta muutoksia niiden elämänkulkuun jotka eivät ole aikamatkaa tehneet. Näin siksi, että aikamatkaajan luoman uuden rinnakkaismaailman henkilöt ja tapahtumat toteutuvat siis uudessa ulottuvuudessa.
Arkiset syy- ja seuraussuhteet, varsinkin immateriaalit, perustuvat usein yksilön kokemusperäisesti tai muulla tavoin opittuun logiikkaan. Pintapuolisesti tarkastellen tämä ensimmäisen persoonapronominin selviytymisen eetos on varsin toimiva ja käyttökelpoinen.

Aikamatka ajassa

Yksilön subjektiivisella tasolla ollaan tehty pyrähdyksiä maksiminopeuden ylittävään tulevaisuuteen. Arkielämässä yleensä sydän hyppää kurkkuun juurikin tilanteissa jolloin kohtaamme seurauksen ennen kuin tajuaa sen syytä.
Sekuntikin on teknologian avulla pilkottu niin pieniin osiin, että ihmisestä on tullut auttamattomasti hidas. Samalla, vähänkin pidemmästä avaruusmatkasta puhuttaessa, ihmisen elinikä tuntuukin äkisti kovin lyhyeltä. Teknologinen kehitys on vuosituhansien ajan tarjonnut ratkaisuja ihmiskehon asettamille toiminnan rajoitteille. Yllättävän kauan tätä kehittymistä kuitenkin ohjasi tendenssi, jonka vuoksi sen löytämiseen tarvitaan edelleen arkeologin lapiota.

Kukapa meistä ei olisi kuullut sanontaa ”Historia toistaa itseään”. Positiivisvaikutteisten asioiden kohdalla tästä ei aiheudu suuria ongelmia. Jokainen uusi ihminen oppii ja kokee elämänsä samankaltaisena yksilöllisenä ainutkertaisuutena kuin on koko ihmiskunnan historian ajan ollut tapana. Historian behavioristiset kausaaliluupit ilmenevät pahimmillaan inhimillisen tragedian toistumisena sukupolvelta toiselle. Sodat, kuivuus ja nälänhätä eräissä maailmankolkissa ovat valitettavia tyyppiesimerkkejä sellaisista oravanpyöristä, jotka ruokkivat itse itseään:
• Mikäli uusiin sukupolviin ei kehity riittävästi refleksiivisyyttä ja kaukokatseisuutta ongelmien ratkaisemiseksi?
• Mikäli ihminen elää ymmärryskykynsä illusatoorisessa norsunluutornissa, josta ei näe omaa itseään?
• En, ehkä olekkaan niin ainutkertainen eniteetti?

On se vaan ihmeellistä miten tiukasti ihminen todistelee olevansa järjellinen olento ja miten löyhästi hän onkaan kiinni todellisuudessa (sic!).

[Storck]

Miten sinulla muuten menee?

[Turbineair]

  http://www.aip.org/history/einstein/essay.htm 

[asuspoju]

TLDR
Täytyy lukee kun jaksaa 

[sniveri]

Mukavaa luettavaa välillä tämmöinenkin teksti, kun vertaa että jossain päin kirjoitellaan tälläkin hetkellä siitä kenen iphonen pierugeneraattori on paras.

[Turbineair]

Kappas vaan: Joku (sniveri) heitti noppaa ja sain aasinsillan.
Kun tuo iphone korvataan yhteiskunnalla ja pärinägeneraattori yksilöllä, niin päästään Asylum Seekers (2009) elokuvan kuvaamaan "mc-pärinäpoikien" maailman hilpeisiin tunnelmiin.

"Pärinän lopputuloksesta" taas kertoo BBC:n dokkari: The Virtual Revolution -perunansyöjä Interneticus (4/4 2010), joka käsittelee kuumotusta herättävää aihettaan yllättävänkin neutraalisti(?).

[Turbineair]

Kiipeääkö matematiikan perusopetus ahteri edellä puuhun

Johdattelu: Eräs tuttu teki aikoinaan väitöksen pelien (sudo yms) käyttämisestä matikan opetuksessa. Aloituksena ihan hyvä, mutta mielestäni "joku palikka" siitä puuttui: Olettaisin, että lasten suurin kysymysmerkki koulussa on miten suhtautua luokan sosiaalisiin suhteisiin ja samalla koko koulun muihin oppilaisiin, eli perusryhmädynamiikkaan.

Onko virhe opettaa matematiikkaa kieli ja tavat edellä, ennen logiikkaa

Moni aikuinen sosiaalisesti erittäin lahjakas väittää, ettei tiedä matikasta mitään ja vihaa sitä kuin ruttoa? Omasta mielestäni kyseiset henkilöt ovat lähes poikkeuksetta loistavia strategia- ja logiikkapelaajia. Ongelmana vain on, että kulloisenkin tilanteen edellyttämät valinnat tehdään intuitiivisesti ja ns. tunteella.

Logiikan opetuksella kiinni käyttäytymishäiriöihin ja relativismiin

Tylysti sanottuna päämäärä on välttää ”tunneälyn” ylilyönnit rationalisoimalla tilanne ja sen osapuolet. Varsinainen vastaus voisikin olla opettaa koulun alaluokilla matemaattis, filosofista logiikkaa lapsen pään sisälle muodostuvan sosiaalisen ympäristön hallintaan. Käytännössä aikuisille tuputetaan terapioissa jälkihoitona "samaa asiaa".

Väärinkäsitysten välttämiseksi: Lapsia ei ohjelmoida mihinkään vaan tarjotaan työkalupakki, jolla kukin voi suhteuttaa oman persoonansa ja temperamenttinsa ympäristöön ja sen tapahtumiin, myös oman perheen ja koulun välillä. Moraali ja etiikka häilyvät koko ajatusrakennelman taustalla.

Matematiikka huomisen tieteenalana

"Poks!" Suurehko osa nykymatemaatikoista on täysin korvattavissa "pienillä ohjelmanpätkillä". Superlahjakkaiden spesialistien luoma vallan ja hallinnan keskus edellyttää toimiakseen sen käyttäjiltä kuitenkin rautaista logiikan tajua. Matemaatikkojen helmasyntinä on luoda liian täydellinen shysteemi biologisille taipumuksille. Tämän seurauksena syntyy miltei vääjäämättä Homer Simpson syndrooma.
"Douph"

Työtehtävien helpottuessa, ei hallita edes sitä vähää mutta kriittistä funktiota, mikä on jäljelle jäänyt. Tilalle tulee aina jotain "tärkeämpääkin tekemistä".

[sniveri]

Periaatteessa nuo pelit olisi ihan hyvä keino opettaa matematiikkaa esim. ala-asteella. Jos siis puhutaan semmoisista peleistä joita voi pelata ryhmänä tai pareina. Vaikka ihan yksinkertaisimmillaan monopoly-peli opettaisi yhteen- ja vähennyslaskua. Tokihan tuohon tulisi mukaan se oikeastakin elämästä tuttu rahankäytön opettelu, sekä hieman huumorilla mukaanotettuna se "sattuma"-kortti.

Työelämässä valintojen tekeminen tunteella on jäänyt kokonaan taka-alalle, aina pelataan vaan numeroilla. Tämä minun mielestäni on johtanut juuri siihen että työhyvinvointi ja innovatiivisyys työntekijöillä on poikkeuksetta laskenut. Vrt. 1900-luvun alun Einsteinin keksinnöt -> 2000-luvun alun pierugeneraattorit. Einsteinin aikoihin taisi olla kilpailua siitä kuka keksii "levottomimmat" teoriat kaikelle mahdolliselle, nykyisin kilpailua on vain siinä kuka saa halvimmalla tehtyä digitaalisia kuvakehyksiä tai muuta täysin tarpeetonta roskaa.

Samalla tavoin numeroilla pelatessa on menty ihan metsään tässä työurien pidentämis -kysymyksessä. Tämänkin voisi kääntää täysin päälaelleen ajattelemalla portaittaista työurien lyhentämistä. Oltaisiin esim. 35-40 vuotiaiksi asti se normaali 8h töissä ja siitä eteenpäin kahden vuoden välein lyhennettäisiin puoli tuntia työpäivää, kunnes nollaan saavuttaessa jäätäisiin eläkeelle. Tässä ajatusmallissa voitaisiin soveltaa sitten sitä mestari-kisälli periaatetta jossa oppipoika hiljalleen korvaisi mestarin. Samalla saataisiin nuorille tilaa työelämässä myös henkisellä tasolla. Jos uria pidennetään, nuoret jää entistä pidemmäksi aikaa roikkumaan tyhjän päälle ja syrjäytyy. En tiedä onko missään tutkittu mutta jotenkin sivusta seuranneena tuntuisi että merkittävimmät keksinnöt syntyy yleensä siinä vaiheessa kun ihminen on noin 18-25-vuotias, jonka jälkeen ideoiden runsaudensarvi alkaa pikkuhiljaa ehtymään. Taisi Einsteinkin olla 26-vuotias kun sai erityisen suhteellisuusteoriansa julkaistua.

Se että kouluissa opetettaisiin sosiaaliseen ympäristöön sopeutumista ei ole lainkaan paha juttu. Tässä tosin piilee se mielenkiintoinen dilemma, että kouluissa samanikäiset on aina samalla luokalla ja ikäryhmittäin vielä ala-asteella, ylä-asteella, lukiossa, ammattikoulussa, AMK:ssa ja yliopistossa. Näin toimien edetään vuodesta toiseen kunnes sitten saavutetaan tarvittavat tutkinnot ja siirrytään työelämään. Tässä siirroksessa sitten alkaa ne suurimmat vaikeudet, kun työympäristössä onkin henkilöitä kaikista ikäryhmistä väliltä 18-65v. Tämmöiseen sosiaaliseen ympäristöön on "kylmiltään" haastavampaa sopeutua ja vielä haastavampaa sopeuttaa missään koulussa. Jos vanhemmat on työelämässä samaa rataa mitä nyt, se pahimmillaan sitoo vanhemman 12h/vrk, jolloin kotona yhdessä tehtävät jutut jää melko vähälle. Näin ollen lapsi/nuori ei sitä tuntumaa eri ikäryhmien kanssa puuhailusta saa kotonakaan, niinkuin "ennenvanhaan" jolloin tehtiin mm. peltotöitä vanhempien kanssa. Hankala sanoa kuinka korkean tason logiikkaa/matematiikkaa peltotyöt on lopulta vaatineet.

"Tavallisten" matemaatikkojen korvaamisen ohjelmilla voi suorittaa ihan samalla tavalla kuin tavallisen liukuhihnatyöntekijän korvaamisen robotilla. Se ettei luovassa työssä olevaa voi vielä korvata robotilla tuskin tulee ihan pian muuttumaan, tuskin siis luovaa matemaatikkoakaan korvataan ihan heti. Jostainhan se ajatuskin pitää lähteä ennenkuin sitä voi apinoida koneella.

Toisaalta edelliseen liittyen olisi hauska toteuttaa sellainen randomizer, jonka tietokantaan ensin syötettäisiin kaikki maailman keksinnöt ja satunnaisluvuilla valittaisiin näitä keksintöjä, joita sitten yhdisteltäisiin. Ties vaikka jotain fiksua sattuisi löytymään.

Pahoittelut että meni taas melko pitkälle aiheen vierestä.

[Turbineair]

Sniveri:lle. Syvä kumarrus tai niiaus!
Löysit asian ytimeen. Itse nostan käytännön sovellutusten suhteen käteni pystyyn, antautumisen merkiksi. "Vanha ei jaksa." Oma pointtini on nivoa yhteen diskursiivista erillisyyden positioiden käsiteapparaattia ja avata sen kautta mahdollisesti erilaisuutta huomioivampaa tapakulttuuria. Kysy ennen kuin toimit, älä oleta.

Esikouluopetuksen ja työelämään valmennuksen pitäisin kuitenkin lähtökohtaisesti pitkien keppien päässä ja mahdollisimman kaukana toisistaan.

[sniveri]

Esikouluopetuksen ja työelämään valmennuksen pitäisin kuitenkin lähtökohtaisesti pitkien keppien päässä ja mahdollisimman kaukana toisistaan.

Juurikin näin! Lapsuus lapsuutena. Ja melkein vielä niinkinpäin että jollain saataisiin säilytettyä se lapsenmielinen into ja ennakkoluuloton ajattelutapa läpi elämän.   

[Turbineair]

Copy paste gradujen vastapainoksi em. asiaa brutaalissa aforistisessa runomitassa:

• Huolissa syntymän ja kuoleman,
  kohtalo ihmiskunnan on.

• Itkussa lapsen,
  kyyneleessä vanhuksen.
  Silmässä kosteassa
  toiveessa toteutumattomassa
  on voima huomisen,
  paremman tulevan.

• Arvo aikuisuuden näkyy leikissä lasten,
  mielissä kehittyvissä, tiedoissa kasvavissa.

• Arvo elämän on laadussa kosketuksen
  kuviossa veteen piirretyn
  muodossa kiven hakatun.

• Halki väyläin, karikkoin,
  sylistä aaltoin
  venepaikkaan sataman.
  Siinä se rakkaus on.
  Köydessä laiturin,
  alkupisteessä maailman,
  etäisyyttä mittaamattoman.
  Vapauden.

• Sieluni on linnani ja maailma ympärilläni.
  Aika jonka mittaan on elämäni.
  Eikä minulta mitään puutu.

• Päässä kielen, syöverissä mielen, asuu rauha ihmisen; itsenäisen, suomalaisen,
  eurooppalaisen ja maailmankansalaisen.

• Itsenäinen ihminen tunnossa vikojen, joukossa samanlaisten, luonnonvoiman
  alaisen. ”Kompastuu, horjahtaa, korjaa ja jatkaa kulkuaan.”

• Kehitys tuskan toi, toivo lohdun antoi kehityksen uudestaan alusta alkoi.
  Ymmärsi virheen iänaikaisen. Heitti kruunun sekaan sattumain.
  Jälkeen siemenen ensimmäisen itävän. Ei taakseen katsonut lain. Hymyili vain:
  Päässä tien ihmisen; ymmärsi kaavan elämän. Ja siitä loi varmuuskopion.
  Luulin päätöksen olleen ihmiskunnan tietoisen, mutta ei, todeksi muuttui
  kirjalaatikosta esteetikon viimeisen. Teknologioin vanhennein.

• Ajatus ahdingosta, vangista kehtoa keinuttavasta. Onnensa rinnalleen
  nostavasta suuttumuksen soimaamasta hoivaajasta, opastajasta, rakastavasta
  vanhemmasta.

• Pieni puro iloisesti solisten ja villisti kääntyillen uomaansa etsi. Lopulta vetensä
  lätäkköön laski, haihtui sadepisaraksi.

• Ne tuli huomaamatta kuin takiainen villapaitaan. Nyt ne on verkossa maan
  tarkkaillen ja tuhoten vaan. Eivät tunne kenraaliaankaan, vihollisen vain ovat
  aistivinaan.

• Maailmanrauhaa ei voida sopia jos jokaisen täytyy omat kengän nauhansa
  solmia.


Lopuksi nöyrimmät anteeksipyyntöni, jos näennäinen kyynisyyteni ei ylitäkkään, sille asetettuja ennakko oletuksia. Raamit kaulassa voin olla arkea syvemmällä, mutta jotain tästä "käteenkin jää".

[Turbineair]

Tylsyyden maksimoimiseksi:
(kerta vielä poijaat)

• When you find Graal, you'll be a lonely star. Watching years go by in Uranus,
  Venus and Mars.

• Seassa kahvin, kerman ja sokerin pyörii lusikka pieni. Hämmentynyt juoma
  kupissa tuoksuaa. Sormet korvalle hamuaa huulille nostaa... hyvän huomenen
  toivottaa.

• Euro, euro elä sie minnuu seuroo. Istuha sie hetkeks miun käellein ni piäset
  nopiast miun eellein.

• Kirjassa älykkään on tekstiä laidasta laitaan.
  Kirjassa viisaan on valkoisia lehtiä viisisataa.
  Toinen pohtii sivulla 1500, miten kaiken sanotuksi saa.
  Toinen vain kirjansa kantta napauttaa ja kirjamerkin sen päälle asettaa.
  Älykäs moista hetken pohti, nauraa kun ei tohtinut, kysymyksen ilmaan loihti.
  Vastaus kasvon ilmeettömän, kasvon elottoman antoi äänen lopen kyllästyneen:
  Kun kirjoitan yhden lauseen kirjaan sivulle sattumanvaraiseen, ...
  sinä ja  kaltaisesi sen sieltä löydät ja kirjoitatte kokonaisen kirjasarjan.

• Maailmanloppu ihmisen tuhoaa, kun ei kiireessään arvojärjestystä huomaa.
  Hetken huuma vuosisadan antoi koston kohtalon: Ei se kysynyt lain. Tasa-
  arvoisena eteni vain.
  Ihminen tuo hölmöistä suurin voi omaa kohtaloaan ohjata vain.

• Ihminen tuo sokeaksi opetettu lintunen näkötestin läpäisee ain
  muttei vapaana osaa lentää lain.
  Katseessa haukan ei ole elämän tarkoitusta, kynsissäkin saalis vain.

• Mikä kirkasta tähteä vaivaa. Massako tähden luhistaa. Mustaksi aukoksiko sekin
  tuomitaan.

• Talo luottamuksen, toivon ja rakkauden ei tarvitse lattiaa, kattoa ja seiniä lain.

• Miksi murehtia elämää elämätöntä, tekemistä tekemätöntä, kokemusta
  kokematonta. Olemattomasta olemattominkin se normaalia elämää on.

• Yläpuolella elämänalttarin näkyy ikkuna kuoleman: Sirkus kaupunkiin tullut on.
  Taiteilijat esittävät erikoistaitojaan. Yleisö selaa esitteitään. Pappi hypistelee
  vapaalippuaan. Lapset aivan haltioissaan. Vanhus haroo sydänalaa. Eläimet
  kulkee ympyrää. Klovnikin naurattaa. Orkesteri soittaa. Tirehtööri spiikkaa:
  Ohjelma on lopuillaan. Huomenna uudestaan.

• Hiljainen ja huomamaton kuin talvinen maa.

[Turbineair]

Älyllinen istsemurha?

• Uskomatonta! Ei peruna voi olla totta, että me molemmat hengitämme
  samaa ilmaa. Sen täytyy johtua ruoasta...
Onko sinulla jokin vitamiinin tai
  alkuaineen puutos? Entä, jokin aineenvaihdunnallinen tai elimellinen vika?
  Nukutko tarpeeksi vai liian vähän ja käytätkö paljonkin kahvia, teetä tai
  alkoholia? Kärsitkö äkillisten mielialavaihteluiden seurauksista ja käytätkö
  mitään lääkitystä tai huumetta? Onko lapsuudessasi tai myöhemmällä iällä ollut
  ongelmia, joiden olet kokenut vaikuttaneen persoonaasi tai sosiaaliseen
  kanssakäymiseen perhepiirin ulkopuolella? Onko suvussasi esiintynyt syöpää,
  alkoholismia, mielisairautta tai muuta periytyvää sairautta? Tiedätkö onko
  geeniperimässäsi tai dna:ssasi poikkeavuuksia? ... Vai että et tiedä, no tästä se
  kuitenkin todennäköisesti johtuu. Käykääpäs pikaisesti kastroimassa itsenne ja
  ottakaa ihmeessä perheennekin mukaan.

• Harmaan sadepäivän ratoksi: Sää sopii hyvin suomalaiseen mielenlaatuun. Ei
  tarvitse pelätä, että aurinko pilkahtaisi ja masentaisi loppupäivän.

• Kun median tarkoitus on tuottaa mahdollisimman halpaa ja kaikille sopivaa
  sisältöä, niin modernit ”asiakaskäyttäytymisen” tiedonkeruujärjestelmät johtavat
  ennen pitkää harmonisten taajuus modulaatioiden interaktiiviseen lähettämiseen
  ja vastaanottoon.

• Loukkaantuneessa aikuisessa on jotain yhtä hellyttävää kuin pikkuvauvassa.