Itse waretan ja aion pysyä kannassani vaikka jonain päivä tulisi kirje tai virkapukuisia herroja ovelle ja napsaisivat käteen ison laskun. Ei tule muuttamaan suhtautumistani millään tapaa.
Syyt ovat lähinnä olleet seuraavia:
Levyt, joita lataa ja kuuntelen ovat lähes 90% sellaisia, joita ei saa peruslevykaupoista. Ja usein on myös käynyt niinkin etteivät mitkään kaupat edes ole saaneet tilattua haluamaani levyä vaikka olen tiedustellut asiaa. Haluan myös olla varma siitä, etten osta mitään sellaista mitä en tarvitse, koska sitä rahaa kyllä menee muutenkin kuin vapaasta tahdosta. Näinpä haluan kuulla etukäteen sen, mitä meinaan ostaa. Lataan, kuuntelen, jos tykkään niin ostan.
Eli kuten jo mainitsin, oikeastaan koko nykyinen musiikin kuluttamiseni on keskittynyt marginaaligenrejen pariin. Joten haluan myös kaikkien puitteiden avulla yrittää varmistua siitä, että artisti saa todella korvausta työstään. Tätähän en voi koskaa tietää varmaksi, koska en itse välttämättä tunne artisteja. Mutta suurempi todennäköisyys artistin saada todellisia korvauksia teostaan on, jos kyseessä on indie-lafka kuin jos kyseessä olisi globaalintason organisaatio (Warner, BMG yms.). Tietysti poikkeus voi vahvistaa säännön, mutta enemmän tapauksia artistien vedätyksistä on olemassa näillä isoimmilla tahoilla. Pyrinkin siis siihen, että tuen omakustanne / indielafkojen artisteja ostamalla heidän levyjään. Mutta jos esim. kuuntelisin Metallicaa ja haluaisin heidän levynjään; warettaisin. Tämä siksi, että heidän kaltaisensa megaluokan yhtyeet julkaisevat levytyksensä sellaisten kusettajien kautta, joille en halua antaa senttiäkään. Jos yhtye olisi pienemmällä lafkalla tai sitten jos tuntisin artistit itse; maksaisin mieluusti. Tästä esimerkkinä Radioheadin "In Rainbows" joka tuli digijulkaisuna. Latasin levyn ja koska halusin tukea artistia, maksoin siitä jälkikäteen.
Yhteenvetona: Voisin jopa maksaa vaivatta sen 20e/levy, jos tietäisin nykyistä paljon varmemmin että kyseinen artisti saa oikeasti sellaista korvausta työstään, jonka ansaitsee.
Elokuvat ovat hiukan toinen juttu, mutta eivät kaukana. Tässäkin pätee lyhyesti sanottuna se mieltymyksen laki; jos pidän siitä, ostan sen. Leffoja tulee katsottua nyt paljon, paljon, paljon enemmän sen jälkeen kun niitä alkoi lataamaan, mutta ihan valehtelematta sanottuna; enpä ole ladannut yhtään sellaista elokuvaa, jota en olisi sen jälkee joko käynyt katsomassa teatterissa tai ostanut DVD:lle. Eli olen antanut rahallisen tukeni elokuvan tekijöille. Mistä tiedän AINA, että elokuva on mielestäni maksamisen arvoinen? Ei se silloin olekaan, jossei edes ole katsomisen arvoinenkaan. Eli teen kyllä pohja työtä lukemalla arvosteluja, blogimerkintöjä, foorumeita, katsomalla trailereita ennen kuin lataan sen.
Tämä saattaa vaikuttaa siltä että puhun täysin ristiriitaisesti periaatteista ladata musiikkia ja elokuvia, mutta on otettava huomioon ettei noita kahta voidakaan ajatella samanlaisina tuotteina. Yhtä elokuvaa on tekemässä esim. Hollywoodissa niiiiin paljon ihmisiä että ajatus "maksan itse artistille" ei toimi. Täytyy siis tehdä itsen kanssa myös hiukan kompromisseja.
Mutta näin siis "lyhyesti".
