Itselläni käytössä lxd snap-asennuksena.
En ole mikään snap-paketoinnin ystävä, mutta lxd:n kohdalla päädyin siihen koska snap kautta lxd:n versio on uudempi, koska Canonical pyrkii suosimaan tällä hetkellä snap-paketointia.
Snap-paketoinnin käyttö lxd-konteissa taas tuntuu ylimääräiseltä paketoinnilta paketoinnin päällä, koska itselläni lxd:n käytön tarkoitus on yksi palvelin/sovellus lxd-konttia kohti. Kaikkea ei laiteta samaan koriin. Saman saa oikeilla virtuaalikoneilla, mutta lxd-kontti on kevyempi ratkaisu.
Itse koen LXD:n käytön selkeämmäksi ja yksinkertaisemmaksi kuin Dockerin, siis kun tekee itse kontteja, eikä käytä valmiita muiden kontteja.
LXD:ssäkin on jo uusimmassa versiossa myös virtuaalikoneen käyttömahdollisuus.
Ajatuksena olisi myös käyttää LXD-kontteja ainakin kokeilumielessä Windows 10 Pron alle Microsoftin virtuaalikoneen alla ajettavassa Ubuntussa, mikä kyllä on aika 'pimeä' ajatus. Mutta siten saisi 'kätkettyä' Linuxeja Windowsin taakse.
Vaikka LXD-kontti näyttää ihan yksittäiseltä Linux-koneelta niin kyllä LXD-kontin käytössä opettelemista riittää. Onko LXD-koneilla oma kiintolevyosio vai ajataankoon isännän levyjärjestelmän päällä? Ovatko kontit virtuualisillan ja NAT:n takana, mikä on oletus, vai ovatka ne sillatuna koneen verkkoliitäntään, jolloin ne näkyvät suoraan paikallisverkon muille koneille ja oman verkon DHCP antaa niille osoitteet esim. kotona.
lisäys:
LXD:ssä on myös oma proxy, jolla isäntäkoneen portin saa ohjattua kontille. Jos kontit ovat virtuaalisillan NAT:n takia niin isäntäkoneen web-portit saa ohjatua konttiin ja isäntäkoneen verkkolitännässä oleva web-palvelin pyöriikin kontissa eikä isäntäkoneessa.