Sattuipa tässä viime viikonloppuna sellainen ei ihan niin pienikään epämiellyttävä sattumus. Eräs henkilö oli iltaa viettämässä ystävänsä luona, nautittiinpa illanvietossa jokunen olutkin. Kun sitten ko. tyyppi päätti kotiinsa lähteä, tulipa hän kaivelleeksi lompakosta jokusen kolikon bussimatkaa varten. Ja pisti lompakon takaisin povitaskuun. Kuinka ollakaan taisipa lompakko mennä taskusta ohi ja putosi kadulle. Henkilö tämän tilanteen havaitsi joitain kymmeniä metrejä kuljettuaan. Käveli takaisin, ei näkynyt lompsaa kadulla. Ehkäpä se olikin jäänyt ystävän luo? Nautitut oluet kun vähän muistikuvia sumensivat. Rahapussiahan sitten etsittiin sieltä sinä iltana ja myöhemmin seuraavana päivänä. Ei löytynyt ei.
Pankkikortti kuoletettiin ja tultiin siihen tulokseen, että kadullehan sen sitten oli pakko ollut pudota. Varmalta näytti, että pysyvästi on hävinnyt kaikkine kortteineen, henkilötodistukset, avainkortti, hallussapitoluvat jne. joita ko. henkilö oli lompakossaan säilyttänyt. Edessä olisi kallis uusien korttien haku, kaikkine kommervenkkeineen. Kuinkas ollakaan maanantaiaamuna, soittaa henkilön isä, joka tiedustelee, että onkos lompsa häviksissä? Onhan se. Olipa kuitenkin tarkkasilmäinen huoltomies löytänyt ko. lompsan kortteineen kadun varren pankkiautomaatin viereisestä roskiksesta, sitä tyhjentäessään. Ja jäljittänyt sitten sieltä löytyneen vanhan käyntikortin perusteella henkilön isän, henkilön omaa numeroa kun ei numerotiedustelusta löytynyt. Lompakko saatiin takaisin iloiselle omistajalleen, ja huoltomies ei suostunut edes kohtuullista palkkiota vastaanottamaan. Eikä rahatkaan olleet tililtä hävinneet.
Tämä eräs henkilö oli ketjun aloittaja, ja hänen arvostuksensa huoltomiehiä kohtaan koki kovan arvonnousun. Enkä kyllä taatusti enää kaikkia kortteja lompakossa säilytä
Kiitokset sille Turun Tehohuollon miehelle!
Aihe: Ei linuxiin liittyvää: Hyvää tuuria, huonoa tuuria, ja hienoja ihmisiä. (Luettu 1891 kertaa)
