Kannattaa varmistaa "digitoitujen" kuvien säilyvyys, niin että skannaamiseen käytetty työ ei mene hukkaan. CD:lle ja DVD:lle poltetut kuvat häviävät levyjen muuttuessa lukukelvottomiksi. On ihme, jos kahdenkymmenen vuoden päästä on vielä jotain kuvia jäljellä. Kovalevyille tallennetut kuvat häviävät levyjen särkyessä. Tämä tapahtuu todennäköisesti enemmin kuin myöhemmin.
Allekirjoittanut on menettänyt tietoja kolmen kovalevyn särkymisessä. Kaikki levyt ovat olleet kohtalaisen uusia. Lisäksi perhepiirissä on ollut läheltä piti -tilanteita, kun läppäreiden kovalevyt ovat alkaneet oireilla. Tiedot on ehditty kopioida. Kerran särkyi itse läppäri korjauskelvottomaksi, joten tietoihin päästiin käsiksi vasta, kun ostettiin ulkoinen kotelo levylle.
Kaikilla särkyneillä tai oireilevilla läppäreillä on ollut yksi yhteinen piirre. Niissä on ollut omenan kuva kannessa. IBook G4 hajosi alle viiden vuoden käytön jälkeen. Emolevy kirjaimellisesti kärähti. Koneen tarina loppui siihen. Savu vain nousi muovien raoista. Koneeseen oli jo aikaisemmin jouduttu vaihtamaan kovalevy. Valkoisesta Macbookista meni levyhiiri lopullisesti rikki alle kolmen vuoden käytön jälkeen, ja 17 tuuman "peltiseen" Macbook Prohon on pitänyt vaihtaa kovalevy ja DVD-asema. Muun merkkiset perheen käytössä olevat läppärit (Acer, Sony, HP, FujitsuSiemens) eivät ole särkyneet, vaikka esimerkiksi Aceria on pidetty päällä käytännöllisesti vuorokaudet ympäri monta vuotta.
Edellinen kappale oli aiheen vierestä, mutta kuitenkin osoitus siitä, että koneita särkyy ja tiedot ovat vaarassa. Allekirjoittaneen ikävimpiä tiedostomenetyksiä on ollut se, kun reilun vuoden ikäinen ulkoinen "LaCie" -kovalevy hajosi (samoja "Poulsen" levyjä Seagate- kovalevyllä on myytävänä vieläkin). Rahan niukkuuden takia en ollut ostanut toista kovalevyä, jonne tuplakopioisin tiedostot. Tiesin, että riski on olemassa, ja ajattelin ostaa levyn heti kun ehdin. Mutta en ehtinyt. Olin skannanut muutaman kuukauden ajan lähes vakituisena päivätyönäni vanhoja diakuvia ja negatiivikuvia ja tehnyt niihin aikaa vievät roskien poistot ja korjailut. Vähintään kymmenien mutta mahdollisesti satojen tuntien työ meni hukkaan levyn särkyessä, koska kuvat olivat levyllä. Harmitti niin paljon, että puoleen vuoteen en edes koskenut skanneriin. Levyllä oli lisäksi täydellinen varmuuskopio tietokoneen kovalevyn tiedostoista (videot, kuvat, kirjoitukset), joka oli tehty ennen levyn formatointia. Nämä tiedot oli poltettu varmuuden vuoksi myös kymmenille DVD-levyille. Kun ulkoinen kovalevy särkyi, tiedot menetettiin. Sillä välin olin ehtinyt piilottaa DVD-levyt jonnekin varmaan paikkaan, jota en vielä tänä päivänäkään ole saanut mieleeni (kovalevyn särkymisestä on nyt kaksi vuotta). Jos piilo on ollut kylmä leikkimökki tai jokin vastaava paikka (tulipalon varalta muu paikka kuin talo), DVD-levyt ovat ehkä tuhoutuneet. Olivatpa levyt missä tahansa, tieto häviää niistä joka tapauksessa, jos en löydä niitä ja kopioi tietoa jonnekin.
Käyttämäni Epson V750 skaneri tekee yli 500 megatavun Photoshop-tiedostoja 6x6 dioista ja värifilmeistä täydellä resoluutiolla skannattaessa. Käytän täyttä resoluutiota. JPG-muotoon tallennettaessa tiedostokoko tietysti pienenee, mutta korjailujen kannalta suosin alkuperäistä tiedostomuotoa.
Suosittelen tallentamaan tiedostot ainakin kolmelle kovalevylle. Kaksi ei riitä, koska toisen joskus väistämättä särkyessä, kuvat ovatkin enää vain yhdellä kovalevyllä, jolloin turvallisuusmarginaali on menetetty. Kuvista kannattaa tehdä vielä kevyemmät JPG-kopiot, jotka voi tallentaa vaikka Picasa-albumiin kaiken varalta. Joitakin tällaisia kuvia tuhotuuneelta kovalevyltäni sentään säästyi (kopiot oli siis tehty ennen levyn särkymistä).
Aloittelevalle skannaajalle sanoisin, että itse skannaaminen vie noin 5-10 % ajasta (tietokoneen nopeudesta riippuen). Suurin työ on jälkikäsittelyssä eli roskien poistamisessa ja virheiden korjaamisessa. Vanhat mustavalkokuvat ovat kaikkein työläimpiä. Jotain vanhaa roskaista haaleasävyistä albumikuvaa saa parannella kymmeniä tunteja, jos siitä haluaa jotain vähän parempaa. Tämä on aivan totta. Viime viikolla käytin monta päivää yhden ainoan noin sata vuotta vanhan kuvan korjailemiseen. Kuva oli niin harvinainen, että katsoin ajankäytön perustelluksi. Palkoille tällä hommalle ei ikinä pääsisi, jos laatu on tavoitteena.
Aihe: Valokuvien negatiivien digitointi Ubuntulla (Luettu 7893 kertaa)
