Ajatuksia Mandrivasta
Todettuani Ubuntu-alustan hävinneen distroasennuksen (PCLinuxOS 2007) seurauksena päätin kääntää distrokelkkani neljännen mielenkiintoisen, "käytännöllisen" ikkunointimanagerin[1] suuntaan. Kyseessä siis Metisse, Mandriva One Spring 2007 -distrolla, josta tässä nyt mietteitäni esittelen.
Asennus oli tavanomainen, live-cd:ltä käsin tapahtunut, jossa erityismaininnan ansaitsi looginen ja helppokäyttöinen levynosioimisohjelmisto. Root-käyttäjän salasana piti asettaa, ja vaikkei siinä käytännössä mitään erityisen huonoa olekaan, olin jo ehtinyt ihastua Ubuntun sudon käyttöön. Asennusohjelman loppuvaiheessa kysyttiin haluamiani työpöytä(t)ehosteita, josta valitsin Metissen (Beryl/Compiz -vaihtoehtokin löytyi).
Kirjautumisen jälkeen avautui mietteitä herättävä täyden ruudun ponnahdusikkuna, joka ehdotteli rekisteröitymistä Mandrivan sivustoon mm. paremman tuen saataville saamiseksi. Kiitos ei, tällä kertaa. Levylle asentumisen onnistumista tarkastellen sammutin järjestelmän vain käynnistääkseni sen aamulla uudelleen. Silloin oli toinen asennuksen jälkeinen käynnistyskerta, jolloin hetkisen aikaa virtuaalityöpöydissä liikuskeltuani järjestelmä kaatui. Sen jälkeen kaikki on toiminut normaalisti.
Huomioita
Perusasennuksessa oli asennettu vim-tiny tai pienempi ja se vielä toimikin ihan miten sattuu kevyen käytön ohessa.
Mandriva Linux Control Center on kieltämättä helppokäyttöiseksi kategorisoitu, vrt. normaalin GNOME-asennuksen "Adminstration"-valikon sekavuus.
Subscribe- ja Buy it -ikonit ovat työpöydällä häiritsevän tyrkyllä, vaikka muistuttavatkin siitä tosiseikasta että tässä "seistään jättiläisten olkapäillä", kuten sanonta kuuluu. Jättiläiset ovat ilmeisesti rahantarpeessa.
Pirteän oranssi perusteema on jo itsessäänkin oikein selkeä.
Koodekkien kanssa säätäminen on vielä kokonaan puuttunut, vaikka olenkin ehtinyt jo yhtä sun toista tässä soittaa.
Näinpä,.
fair@localhos
E:
[1] Metisse ei tekijöidensä mukaan kuitenkaan ole "3D".