En ole varma onko tuo kannettavuus varsinainen vaatimus vai ei. Jos ei ole niin tuohon hintaan saa paljon paremman ja varmasti yhteensopivan pöytäkoneen läppärin veroisella näytöllä - pienellä lisähinnalla näytön joka on jo eri planeetalta. Vanhempi käyttäjä osaa arvostaa isoa näyttöä ja kunnollista näppistä.
Läppäreissä tosiaan HP:n ja Acerin malleissa on raporttien, tilastojen ja kokemusten perusteella ollut paljon surkeita laitteita - erona ehkä se, että kaikki Acerit ovat halpiksia.
Dellin high-end yrityskannettavia tuli hankittua kesällä pari kappaletta. Ne olivat samanlaisia ja samalla kertaa ostettuja - tavallaan - toisessa on kolmas emo menossa, mutta toimii nyt ja toinen kone kummittelee itsekseen, mitähän sillekin pitäisi tehdä. Toisaalta yrityskoneissa on helposti 3 vuoden onsite takuu, joten niistä ei monikaan yleensä jaksa hirveästi valittaa, kun seuraavana päivänä saa vaihdettua kaikki osat jos tarpeen.
Tilastojen mukaan Asuksella on laadukkaimmat läppärit - säkällä tietysti joku muukin voi toimia
ja huonolla säkällä ei Asuskaan.
Pöytäkoneissa on helpompaa, laatu tuskin keskimäärin parempaa, koska helpolla osien vaihdolla saa aina toimimaan samantien ja takuusta saa uuden osan tilalle sitten myöhemmin, joskus jopa samantien riippuen mistä osti ja mitä tapahtui. Kaikki eivät tosin tuollaista toimintaa lue eduksi, riippuu kunkin mieltymyksistä
Käytettyä läppäriä en ostaisi, eihän ne pysy kasassa uutenakaan. Toisaalta 3-4 vuoden jälkeenhän kone on täysin poistettu ja sellaisen voi siis saada hintaa 0 euroa - jostakin joviaalista firmasta. Suorituskyky- ja ominaisuusmielessä muutaman vuoden vanhassa koneessa ei ole Ubuntu käytössä mitään vikaa - oikeastaan koneesta riippumatta.