Vaari vanhenee

[Leko]

Mutta kun ei nuorempaa tukihenkilöä ole, niin itse pitää vielä yrittää. Tässä esimerkki.

Paikallinen firma päivitti pyynnöstäni yhden koneen molemmat muistit. Palveluhalussaan olivat jo valmiiksi asentaneet pyytämättä U 18:n. Kun olin vaihtanut heidän salasanansa omaani, ihmettelin kaksi päivää; sisään pääsin, mutta sisällä pw ei kelvannut mihinkään.

Asia selvisi, mutta aikaa se otti turhan paljon. PW:ssa oli yksi merkki, joka on erilainen en ja fi-klaviatuureissa.

Vieläköhän saisi jostakin tuoreempia hoksottimia.

[Hajakenttä]

Kun kovasti kysytään meiltä ihmisiltä tätä yhteisöllisyyttä ja toisten auttamista, olen katsonut pystyväni aika vähään, mutta näiden teknillisten hilavitkuttimien oikomiseen olen kohtalaisesti pystynyt sikäli kun napurit, papat ja mummot, niitä sotkevat. Siinä ohessa olen pannut merkille, että näiden vehkeiden käyttäminen pitää vaarin ja mummon pirteämpänä. Voisin kuvitella, että dementoituminenkin hidastuu kun näitä ongelmia opettelee korjailemaan, ja saa onnistumisen kiksejä. Siksi olen määrätietoisesti agiteerannut ikäihmisiäkin opettelemaan tietotekniikkaa ja pitämään yheyttä niiden avulla ulkomaailmaan ja nuorisoon. Sillä tavalla saa niitä hoksottimia nuorennettua, molemminpuolisesti. Aika on niitä harvoja kaikille tasapuolisia juttuja. Aika etenee kaikille samalla tavalla. Vain rappeutumistamme voimme hidastaa.

[Jukki]

"Vieläköhän saisi jostakin tuoreempia hoksottimia."

Puhut siihen malliin, ettei mielestäni hoksottimissasi ole mitään vikaa. Itse jo kohta lähestyn kuuttakymmentä ikävuotta ja olen käyttänyt tietokoneita ammatissani. Korkeakouluni tietokonekurssilla oli käytössä yksi Commondore 64!

Oma ensimmäinen koneeni oli 386 PC käyttiksenä Windows 3.1. Kone maksoi ystävältä käytettynä ostettuna 4000 markkaa, joka oli paljon rahaa silloin. Kun raha siirtyi, ystäväni mainitsi ihmetellen: " Vaikka uutena koneen hinta oli yli kymppitonnin, niin tietokoneliikkeessä vaihdossa tarjosivat siitä vain 2000 markkaa." Karmea pettymyksen aalto kävi läpi, kun tajusin heti saaneeni romukoneen. Kotona selvisikin, että värejä oli 16 ja 256 värin käyttömoodit. Ei päivitysmahdollisuutta.

Enemmän kuin omien hoksottimien vaillinaisuus, niin minua rassaa jatkuva opitun tiedon ja tekniikan vanhentuminen. Tämän takia siirryin Linuxiin ja nyt Ubuntuun.

Vaari vanhenee. Ehkäpä jossain vaiheessa heitän hyvästit "tieto"koneelle kokonaan. Menen kalaan.

Sinä päivänä kun käyttäjätunnus katoaa mielestä.
Hetkenä jolloin salasana vaipuu pimeään.

[JaniAlander]

Et tainnut kumminkaan Jukki joutua kaupassa puljutetuksi, liikehän maksaa aina vähemmän kuin yksityinen, he kumminkin olisivat itse siitä masiinasta pyytäneet myydessään sitä neljää tonnia.

[Leko]

On se hidasta, mutta onneksi allakassa on päiviä ja kelloa ei juuri kaipaa.

Tänään nuokuin pääni kanssa koneen vierellä phytonin alkeiskurssilla. Suurin piirtein koko päivä siinä meni aikaa, eikä helloworld kummempaa tullut tulokseksi.

Sen verran sentään kuitenkin selvisi, että mun koneen ohjelma oli versiota 2.x ja kurssin läpijankkaus 3.x. Ilmankos sitä erroria puoli päivää pukkas.

Nyt sitten lopulta väsyin siihen, että editorin viritys tai sopivan löytäminen ei vielä onnistunut. Komentoriviltä py käskytys lähti onnistumaan, mutta tiedostoon tallennus  takkuilee. Emacsilla >>>print komento näytti onnistuvan, mutta mihin sekin sitt meni.. Ja kun vähä emacsin taito oli unohtunut melkein kokonaan. Geditin viritysmahdollisuutta näyttäis jotakin olevan,   mutta  nyt on pakko pitää paussi. Ehkä viikon päästä jatkan, ehkä en, vapaasti erästä urheilijaa lainaten.

Terveisiä täältä 77 v tasolta.