Noissa emolevyissä on semmoinen pieni paskamainen ongelma että ne on tehty monikerrostekniikalla. Se tarkoittaa että yhdessäkin juotoskohdassa saattaa olla niin paljon kuparia että se imee lämpöä kuin sieni vettä. Korjasin tuossa viimeisen käyttövuoden aikana noin kymmenkunta emolevyä vaihtamalla juuri noita elkoja ja parahimmaksi konstiksi huomasin kuumakärki-imurin 450-astetta ja Wellerin kapeimman pitkän juotin kärjen numero 8 jonka lämpötila muistaakseni on 410-astetta. Näillä yhdistelmillä sai juuri ja juuri juotosreijät puhdistettua jotta uudet konkat sai tilalle.
Enkä käyttänyt pakasta vedettyjä konkkia vaan purin saman kapasitanssiin omaavat konkat rikkinäisistä virtalähteistä. Kas kun sillä ei ole mitään väliä, päin vastoin, että kondensaattorin jännitearvo on suurempi kuin alkuperäisen. Niinpä entisten 6,3V konkkien tilalle pyrin laittamaan 10V konkat. Vain tilantarve ratkaisee, koska suurempi jännitekestoisuus tarkoittaa usein myös hiukan suurempaa kannun läpimittaa. Kyseessä oli tapaus jossa oli 3300µF:n konkat laitoin joihinkin 4700µF:n konkan eikä silläkään ollut haittavaikutuksia. Ne kun ovat useimmiten vain virran syötön tasausta varten kulloisessakin paikassa.
Koneet toimi ihan sinne saakka kuin ne poistettiin, moitteetta.
Unohdin mainita että korjasin myös itselle työkaverini hylkäämän kotikoneen juuri sanoilla konsteilla ja toimii moitteetta.
Muistaakseni tuoreimmassa MikroPC-lehdessä oli myös artikkeli tähän aiheeseen liittyen.