Ubuntun asentaminen ja käyttöönotto

[juhai]

Hei!

Tämä ei ole varsinaisesti kysymys, vaan lähinnä oma tarinani siitä, miten minä sain Ubuntun asennettua ja toimimaan. Toivottavasti tästä on jollekin edes iloa, ehkäpä jopa hyötyä. Olen sellainen tietokoneen peruskäyttäjä, laitteistosta ymmärrän ehkä hieman ja Linuxiin en ole käytännössä koskaan koskenutkaan. Tarkoitus oli asentaa Ubuntu koneeseen Windowsin rinnalle.

Koneessani on sulassa sovussa rinnakkain IDE- ja serial ata-kiintolevyt. Windows on asennettu SATA-levylle, koska se on aavistuksen nopeampi. Jätin osioinnissa tarkoituksella tilaa Linuxille, mutta tila jäi IDE-levylle, näin sain mielestäni osioitua levyt järkevimmin. Nyt minulla siis oli Windows asennettuna Sata-levylle ja tarkoitus oli asentaa Ubuntu IDE-levylle. Tämä hieman mietitytti, että mitenköhän hommassa käy, mutta rohkeasti vaan aloin hommaan.

Valitsin asennuksen "suurimmalle mahdolliselle tyhjälle osiolle" jolloin Ubuntu siis otti käyttöön osioimattoman tilan IDE-levyltä. Asennus sujui enteriä painellen ongelmitta koneen buuttaukseen asti. Ihmettelin suuresti, kun kone buuttasi sitkeästi Windowsiin, näyttämättä minkäänlaista vilausta Grub-käynnistyslataajasta. Hetken mietinnän jälkeen tuli mieleeni, että asentuikohan Grub IDE-levyn buuttisektoriin, laitoin Biosista päälle buuttauksen ide-levyltä, ja kas, sieltähän se Grub ilmaantui näkösälle. Vielä suurempi oli hämmästykseni, kun Windowskin käynnistyi mukisematta samasta valikosta! Olen nyt lopultakin aika tyytyväinen tilanteeseen: Jos haluan asettaa koneen buuttaamaan suoraan Windowsiin, sekin onnistuu asettamalla biosista koneen buuttaus Sata-levyltä. Tämä tuli siis käytännössä vahingossa, asennuksessa lähinnä vain painelin enterillä hommaa eteenpäin.

Kommentoikaapa tilannetta. Jos koneessa on kaksi kiintolevyä, onko järkeä asentaa Windows ja Linux eri fyysisille asemille? Ja olisiko asennuksessa ollut joku vipu, josta vääntämällä grub olisi asentunut sille sata-levylle, ja mitään säätöjä biosista ei olisi tarvinnut tehdä? Se jäi minulta varmaankin huomaamatta siinä enterin painelun huumassa. Onko se teoriassa hyvä, huono vai merkityksetön asia, että koneellani on nyt kaksi eri (toimivaa) buuttisektoria?

[fossiili]

Opettavainen tarina aloittelijan lukea. En ole aikaisemmin älynnyt, että biosista voikin määrätä kovalevyn, jolta järjestelmä käynnistyy.
Minulla on yksi kovalevy Windowssilla ja yksi kovalevy toimivalla SuSe 10.0 asennuksella ja samalla kovalevyllä sekoileva Ubuntu, jonka grub on ilmeisesti Windows-kovalevyn käynnistyssektorilla ja hoitaa kaikkien kolmen järjestelmän käynnistyksen. Lisäksi minulla on sarja-ata kovalevy ntfs ja vfat osioilla varmuustalletusta ja siirtoja varten.
Suunnitelmissa on vielä Mandraken tai Fedora Core 4:n asennus Linus-kovalevylle.
Mitähän siitäkin seuraa

[janne]

Kommentoikaapa tilannetta. Jos koneessa on kaksi kiintolevyä, onko järkeä asentaa Windows ja Linux eri fyysisille asemille?

on. tuo on yleensäkin aika kätevä järjestely ja aloittelija ei ainakana pääse mokaamaan osioitia niin helposti

Ja olisiko asennuksessa ollut joku vipu, josta vääntämällä grub olisi asentunut sille sata-levylle, ja mitään säätöjä biosista ei olisi tarvinnut tehdä? Se jäi minulta varmaankin huomaamatta siinä enterin painelun huumassa.

kyllä siinä saa valittua minne grub asennetaan, mutta yleensä oletusten pitäisi toimia. nähtävästi tässä ei nyt kuitenkaan käynyt niin. linux ei juurikaan välitä biosista ja ei varmaankaan tiennyt siellä asetettua boottijärjestystä.

Onko se teoriassa hyvä, huono vai merkityksetön asia, että koneellani on nyt kaksi eri (toimivaa) buuttisektoria?

jos sinä et häiriinny tarpeesta vaihtaa biosista boottaavaa laitetta joka kerta kun haluat vaihtaa järjestelmää, niin se on merkityksetön. luulen, että tuo kuitenkin tulee käytännössä harmittamaan jossain välissä

sinulla on montakin vaihtoehtoa korjata tilanne näin  jälkikäteen. voit ainakin lisätä linux käynnistävn grubin käynnistämisen optioksi windowsin boot-menuun (helpoiten hoituu softalla nimeltä bootpart) tai asentaa grubin nyt jälkikäteeen myös sen toisen kiintolevyn bootsektorille. ensimmäinen noista on tietty helpompi ja ehkä kätevämpikin jos koneen käyttämisesi painopiste on windowsin puolella.

[juhai]

jos sinä et häiriinny tarpeesta vaihtaa biosista boottaavaa laitetta joka kerta kun haluat vaihtaa järjestelmää, niin se on merkityksetön. luulen, että tuo kuitenkin tulee käytännössä harmittamaan jossain välissä

sinulla on montakin vaihtoehtoa korjata tilanne näin  jälkikäteen. voit ainakin lisätä linux käynnistävn grubin käynnistämisen optioksi windowsin boot-menuun (helpoiten hoituu softalla nimeltä bootpart) tai asentaa grubin nyt jälkikäteeen myös sen toisen kiintolevyn bootsektorille. ensimmäinen noista on tietty helpompi ja ehkä kätevämpikin jos koneen käyttämisesi painopiste on windowsin puolella.

Ehkä ilmaisin asian hiukan epäselvästi edellisessä viestissäni, mutta minun ei siis tarvitse säätää biosia käynnistääkseni windowsin. Windows näkyy Grubin käynnistysvalikossa, ja jopa käynnistyy kiltisti sieltä. Sehän minua juuri eniten ihmetyttikin koko jutussa, koska windowsin käynnistyssektori kuten koko windowskin siis on kuitenkin kokonaan toisella levyllä.

Tarkoitin edellisessä viestissäni sitä, että halutessani voin biosia räpeltämällä poistaa koko Linuxin näkyvistä. No, en sitä taida kuitenkaan tehdä, koska Linuxin käyttö saattaisi jäädä aika vähiin...

Huom. Myös Windowsin asennuksessa joutui säätämään biosia täsmälleen vastaavalla tavalla, jotta windowsin buuttaus onnistui. Tietysti silloin piti buuttijonossa Sata-laite asettaa IDE-laitteen edelle. Tuo saattaa siis johtua ennemminkin suhteellisen vanhasta emolevystäni (n. 3-4 vuotta). Mutta tässäkään siis ei Linux ollut Windowsia huonompi. 

   T: Wannabe-Linuxisti

[Esco]

Terve!

Itselläni on juuri samanlainen asennus. Eli XP sata levyllä ja Ubuntu omalla ide-levyllään.
Itse myös ihmettelin, kun onnistuneen Ubuntun asennuksen jälkeen ei kone käynnistynyt kuin XP:hen. Kun muutin biosista boottijärjestyksessä ide-levyn ensimmäiseksi sata-levyn sijaan, niin jo tuli boot-menu näkyviin ja pääsi valkkaamaan.
Olen sitä mieltä, huikealla kolmen viikon Ubuntu kokemuksella, että kyseinen asennus on hyvä. Molemmat käyttikset ovat omillla levyillään ja ymmärtääkseni sata-levyllä olevaan XP:n boot sektoriin ei ole Ubuntu koskenut, vaan on muodostanut oman ide-levylle, josta sitten löytyy niin Ubuntu kuin XP:kin.
Jos onnistuu sotkemaan grubin, niin saan kuitenkin XP:n käyntiin, olettaisin. Toivottavasti ei tarvitse koskaan kokeilla 

[tuke81]

Heh itse en käytä grubbia vaan lähinä juuri biossia käyttiksen valinnassa... Itse asiassa asensin ubuntunkin niin että wintous levy oli kokonaan irti.

[west_ice]

Kyllä tästä oli apua ainakin minun tapauksessa.

Olen Linux asioissa myös newbie ja päätin asentaa ubuntun koneelle. Itselläni oli kaksi ide levyä 60 ja 80 Gb. Windows on pienemmällä levyllä ja Ubuntua lähdin asentamaan tuolle toiselle levylle, jonne osioin swap 2 Gt, /boot 2 Gt ja / 7Gb osiot. Loput tuosta isommasta levystä on ntfs muodossa.

Lähdin asentamaan ubuntua suomenkielisenä, mutta asennus jumittui joko "asennetaan peruskokoonpanoa" tai sitä seuraavaan osioon. Koitin uudestaan noin 5 kertaa, turhaan. Virheilmoituksena tuli joko asennustilan vähyys  tai vioittunut cd. Tarkistin cd:n Neron polttosoftalla ja cd oli kunnossa. Koitin sitten huvikseen asentaa englanninkielisenä ja kas kummaa, asennus sujui hyvin koneen uudelleenkäynnistymiseen asti.

Kone käynnistyi uudelleen normaalisti, mutta käynnistysvalikossa oli pelkästään XP vaihtoehtona. Yritin sitten asentaa GRUBia uudelleen monta kertaa kunnes huomasin, että koneen tarjoama GRUBin asennusosio hd0 onkin minun koneessa hdg. Asensin GRUBin hdg:lle ja tuloksena oli "GRUB boot loader error" tai joku vastaava. Tämän artikkelin perusteella sitten kävin säätämässä BIOSia kaksi kertaa ja voila!

Ubuntu on nyt asennettu tuskailujen jälkeen, uudet päivityksetkin on jo näköjään asennettuna ennen kuin ehdin kirjoittaa tämän loppuun.

Mielenkiintoista.