Olin ajellut eri MS-tuotteilla koko pienen elämäni. MS-DOS, Windows 3.1, 95, 98 ja 2000 oli nähty. Isäni oli kokeillut Linuxia jo ensimmäisellä tietokoneellaan, joka oli IBM PS/1, jakeluna oli Slackware. Isä kokeilikin eri distroja aina silloin tällöin, mutta Windows tuli kyllä aina takaisin koneelle jonkin ajan päästä. Pettymys olikin kova kun luin MikroBitistä pelistä nimeltä Freeciv, halusinkin kokeilla sitä mutta siitä olikin vain Linux-versio.
Henkilökohtainen ensiaskel Linuxiin päin alkoi 2007 kesällä kun osallistuin Suomipelit.com:n kesäkisaan. Tein peliä, jota en kuitenkaan saanut valmiiksi, mutta olin ottanut askeleen OpenGL:n suuntaan, kun DirectX tuntui TODELLA hankalalta. Samaan aikaan isä kokeili silloin uutta Ubuntu 7.04 Feisty Fawnia. Omana huolena Linux-maailmaan siirtymisessä oli ohjelmointityökalujen puute. Luulin nimittäin ettei Linuxiin saa hyviä ohjelmointityökaluja. Nämä huolet karsiutuivat kun kokeilin kääntää ohjelmani Linuxissa, ihmetykseksi Windowsissa tehty OpenGL-koodi toimi lähes heittämällä, joten seuraavaksi alkoikin jakelun metsästys. Kokeilin koneellani Damn Small Linuxia, joka olikin ihan kiva, mutta en saanut siinä USB-muistitikkuani mountattua. Etsin muita jakeluita jotka olisivat toimineet 200mhz nuhapumpullani, Xubuntu olisikin periaatteessa toiminut, mutta kiintolevy oli liian pieni ja koneen BIOS ei tukenut suurempaa kiintolevyä joka meillä oli.
Tulin siten hankkineeksi vanhan, hieman tehokkaamman, koneen neljälläkympillä netistä. Asensin siihen Xubuntun ja kaikki toimi mainiosti äänikorttia lukuunottamatta. Kortti oli SoundBlaster AWE 64 ISA-väylään. Netistä sain kaiken maailman modprobea ja lspcitä mutta ei vaan toiminut. Luin jostain, että Linux-ytimessä ei ole enää Plug&Play tukea ISA-korteille, joten luulin että joudun kääntämään kernelin uudestaan. Vika ratkesi kuitenkin BIOS puolella, yllätykseskseni huomasin että rinnakkaisportilla ja äänikortilla oli sama keskeytys, joten sekään vika ei ollut Linuxin syytä.
Nykyään osaan käyttää Ubuntua aika hyvin, konffitiedostot ovat tulleet tutuiksi, käyttöympäristönä toimii konsoli (jota käytänkin jo ehkä paremminkin kuin GUIta) ja Fluxbox. Pelin kehitys sujuu systeemin puolesta ihan hyvin, vielä kun itse saisi jotain tehtyä
. Säätämistä on omalla koneella ollut aika paljon, lähinnä sen takia että olen tavoitellut aina kevyempää kokoonpanoa, mutta itse asiassa nautin järjestelmän säätämisestä, ja pelin teko onkin joskus jäänyt jalkoihin. Tähän mennessä on jäänyt hyvä maku Ubuntusta ja kaikesta muustakin Linux-touhusta. Saahan sitten nähdä mitä toinen puolivuotinen tuo tullessaan, kaikkea hyvää varmaankin
EDIT: typo