4
« : 11.05.11 - klo:02.02 »
Itse suosin KDE:ta, koska sen plasmideilla saa työpöydälle jos jonkinlaista vitkutinta ja kaikki saa siihen järjesteltyä melkoisen mukavasti. Tämä tietysti tarvitsee nätyöltä kokoa, koska pieneen näyttöön niitä on vaikea alkaa sovittaa. Myöskin KDE on jo melkolailla bugiton. Bugeja tietysti esiintyy vielä kolmannen osapuolen plasmideissa, joista jotkin pahimmassa tapauksessa estää KDE:N käynnistymisen (esim verkkoyhteyden puuttuessa). KDE toimii suhteellisen hyvin heikommallakin raudalla, mutta tuntuu vievän muihin työpöytäympäristöihin verrattuna eniten muistia.
Toisaalta XFCE on melko näppärä. Vie vähän muistia ja on nopea hitailla koneilla. Itse pidän siinä eniten paneelista, johon saa lainattua gnomen puolelta kaikki appletit. Paneeleita myös saa lisättyä (ainakin melkein) rajattomasti ja niitä saa sijoitella reunoille, kulmiin tai jopa irroittaa sen haluamaansa paikkaan ruudulla. Paneeleiden piilotus/auto-hide toimii mielestäni hyvin ja erinomaisen nopeasti.
Gnome on sitten siinä näiden kahden välissä. Välimalli, vailla omaa asennetta, ei sisällä hyviä puolia suuntaan tai toiseen. Toimii, ehkä nopeammin kuin KDE, mutta hitaammin kuin XFCE. Parhaana puolena pidän sitä, että sen appletit toimii XFCE:ssä.
Lxde on sitten juuri niille, jotka vaativat työpöytäympäristöltään nopeutta, eivätkä vaadi sen kummempia kilkkeitä tai muita hienouksia. Paneelin konffaus on vaativaa (ainakin kun itse kokeilin) ellei mahdotonta. Itse kokeiltaessa LXDE:ssä tuli mukana oma verkkotyökalu, jonka korvaaminen toisella vaati alkuperäisen poistamista ja sen jälkeen uutta ei saanut liitettyä paneeliin. Ja taisi olla vielä niin, että LXDE:n verkkotyökalun asennus vaati myös alkuperäisen, eli siinä tapauksessa gnome-network-managerin, poistamista. En ole aivan varma. Sen kokeilemisesta on jo vuosi. Saa antaa kommenttia.
Itse nopeutta vaatiessa en tosin turvaudu näistä mihinkään, vaan asennan suoraan xdm:n ja fluxboxin. Fluxbox on koruton, nopea ikkunamanageri varustettuna paneelilla sekä valikolla. Pikku säädöllä saa jopa näyttämään työpöytäympäristöltä (työpöydän taustakuva, työpöytäkansion sisältö yms..)
Mustana hevosena voisin mainita Enlightenment-ikkunamanagerin, joka on kehittynyt viime aikoina mukavasti. Kevyt, hieno ja paljon ominaisuuksia! Sitä pitää mennä ja kokeilla, jos haluaa tietää minkälainen se on.
Parasta tosiaan tässä on se, että kaikki voipi päällekäin asentaa ja kokeilla vuorotellen, mikä niistä eniten kiinnostaa.
Näytä kirjoitukset
... taidanpa kokeilla vanhassa Sonyn Vaiossa (128 MB, Mobile Pentium.joku n. 400 MHz), jossa Xubuntu toimii, mutta on liian raskas, jotta sitä viitsisi käyttää.
