Ubuntu Suomen keskustelualueet
Ubuntun käyttö => Asentaminen ja käyttöönotto => Aiheen aloitti: Oksu - 19.01.12 - klo:17.25
-
Olen asentamassa HP:n Pavilion ze2000-läppäriin tuota 10.04.3 Finnish Remixiä, kun se on tuossa levyllä valmiina.
Olen kuullut, että kovalevyn osiointi asennuksen yhteydessä olisi järkevää, niin olisiko jollain ohjeita miten se tehdään kun en ole koskaan sellaista ennen tehnyt? Ja meinasin asentaa koko levylle, siis että XP lähtee kokonaan pois.
-
Olen asentamassa HP:n Pavilion ze2000-läppäriin tuota 10.04.3 Finnish Remixiä, kun se on tuossa levyllä valmiina.
Olen kuullut, että kovalevyn osiointi asennuksen yhteydessä olisi järkevää, niin olisiko jollain ohjeita miten se tehdään kun en ole koskaan sellaista ennen tehnyt? Ja meinasin asentaa koko levylle, siis että XP lähtee kokonaan pois.
Oletusosiointi käy aivan hyvin tuossa tapauksessa.
Se miksi kannattaa miettiä, yleisimmin, jotakin muuta liittyy siihen, että:
a) Kirjaako kaikki asetukset ylös ja ottaa konfiguraatiot talteen mitä tekee ... niitähän ei paljoa ole, mutta jos harrastelee, niin sitten voi olla. Tässä tarkoitetaan kaikkia ohjelmiin liittyviä asetuksia. No näitä pitää kirjoittaa joka tapauksessa ylös, koska näitä tehdään esim. /etc -hakemistoon, ehkä.
b) Vai onko kirjaamatta ylös ja kopioi /home partition sellaisenaan kun konetta päivittää jolloin asetukset kopioituvat mukana. Hankaluutena tässä on se, että pitää todella ymmärtää - varsinkin vikatilanteissa - mitä tuolla kansiossa piilevänä on, koska myös kaikki konfiguraatio-ongelmat periytyvät ja pitää myös hallita muutokset mitä uusi järjestelmä mahdollisesti tulee vaatimaan (mistä sitä NYT tietää mitä tulevaisuudessa vaaditaan).
Siksi tämä b) -kohta soveltuu paremmin siihen, että koneita kloonaa, jolloin kaikkiin koneisiin saa helposti samat asetukset tai jos käyttäjiä on paljon koneella tai jos muutoksia on todella paljon.
Jos et yhtään tiedä mihin ylläolevalla viitataan tai et välitä siitä - niin unohda koko juttu ja aseta oletuksilla ;D
-
Täytyy kai alkaa opiskelemaan tuotakin - pistän nyt tällä kertaa ihan oletusasetuksilla, kun en oikein mitään ymmärtänyt :)
-
Täytyy kai alkaa opiskelemaan tuotakin - pistän nyt tällä kertaa ihan oletusasetuksilla, kun en oikein mitään ymmärtänyt :)
En tiedä kannattaako ... itse käytän aina kohtaa A, koska en asentele konetta samallalailla heti uudestaan, enkä kloonaile koneita.
A on lisäksi myös varma tapa kun kaikki asetukset on itselleen tehnyt selväksi ... sitä mitä on muuttanut.
Kerroin vain varmuuden vuoksi koska moni täällä käyttää tapaa B.
-
No kerkesin asentaa ja toimii ;D. Kiitos avusta, vaikken mitäänymmärtänytkään...
-
No kerkesin asentaa ja toimii ;D. Kiitos avusta, vaikken mitäänymmärtänytkään...
Se on pääasia että toimii eikä edellä sanotut toimintaan mitään olisi vaikuttaneetkaan ;D .
Yksinkertaisesti - tulevaa päivitystä varten, jos saat jostakin vinkin siitä, että "käännä Firefoxin tämä vipu siihen asentoon", niin kirjaa vinkki - tavalla tai toisella (paperi, tekstitiedosto, ruutukopio, kopio jostakin tiedostosta jota muutit...) - ylös, jotta osaat seuraavassa versiossa, uudella Firefoxilla tehdä saman tempun. Jos teet näin - voit unohtaa kaiken edellisen ;D
-
Lainaampa ketjua ja kysyn, miksi minulla on pari tuommosta pientä "unallocated" osiota? Ja toinen kysymys. Onko tuo meikäläisen dev/sda6, joka on merkattu /boot osioksi ihan turha koska /dev/sda1 on merkattu myös sanalla boot. Ja näkyyhä tuolla joku tuntematon (unknown) osastokin olevan. Tähän on asennettu ubuntu 11.10 ja win7 rinta rinnan.
Jotain ilmeisesti meni mönkään asentaessa, mutta onneksi nuo osiot on niin pieniä ettei mitään väliä. Ja konekin toimii! Mutta silti kiinnostaisi oppia ymmärtämään tuo levyn osiointi tarkemmin.
-
Lainaampa ketjua ja kysyn, miksi minulla on pari tuommosta pientä "unallocated" osiota? Ja toinen kysymys. Onko tuo meikäläisen dev/sda6, joka on merkattu /boot osioksi ihan turha koska /dev/sda1 on merkattu myös sanalla boot. Ja näkyyhä tuolla joku tuntematon (unknown) osastokin olevan. Tähän on asennettu ubuntu 11.10 ja win7 rinta rinnan.
Jotain ilmeisesti meni mönkään asentaessa, mutta onneksi nuo osiot on niin pieniä ettei mitään väliä. Ja konekin toimii! Mutta silti kiinnostaisi oppia ymmärtämään tuo levyn osiointi tarkemmin.
Tuo /dev/sda3 on ilmeisesti koneenvalmistajan oma osio, jossa voi olla joitain pieniä ohjelmia. Periaatteessa osiointi on yksinkertaista puuhaa - linuxit toimivat sekä primääri että loogisilta osioilta, mutta windowsit vaativat vähintään yhden primääriosion toimiakseen.
Windows 7 tekee yleensä 100Mt:n boottiosion levyn alkuun. /dev/sda2 näyttää olevan winukan palautusosio.
-
Lainaan minäkin ketjua tämmöisen kysymyksen kanssa, kun pysytään osioinnissa:
Mulla on yksi kone, jonka ainoalle 180 gigan kovolle on XP levittäytynyt pahanpäiväisesti. Winin defrag ei tietenkään auta kasaamaan niitä, mutta ei myöskään Mydefrag, jolla olen yleensä saanut levyt ojennukseen. Tiedän, mitä loppupään tiedostot ovat ja ilmeisesti niitä ei passaa mennä levyltä deletoimaan & Winin mielestä ne ovat käytössä aina kun se on käynnissä. Sain tällaisen vinkin Mydefragin forumilla:
For resizing partitions the free Gnome Partition Editor is very good. You don't need MyDefrag to move the data first, Gnome will do it all for you.
ja ajattelin kysyä Linux-osaajilta, onko totta vai tarua
Aattelin jo, että mun pitää buutata jotenkin muuten, että voin ajaa defraggerin Winin huomaamatta, mutta jos eo pitää paikkansa, ei ehkä tarttekaan. Mikähän tää GPE tarkalleen on? Onks se sama kuin Ubuntun live-CDllä löytyvä osiointiohjelma eli voisko sen ajaa siitä? Ja osaako se oikeesti siirrellä tiedostot tai niitten palaset pois tieltä? Levy on tietty NTFS-formatoitu, mutta sitähän Ubuntu näkyy lukevan ja kirjoittavan sujuvasti. En aio tähän koneeseen panna mitään Linuxia, mutta riittäis, jos saisin levystä puolet omaan osioonsa, vaikka formatoimatta.
-
Mikähän tää GPE tarkalleen on?
Se lienee Gparted?
-
OK, mutta onko se sama ohjelma, jolla hoidetaan osiointi Ubuntu 11.10:n asennuksessa vai eri ohjelma (ei esittäytynyt asennuksessa)? Jos laukaisen sen esim. Live-CD:ltä (millä nimellä?) ja pyydän sen jakamaan levyn kahtia, osaako se oikeasti siirtää entiset tiedostot tai niiden osat talteen levyn alkupuoliskolle? Tai jos asennan Ubuntun ja jaan levyn kahtia asennuksessa? Kuulostaa aika utopistiselta, mutta onhan se tietysti mahdollista, osaahan Partition Magic'kin. Haluan kuitenkin varmistua, että XP toimii yhä tään operaation jälkeen ennenkuin lähden kokeilemaan?
-
pyydän sen jakamaan levyn kahtia, osaako se oikeasti siirtää entiset tiedostot tai niiden osat talteen levyn alkupuoliskolle?
Ei nuo osiointisoftat siirrä tiedostoja tai dataa. Osio on defragmentoitava, jotta yhtenäistä vapaata tilaa jää osioitavaksi.
Windowssille on omakin (ilmainen) ohjelmansa, jolla osion kokoa voi muuttaa.
-
En malta olla kertomatta kun männäviikolla juuri tekohengitin yhtä XP konetta osioimalla Puppy Linuxin GPartEd työkalulla XP:n C ja D levyt yhdeksi C levyksi. Oli niin pienilevyinen kone, että XP oli lisääntynyt ja täyttänyt levyn, sen C.n, niin tiukkaan, että defragmentoimallakaan ei vapautunut tilaa tarpeeksi edes päivitysten kylkeään kääntää.
Puppyllä ajamalla GPartEd (lienee graafinen partitiointi editori t. j. s. p.) näkee nuo C ja D levyt muodossa /dev/sda1 ja /dev/sda2. Ennen operaatiota siirrellään sda2:ssa (D) olevat vähät tiedostot tikkuun turvaan ja sda1:sssäkin (C) olevat tärkeät varmuuskopioksi ulkoiseen mediaan. Sitten umountataan sda2 ja pienennetään se aivan pieneksi, mutta ei nollaksi, koska ei ole varmaa haluaako pitkän elämän nähnyt XP jossain vaiheessa osoittaa sitä D levyä ja menee sitten juntturaan kun ei sitä ole. Nyt se oikeasti on, vaikkakin pieni. Sen sda2:n vapauttamaan tilaan sitten suurennetaan (umountattu) sda1 niin paljon kuin sitä tilaa on. Ja se on siinä.
Mitään uutta tilaa ei vapaudu tai synny mistään, paitsi defragmentoinnista vähän, mutta entistä tilaa voi jakaa uudelleen, ja osioita voi (tietyissä rajoissa) lisätä ja poistaa. Osioinnin muuttuessa tilanahtaus voi hyvinkin tuhota tiedostoja altansa. GPartEd on hyvin vahva työkalu. Pitää tietää mitä tekee.
Näin se vanha kone sai jatkoaikaa sen verran kuin sillä XP:lläkin on, jotain vuosi vai mitä lie, ja sitten katsotaan mitä taas tehdään. Saanevat lapset leikkikoneen.
-
Eihän asiaa voi varmaksi sanoa, kun on niin paljon erilaisia kokoonpanojen mahdollisuuksia. Itse olen kuitenkin varsin monta kertaa vuosien aikana GPartedilla tehnyt muutoksia muutaman koneen levyihin onnistuneesti. Kun Windowsin osiota aikoo pienentää, erittäin tärkeää on kunnon defragmentointi. Minulla on Gparted aina siirtänyt myös datan tarvittaessa pienennetyn levyn alkuunpäin. Mutta ellei defragmentointia ole Windowsin puolella tehty, osion pienentäminen voi olla monen tunnin homma, kun sen työn suorittaakin levyoisioiden käsittelyyn varsinaisesti tarkoitettu ohjelma.
Olen tehnyt näin: Ensin Windowsilta kaikki tarpeeton pois, kuten roskakori tyhjäksi, kaikkien selainten cachet tyhjiksi, tarpeettomat ohjelmat pois, mahdolliset suuret tiedostot kuten levykuvat pois. Sitten defragmentoidaan, siinä olen käyttänyt ilmaisia ohjelmia ja Windowsin omaa eheytysohjelmaa vuorotellen. Yksi kerta jollain ohjelmalla ei yleensä tiivistä vielä niin paljoa, kuin olisi mahdollista. Eräs Windowsin levytilaa vievä on levyvälimuisti, joka ei liiku mihinkään eheytettäessä. Jollei muistia ole kovin niukasti, olen lopuksi poistanut sen käytöstä ja käynnistänyt koneen yhden kerran, jotta Windowsin kirjanpito olisi tietoinen asiasta. Ohjelmia ei pidä käynnistää, koska levyvälimuistin poistaminen käytöstä todennäköisesti laittaa koneen jumiin. Siispä kone sitten samantien sammuksiin.
Sen jälkeen Gpartedilla on helppo homma pienentää esim. sitä C:-osiota, jolla Windows useimmiten majailee. Osioiden muutoksien jälkeen kone uudelleen käyntiin Windowsiin ja ekana tekona levyvälimuisti takaisin ja uudelleenkäynnistys perään. Liian pieneksi ei Windowsin laidunta kannata pienentää, eheyttäminen ei sitten enää onnistu oikein millään. Hajakentän mainitsema D:-osion säästäminen on huomioitava, jos joku ohjelma on sinne käyttötiedostojaan sijoittanut, itse järjestelmä (XP) ei sinne mitään asenna ilman eri komentoa. D:-osion puuttuminen haittaa vain niitä ohjelmia, joiden osia on sinne asennettu, uudelleenasennus niille kokonaan C:lle korjaa ongelman.
-
Otetaanpa uudestaan, kun aiemmin kirjoittamani vastineeni jäi muun hösselin keskellä kesken ja oli tullut hyviä vastauksia sillä aikaa.
Koneissani on yleensä joku käyttis + compatibilityosiona nurkkaan ahdistettu XP - tässä vasta se XP. Oon aina onnistunut jakamaan koneen käyttislevyn kahdelle käyttikselle, ohjelmat ja datat saavat sitten asustaa toisella ja/tai ulkoisella kovolla. Ykkössuosikkini on ollut Warp, mutta ikivanha Warp4/W2K-koneeni kuoli joku aika sitten eikä sellaisia koneita enää saa mistään, joihin Warpin voisi asentaa. Kunnen ole innostunut räpläämään virtualisoinnin kanssa (= ei oo aikaa), testaan nyt rinnan Linuxia ja eComStationia (= Warp 4.50), kummasta saisi kättä pitempää. Winukoille oon vähän allerginen. Testissä kolme konetta + läppärini, yhden emon onnistuin jo tappamaan yrittämällä runtata siihen lisämuistia paikkaan, jonne ei nähnyt.
Nyt virittelyssä olevassa koneessa on vain yksi 186 gigainen kovis yhtenä osiona, käytettyä tilaa siivouksen jälkeen n. 16 G, joka on pitkin levyä. Tilaa olisi runsaasti toiselle käyttikselle, kunhan saisin tilan putsattua Winukan jämistä. Kaikki siivoustoimenpiteet oon suorittanut, mm. poistanut sivutuksen, mutta useiden defraggausten jälkeen on "ylämuistissa" jäljellä tämmöiset tiedostot:
- C:\$Bitmap
- C:\$Extend\$usnJrnl:J:$DATA
Nää taitaa olla NTFS:n "housekeeping"iä eli niihin en uskalla koskea edes Linuxista käsin (sikäli kun se olis yleensä mahdollista). Minusta ne on kuitenkin nyt "alempana" kuin aiemmin, jollen muista väärin.Taidanpa asentaa Ubuntun siihen tilaan, mitä se saa levyn lopusta irti ja katson, voisko/tarttisko asialle tehdä myöhemmin jotain.
Kiitos kaikista vastauksista ja kokemuksista! Kyllä se tästä .....
-
Ei kai näiden defrag ja partitiosoftien toimintaa pysty kukaan takaamaan - eiväthän sitä tee tekijät itsekään. NTFS on lisäksi suljettu formaatti. Varmuuskopiot on aina syytä olla.
Tuo virtualisointi, jonka mainitset ei suinkaan vie enemmän aikaa vaan on huomattavasti nopeampaa puuhaa. En sano etteikö rinnakkais-bootteihin olisi syitä ja tapauksia, mutta jos oikeasti haluaa, että toinen käyttis ei koske levyyn, niin pitää käyttää virtualisointia tai sitten pelata useampien levyjen kanssa.
Erityisesti juuri Windowsin asennus virtuaaliseksi on huomattavasti kivuttomampi ja varmempi toimenpide kuin fyysiselle koneelle. Ubuntu fyysisellä koneella on huomattavasti parempi virtualisointialusta kuin Windows XP ja Ubuntun asennus on melkoisen helppo ja nopea toimenpide. Joten kaikessa mielessä virtualisointi vain säästäisi aikaa, tekisi järjestelmästäsi vakaamman ja kaikki nuo ongelmat mitä sinulla nyt on, poistuisivat ... edelleen, voihan olla, että oikeasti tarvitset fyysisen XP-koneen (jos saan arvata, niin oikeasti et tarvitse, koska Nokian puhelimen saat muuallekin kiinni - arvaus vain).
Tähän XP:n siivoukseen, ehkä olet nämä tehnytkin?
- temp tyhjäksi. Näitä syntyy useita jos on useita käyttäjiä. Lisäksi on Windowsin temp. (Kannattaisi poistaa kaikki käyttäjien temp-määritykset ja käyttää System TEMP ja TMP määrittelyissä hakemistoa, esim. C:\TEMP (joka pitää luoda), jotta tilanne on hallinnassa ja siivous on helppoa.)
- turhat käyttäjät voisi ehkä poistaa jolloin pääsisi eroon käyttäjän kaikista tiedostoista kerralla.
- Windowsin kotihakemistossa on heti alussa palautusversiot kaikista patcheista ja Service Packeistä. Nämä ovat sinisellä värilläkin. Nämä voi poistaa, koska näitä ei kuitenkaan tarvitse poistaa yksitellen tavanomaisessa käytössä (eli siis palata tilanteeseen ennen näiden asennusta). Näistä vapautuu monta GB:tä tilaa.
- Restore alueenkin voi poistaa, jos ei ole koskaan tarvetta palata "viimeisimpään hyvään kokoonpanoon". Tästä vapautuu tilaa.
- useat poistetut ohjelmat jättävät kuitenkin ohjelmistohakemistoon tiedostoja, jotka kannattaa ampua pois. Jotkut ohjelmat jättävät tiedostoja muuallekin, esim. C:n juureen
- d:\ partitiota ei tietenkään tarvita kuten tuolla yllä jo huomautettiin. Sen luominen on näiden (huonojen) PC-lehtien suosituksia väärillä perusteilla. (No, XP:n huonon rautatuen vuoksi d::n luomiseen on saattanut ajautua ... pitää olla riitävän uusi XP-versio, erilliset ajurit, tai sitten uudempi XP-media tehty itse - mutta tämä ei oikeastaan kuulu tähän koska et ole asentamassa XP:tä)
Virtualisointi olisi myös huomattavasti nopeampi tässä tapauksessa (edellyttäen että muistia riittää) - ehkä yllättäen. Tämä johtuu siitä - jos ymmärsin tilanteesi oikein - että olet nyt liikkumassa yli 90%:n levyn täyttöasteen kanssa XP:ssä. Tällöinhän XP fragmentoi itsensä hengiltä hyvin nopeasti. Defragmentointia on turha edes yrittää jos levy on noin täynnä. Muutoinkin, varsinaiset defragmentointisoftat toimivat bootin yhteydessä johtuen siitä, että myös hakemistot piti siirrellä yhteen, jotta tiedostojen defragmentointi voi onnistua. Tällöin myöskään systeemin lukitsemat tiedostot eivät ole ongelma, koska defragmentoinnin tämä osuus tapahtuu silloin kun Windows ei ole toimimassa. En tiedä onko sinulla käytössäsi edes kunnollista defrag-ohjelmaa - toisaalta tuolla yllä oli vinkki, että käyttämättä useita huonoja ohjelmia, ne ehkä tekevät yhdessä, useamman kerran ajettuna jokseenkin kunnollisen lopputuloksen ... ei sillä etteikö kunnollisella ohjelmallakin vaadittaisi monia ajokertoja.
Ubuntu olisi paljon parempi järjestelmä fyysiselle koneelle, koska se ei hidastu käytössä - ei sekään voi olla fragmentoitumatta, jos täytät levyn liian täyteen, mutta pointti tuossa oli se, että virtuaalikoneen voit siirtää koska hyvänsä, mille hyvänsä lisälevylle ja estää silloin tuon ainoan levyn fragmentoitumisen yli 90%:n täyttöasteen vuoksi.
Mielestäni tilanteessasi on se ristiriita, että arvostat toimivuutta ja vakautta helpolla työllä. Kuitenkin olet toteuttamassa monimutkaista säätöä, jonka lopputulos on jo lähtökohtaisesti epävarma ja työläs sekä monilta osin myös työläs ylläpitää, kuten XP on jos siitä haluaa tehoja ja turvallisuus on jonkinlainen kriteeri. Lisäksi järjestelmästäsi tulee väistämättä voimakkaasti hidastuva johtuen XP:stä itsestään ja naulana arkkuun sen aivan liian täydestä levystä - joka ei myöskään tarkoita toimivuutta ja vakautta, joustavuudesta puhumattakaan.
-
Kiitos Ganymedes asiaan paneutuneesta vastauksestasi. Virtualisointiajatuksesta luovuin kahdesta syystä:
- näyttää siltä,että esim. Warpin asentamisessa virtuaalikoneeseen on jotensakin samat ongelmat kuin sen asentamisesta reaalikoneeseen eli kyky handlata uudempia juttuja, mm. isoja kovalevyjä, eikä mulla todellakaan riitä aikaa leikkiä sen kanssa, niin hauskaa kuin se olisikin. Eikä eCS:n asennuskaan ihan mennyt kuin Stromsössa, vaikka ongelmat olivat erilaisia.
- koneissani ei varmaan riitä puhtia virtuaalikoneitten ajamiseen. En ole aikoihin ostanut uusia koneita, kun tietokoneitten kehitys on jo kauan sitten haarautunut eri suuntaan kuin omat tarpeeni ja tämä nyt virittelyssä olevakin on perintökone nuorisolta.
Koneen siivousopas oli hyvä ja panen tsekkilistan talteen, jos joskus tarttee tyhjentää levytilaa. Nythän kyse ei ole siitä, koneessa on 170/186 gigaa tyhjää tilaa ja ongelma on se, miten saisin siitä kohtuullisen osan lohkaistua XP:n hallusta jollekin järjelliselle käyttikselle. Defraggauksessa käytän Mydefrag'ia, jossa voi valita tavoitteen (esim. kaikki tiedostot levyn alkuun) ja joka näyttää mitä tiedostoja se ei kyennyt siirtämään ja missä ne ovat. Jos löytyy tehokkaampi ohjelma, kuulisin siitä mielelläni.
Mulla on aina vähintään kaksi konetta käytössä, monestakin syystä, mutta olen huomannut, että se helpottaa myös turhautumista, kun toinen kone hidastelee. Sehän ei aina johdu koneesta, esim. haku joistakin tietokannoista saattaa kestää todella kauan. Tästä koneesta ajattelin tehdä nettikoneen, kun se on nopein näistä kolmesta eli tätä ja läppäriä lukuunottamatta ei muissa ole normaalikäytössä selaimia eikä virussuojausta. Jos päädyn Linuxiin työjuhtanani, täytyy tää miettiä uudestaan. Yksi kone voi jäädä sellaiseksi, jota RAIDissa kutsutaan "hot spare device" eli valmis käyttöön heti, kun jotain pimenee.
Mulle on jäänyt päälle flagi "käyttisosiolla ei ole mitään muuta kuin käyttis" ajoilta, kun labroilla työskennellessäni joutui joka toisen viikon aloittamaan asentamalla uusi käyttisbildi koneeseen. Muutenkin levyjen osiointi helpottaa monia juttuja. Eihän se tietty konetta nopeuta, mutta levyhakujen hitautta en ole koskaan kokenut ongelmaksi - paitsi ehkä, jos kone liian vähäisen muistin takia sivuttaa koko ajan.
Mielestäni en ole rakentamassa monimutkaista järjestelmää, tarpeeni ovat suurelta osin sitä (tutkimus)tietojen manipuleerausta, johon tietokone on keksitty ja yritän nyt viritellä itselleni ympäristön, joka olisi yhtä hyvä ja toimiva kuin kymmenvuotiaassa konevainajassani oli. Uusista vimpsuista valitsen vain ne, jotka koen itselleni tarpeellisiksi, ei musaa, leffoja tai pelejä ja Skypekin vain lastenlapsia varten. Ainoat aiemmat kokemukset Unix-systeemeistä ovat Gutsy-kokeiluni, joka päättyi siihen, ettei se tunnistanut läppärini verkkokorttiani niin etten voinut noutaa siihen verkkokorttiajuria, sekä se, että parikymmentä vuotta sitten jouduin työasioissa käyttämään AIXia, johon kyllä tykästyin, mutta joka ympäristönä oli ihan erilainen kuin Linux. Shell-funktioiden porttaukset Warpiin jäivät kummiskin työkalupakkiini.
Luulen, että asennat tähän nyt Ubuntun ja annan sen osioda itselleen, mitä levystä irtoaa. Jos saan sen ajamaan kaikkia ohjelmiani, joudun vielä käymään läpi distrot ja käyttöliittymät. Tää Unity-kammotus saa joka tapauksessa lähteä.
-
Minulla on Gparted aina siirtänyt myös datan tarvittaessa pienennetyn levyn alkuunpäin. Mutta ellei defragmentointia ole Windowsin puolella tehty, osion pienentäminen voi olla monen tunnin homma, kun sen työn suorittaakin levyoisioiden käsittelyyn varsinaisesti tarkoitettu ohjelma.
Sen jälkeen Gpartedilla on helppo homma pienentää esim. sitä C:-osiota, jolla Windows useimmiten majailee. Osioiden muutoksien jälkeen kone uudelleen käyntiin Windowsiin ja ekana tekona levyvälimuisti takaisin ja uudelleenkäynnistys perään.
Tämä pitää vielä tarkistaa, eli onko tää Gparted sama palikka, joka hoitaa osioinnin Ubuntu 11.10:n asennuksessa vai onko osiointiohjelmia useita? Jos on, niin mistä tään voi napata?
-
...
Tämä pitää vielä tarkistaa, eli onko tää Gparted sama palikka, joka hoitaa osioinnin Ubuntu 11.10:n asennuksessa vai onko osiointiohjelmia useita? Jos on, niin mistä tään voi napata?
Jaa, ei ole kukaan uskaltanut kuitata pois tuota kysymystä. Sikäli kuin tiedän, niin puhutaan aina samasta ohjelmasta, Gparted, Gnome Partition Editor - se on Ubuntussa, Puppy Linuxissa ja webistä surffaamalla näin kerran että siitä taisi olla boottaava-CD-versiokin ihan omana jakelunaan. Ainakin nämä näyttävät kovasti samalta.
Näistä muista kysymyksistä: Vastaukseni eivät aivan osuneet kaikilta osin kohdalleen, koska tilanteesi oli hieman erilainen ... mutta siksikin vastasin hivenen pitkästi jotta hyvin pystyit arvioimaan mikä soveltuu ja mikä ei :)
Virtualisoinnin nopeus ei ole 1:1 asia, mutta tavanomaisessa käytössä (poislukien grafiikan erityisvaatimukset), nopeutta kannattaa arvioida kyseisen fyysisen koneen kykyjen mukaan. Muistia pitää olla tarpeeksi ja levy mieluiten mahdollisimman nopea. Virtuaalikoneiden joustavuuden ja helpon kopioitavuuden vuoksi, virtuaalikoneen pystyy helposti virittämään nopeammaksi, etenkin juuri XP:llä, kuin mitä sen yhden ja ainoan fyysisen koneen pystyy.
Työkaluista puheenollen: omassa työkalupakissani on Hajakentän edellä mainitsema Puppy Linux. Se on erittäin nopea, monipuolinen ja joustava jakelu monenlaiseen säätämiseen ja kokeiluun. Se on jopa niin tehokas, että kannattaa hivenen miettiä miten tämän penikan päästää koneen kimppuun mellastamaan. Sitä nimittäin ajetaan suoraan roottina ja sen File Manager toimii erittäin nopeasti, joten kaikki temput tapahtuvat nopeasti ja varmasti koska oikeudet ovat aina olemassa kaikkeen. Vaikka se on jakeluna pieni, se osaa kyllä kaikki temput - siinä on paljon ohjelmia mukana. Puppyä on montaa eri rotua, esim. Macin näköinen versio, mutta myös hämmästyttäviä geenimanipuloituja versioita joissa esim. pyörivät Ubuntun ohjelmat sellaisenaan. Tämä penikka on hyvä vaihtoehto, esim. Ubuntun live-bootin sijasta, vaikkapa backupien tekemiseen - helpompaa ja nopeampaa kuin Ubuntun live-CD:llä. Tämän penikan kaikkea osaamista ja periaatteellisia eroja tavanomaiseen ohjelmistojärjestelmään ei pysty lyhyesti selittämään, joten tämä oli vain tilanteeseen ehkä soveltuva pika-arvio.
-
Minulla on Gparted aina siirtänyt myös datan tarvittaessa pienennetyn levyn alkuunpäin. Mutta ellei defragmentointia ole Windowsin puolella tehty, osion pienentäminen voi olla monen tunnin homma, kun sen työn suorittaakin levyoisioiden käsittelyyn varsinaisesti tarkoitettu ohjelma.
Sen jälkeen Gpartedilla on helppo homma pienentää esim. sitä C:-osiota, jolla Windows useimmiten majailee. Osioiden muutoksien jälkeen kone uudelleen käyntiin Windowsiin ja ekana tekona levyvälimuisti takaisin ja uudelleenkäynnistys perään.
Tämä pitää vielä tarkistaa, eli onko tää Gparted sama palikka, joka hoitaa osioinnin Ubuntu 11.10:n asennuksessa vai onko osiointiohjelmia useita? Jos on, niin mistä tään voi napata?
Eipä ole tuota tullut pohdittua, onko kyseessä sama ohjelma vain eri tavalla toimivana. Mielestäni osiointiohjelman käyttö on livelevyltä huomattavasti helpompaa ja itse silmiini luottavana en enää mieluusti tekstipohjaisiin vaihtoehtoihin tukeudu kun en niihin ole perehtynyt.
Jos kuitenkin aiot tehdä asennuksen käyttäen koko levyä, ei sillä ole merkitystä, mitä osiointitapaa käytät. Jos suunnittelet dualboottia, tee osiointi livelevyllä. Se antaa parempaa tietoa muutosten etenemisestä, eikä tarvitse ihmetellä, jäikö homma silmukkaan tms.
Yhdellä ohjelmalla pärjäät, GPartedilla. Muistini tehokkuudesta kertoo se, että vaikka juuri pari viikkoa sitten tein uuden koneen kahdelle käyttöjärjestelmälle ja kahdelle eri levylle, en nyt muista oliko GParted suoraan livelevyn (U 11.10) ohjelmissa. Ellei, helppohan se on ensin asentaa. Olen aina ennen asennusta tehnyt osioinnit valmiiksi ja vasta sitten asentanut järjestelmät.
-
Nythän kyse ei ole siitä, koneessa on 170/186 gigaa tyhjää tilaa ja ongelma on se, miten saisin siitä kohtuullisen osan lohkaistua XP:n hallusta jollekin järjelliselle käyttikselle.
PC-arkkitehtuurissa on eräs rajoitus: primääriosioita (ensiö-osioita?) voi olla vain 4 kappaletta. Jos kiintolevyllä on jo neljä primääriosiota, on yhdestä ensiöosiosta luotava jatkettu osio (extended), jotta sille voi tehdä haluamansa määrän loogisia osioita. Ensiöosion muuntaminen jatketuksi (extended) -osioksi tuhoaa datan ko. osiolta. Linux:in perusasennus haluaa tehdä vähintään juuri-osion sekä swap-osion, jos mahdollista. Niiden ei tarvitse olla primääriosioilla.
Ylläoleva voi joskus osoittautua ongelmaksi kannettavissa, joissa on jo useampia osioita laitevalmistajan toimesta, eikä enää osioitavaksi osioita.
Toki graafinen gparted kertoo selkeästi osionnista, muttei sudo fdisk -l jää informatiivisyydessään yhtään jälkeen - paremminkin päinvastoin ;)
-
Päätin viime yönä siirtyä sanoista tekoihin ja asentaa toimivaksi todetulta 11.10-CD:ltä Ubuntun siihen tilaan, mitä se arvelee saavansa levyn lopusta käyttöön. Kun pääsin osiontinäyttöön, pienensin sen tilavarausta 170 -> 60, mutta jo painettuani "next"-näppylää, aloin ihmetellä, miksi tilavarausten summa oli yli 200 gigaa ja huomasin, että se oli tarjonnut asennusalustaksi ulkoista kovista - siis se oli ainoana esittelyssä. En halunnut asentaa sitä levylle, joka ei kuulu vakituisesti laitteistoon, joten peruutin edelliselle sivulla, irrotin ulkoisen levyn, ja sain koneen oman levyn käsittelyyn. Nytkin se ehdotti suurinta osaa levystä itselleen, mutta hilasin taas palkin niin että sille jäi lopusta 60 gigaa. Asennus eteni kohtaan "Retrieving file 31/69", johon se jämähti, hiiren tilalle tullut latauskiekko lakkasi pyörimästä eikä näppiskään toiminut. Menin nukkumaan ja aamulla oli sama ruutu esillä.
Olis kuitenkin pitänyt osioida levy ensin vaikka DFSEEllä, se on aina nähnyt luotettavasti paljonko levyn lopussa on tyhjää tilaa ja varoittaa, jos aion osioida käytetyn tilan päälle. Pelkään että asennus on kummiskin onnistunut kirjoittamaan esim $Bitmap'in päälle, joka mielestäni on kartta siitä, mitä klustereita NTFSllä on käytössä, eli sen siirtäminenkin kaiketi edellyttäisi sen päivitystä.
No niin, mitäs nyt tehdään. Ilmeisesti tästä ei pysty millään jatkamaan (?) Virrat pois, uusi buutti, joka joko lataa XP:n tai sitten ei. Jollei, niin buuttaus Live CDltä, XP-osiolta talteen, mitä tarttee (jos se osaa vielä lukea sitä), asennus samalta niin että alkuun jätetään 50-60 gigaa XP:lle ja sitten XP:n asennus (mulla on samanlaisen koneen asennuslevy ja lisenssit sekä koneessa että levyllä). Onko parempia ehdotuksia tai muuta huomioitavaa?.
Primääriosiot ei ole ongelma osioinnissa, mulla on yleensä aina koneissa vähintään kaksi levyä ja kussakin vain yksi primääri. Kaikki tuntemani käyttikset on asentuneet loogiselle paitsi winit. Mulla ei myöskään koskaan ole ollut ongelmia siitä, että levy on ostettaessa/saadessani osioitu, sensijaan se, ettei sitä ole osioitu, on alituinen päänsärky. Ihmettelin kerran jollain ulkolaisella forumilla, kuinka käyttäjät suostuvat ostamaan koneita, joissa on vain yksi osioimaton levy, eikä asennusmediaa mukana. Joku vastasi siihen "99.9 % of the Windows users wouldn't know what you are talking about". Ehkä tää onkin se ongelma, MS on voinut mellastaa ekan tietokonesukupolven kanssa kuin pellossa agressiivisella myyntipolitiikallaan.
-
Periaatteessa voinet yrittää korjata XP:n boottilataajan sen asennuslevyltä löytyvillä työkaluilla. Ainakin Vistan asennuslevyllä on moiset luultavasti XP:nkin. Toinen mukava työkalu on ilmainen Rescatux, lataat sen ja poltat levylle, sillä saa korjailtua niin Linuxin kuin Windowsinkin käynnistysongelmia, ilman komentoriviharrastusta.
-
Kiitos Jani keinoista, joita ei onneksi vielä tarvinnut. XP lähti käyntiin, vähän nilkuttaen, mutta levytsekkien ja reboottien jälkeen näyttäis olevan kunnossa. Osiointi oli jo tapahtunut, XP:llä oli tilaa enää 130+ gigaa, loppu yhtenä ext4-partitiona ja yhden gigan swap-osiona. Latasin live-CD:n, löysin GPartedin ja jaoin loppulevyn vielä kahtia tarkoituksena tehdä toisesta /root ja toisesta /home. Nyt on Ubuntulle siis varattuna
dev/sda5
dev/sda7
dev/sda6 (swap)
En tiiä miks nää tunnukset menee näin, (sda3 ja sda4 puuttuu, sda6 on levyn viimeinen osio), mutta kaipa logiikka aikanaan paljastuu. Se, mitä vielä kysyisin ennenkuin laukaisen asennuksen, on miten ja missä vaiheessa kerron, että /root pitäis mennä sda5:lle ja /home sda7:lle? Vai voiks ne antaa mennä mihin menee ja siirtää asennuksen jälkeen? man mv kertoi vain tiedostojen siirtämisestä. Kokeilin löytyiskö komentoa mvdir, mutta ei. Onkohan komentoa, joka siirtää koko hakemistorakenteen? Haluaisin siis kotihakemiston eri osioon, jotta voin päivittää käyttiksen koskematta omiin juttuihini.
-
Kun aloitat asennuksen mene vilkaisemaan sitä osiointiohjelmaa, siellä pitäisi olla valittavissa liitoskohta osiolle, eli tyyliin sda5 / sda7 home , swapin se on jo automaattisesti tehnyt siihen ei tarvitse koskea. Home kansion voit siirtää kyllä asennuksen jälkeenkin mutta siinä on oma vähtinsä, tällä foorumilla on siihen kyllä haulla löytyviä vastauksia. Karkeasti niin että kopioit home kansion sisällön toiselle osiolle (piilotiedostot mukaan kanssa) editoit sitten etc/ kansiosta löytyvää fstab tiedostoa lisäämällä siihen osion tiedot (nimi ja uuid-tunnus) Tässä esimerkkinä oman fstabini sisältö itsellä home on eri osiolla (alunperin oli eri levyllä mutta kokoonpanoon tuli valitettavia muutoksia):
# /etc/fstab: static file system information.
#
# Use 'blkid' to print the universally unique identifier for a
# device; this may be used with UUID= as a more robust way to name devices
# that works even if disks are added and removed. See fstab(5).
#
# <file system> <mount point> <type> <options> <dump> <pass>
proc /proc proc nodev,noexec,nosuid 0 0
# / was on /dev/sda5 during installation
UUID=edce5529-07fc-4406-abba-1d3ad3ce00f8 / ext4 errors=remount-ro 0 1
# /home was on /dev/sda2 during installation
UUID=520665ee-c89b-402e-a295-6dc315f280e6 /home ext4 defaults 0 2
# swap was on /dev/sda6 during installation
UUID=44dffedd-f097-4590-b93f-828629635ea6 none swap sw 0 0
-
Nyt on Ubuntulle siis varattuna
dev/sda5
dev/sda7
dev/sda6 (swap)
En tiiä miks nää tunnukset menee näin, (sda3 ja sda4 puuttuu, sda6 on levyn viimeinen osio), mutta kaipa logiikka aikanaan paljastuu.
Tunnukset menee noin koska osiot sda5, sda6 ja sda7 ovat laajennetun (eli jatketun eli extended) osion sisällä.
Todennäköisesti sda2 on laajennettu. Jos levyllä olisi vielä tilaa niin siihen voisi vielä tehdä primääriosiot sda3 ja sda4.
-
En tiiä miks nää tunnukset menee näin, (sda3 ja sda4 puuttuu, sda6 on levyn viimeinen osio)
Nuo sda-jotain/sdb-jotain/... voivat vaihdella eli niihin pitää suhtautua "tilapäisenä tunnuksena", tänään noin , huomenna ehkä toisin. Niistä ei siinä mielessä kannata välittää eikä niiden logiikasta, ne pyörivät tilanteen mukaan. Sen sijaan tuo UUID-tunnus (eli tuo pitkä numero) on osion "oikea" pysyvä tunnus, tietty UUID-tunnus vastaa aina sitä samaa osiota.
Apuna voi lisäksi käyttää levynimiötä (label) eli keksii itse jotkut kuvaavat nimet osioille jolloin myöhemmin on helpompaa nähdä heti osion merkitys eli mihin tarkoitukseen sitä osiota käytetään. Nämä pysyvät myös (ellet itse muutat joksikin toiseksi). Tuon voi asettaa vaikka Gparted: in avulla.
Jos olet ristinyt osiosi jollain kuvaavilla nimillä niin komento:
sudo blkid
näyttää aika hyvin mikä on mikä.
-
Kiitos taas, kyllä te ootte ihania! Uusi Ubuntu on nyt tässäkin koneessa! En löytänyt paikkaa mihin olisin voinut antaa sille mountpointit, joten annoin se tehdä tiedostorakenteen oman mielensä mukaan. Teen sitten siirto-operaation, kunhan keksin sopivan loitsun koko kotihakemistorakenteen siirtämiseksi. Muut opasteet sainkin Janilta. Asennus kesti tolkuttoman pitkään, 2,5 - 3 tuntia, enimmäkseen latausta ja tiedostojen siirtoa. Toivoisin kyllä, että se kertoisi vähän paremmin, mitä se milloinkin puuhaa ja kysyisi ainakin, mitä sovelluksia haluan sen lataavan. Joudun nyt ensi töikseni siivoamaan pois kaiken sen hörhellyksen, mitä en tartte ennen kuin alan latailla mitä tartten. Täytyy tutustua vaihtoehtoisiin asennustapoihin ennen seuraavaa kertaa, haluaisin olla vähän paremmin kontrollissa. Vaikka olen asennellut paljon käyttiksiä, en uskaltanut kokeilla sellaista eka kerralla, kun arvelin, että se puhuu mulle linuxia eikä meillä ole yhteistä kieltä.
Myös osioiden nimeämiskonventiot olivat selvityslistallani, eli onko nuo sdxx-tunnukset pysyviä, ja jollei, niin mikä on ja voiko osiot nimetä itse. Siihenkin sain hyvän selityksen. Kävin katsomassa, olisko täällä peräti sellainen LABEL-komento kuin muissa käyttiksissä, mutta sitä ei näköjään ole.
Merkkaan tään ratkaistuksi ja jatkan muilla aiheilla, kun menee sormi suuhun.
-
e2label on ext2/3/4 tiedostonjärjestelmien label komento.
Esim:
e2label /dev/sdx1 NIMI
Tosin tuo UUID:n käyttäminen fstab:ssa on mielestäni se oikea tapa ja välttämätöntäkin sisäisillä levyillä. Tällöin labelilla ei ole merkitystä.
Ulkoisille levyillä, jotka Ubuntu mounttaa automaattisesti kun niihin kytkee virran, on taasen LABEL se tapa, jolla ne saa pysymään vakiopolun takana - mikä on välttämätöntä esim. backup scriptien kanssa, jos ulkoinen levy osallistuu backup:hin.
Tuosta oman datan säilymisestä käyttispäivityksen yhteydessä:
Erillisen /home -partition käyttöä monesti mainitaan tähän tarkoitukseen. Siinä kannattaa huomata se, että se tekee paljon muutakin - /home:n alle varastoituvat myös ohjelmien asetustiedostot, jotka sitten jäävät entiselleen. Se, että onko tämä hyvä vai huono asia, riippuu käyttötarkoituksesta.
Jos haluat tehdä aivan puhtaan asennuksen, niin vanhan käyttöjärjestelmän asetusten 1:1 kopioituminen ei ole toivottavaa, jos et suvereenisti hallitse kaikkia asetustiedostoja ja -hakemistoja, monet piileviä, joita /home:n alla on. Virhetilanteissa sama asia. Käyttispäivityksen yhteydessä - kukapa osaa vastata siihen, että halutaanko kaikki asetukset säilyttää vai ei, kun suuri osa ohjelmista muuttuu kuitenkin.
Toisaalta, jos haluat toistaa asennuksen samanlaisena - en tosin tiedä miksi - niin silloin on kätevää saada asetustiedot pysymään paikallaan - tai jos hallitset ne asetukset täysin, niin silloin on kätevää, että niitä ei tarvitse muutella.
Yhteenvetona voisi sanoa, että omat tiedostot kannattaisi tallettaa johonkin yhteiseen paikkaan, johon ei koskaan kosketa asennuksessa. /home voi olla sellainen tai sitten ei - datalevyn tai tiedostopalvelimen joku hakemistopolku on aina sellainen - riippuu järjestelmäsi infrasta.
-
Olen pitänyt erillisen /homen tekoa jonkinlaisena turvana jos käyttöjärjestelmään tai laitteeseen tulee jokin pahempi ongelma. Pelastettavat tiedostot voi olla helpompi kaivaa omalta osioltaan (arvaan).
Kun pian ilmestyy 12.04, miten sujuisi /homella olevien asetustiedostojen tyrmääminen siten, että vaan ennen asennusta kylmästi pyyhkäisisi kaikki piilotiedostot pois jollain menetelmällä. Jäljelle jäisivät tiedostoineen nuo perinteiset Asiakirjat, Julkinen, Kuvat jne. ja asentaisi sitten uuden ikäänkuin puhtaalta pöydältä alustaen juuren muttei /homea. Parempi silti olisi ottaa varmuuskopiot omista tiedostoista.
Toisaalta pienten tiedostomäärien kyseessä ollen, saattaa olla turhaa kikkailua, kopiot omista vaan ja sitten puhdas asennus.
-
Olen pitänyt erillisen /homen tekoa jonkinlaisena turvana jos käyttöjärjestelmään tai laitteeseen tulee jokin pahempi ongelma. Pelastettavat tiedostot voi olla helpompi kaivaa omalta osioltaan (arvaan).
Kun pian ilmestyy 12.04, miten sujuisi /homella olevien asetustiedostojen tyrmääminen siten, että vaan ennen asennusta kylmästi pyyhkäisisi kaikki piilotiedostot pois jollain menetelmällä. Jäljelle jäisivät tiedostoineen nuo perinteiset Asiakirjat, Julkinen, Kuvat jne. ja asentaisi sitten uuden ikäänkuin puhtaalta pöydältä alustaen juuren muttei /homea. Parempi silti olisi ottaa varmuuskopiot omista tiedostoista.
Toisaalta pienten tiedostomäärien kyseessä ollen, saattaa olla turhaa kikkailua, kopiot omista vaan ja sitten puhdas asennus.
Mulla on aina koneen toisella levyllä tuore kopio omista datoistani, jotka muuttuvat kaiken aikaa, Silloin tällöin kopsaan lisäksi kaiken ulkoiselle kovolle. Se oli välttämätöntäkin käyttäessäni Warpia, mikään Windows-kone ei olisi osannut lukea HPFS-levyä, jos Warp-koneesta olisi vaikka emo kuollut (niinkuin sitten kuolikin). Eli varsinaista dataa ei välttämättä tartte siirtää turvaan edes asennuksen ajaksi. Haluaisin silti selvitä mahdollisimman vähillä virityksillä myös asennuksen jälkeen. Mutta näyttää siltä, että joudun säilyttelemään /homessa kaikenlaista muutakin, esim. X2 editori on nyt siellä kaikkine varusteineen. Mitään Julkinen, Kuvat, yms hakemistoja ei mulla ole, Kuvat on ulkoisella levyllä (yli 30 000) ja muutenkin oma hakemistorakenteeni on ihan erilainen, tarkkaan mietitty ja käytössä hioutunut, Toisaalta, estääkö jokin backuppaamasta koko /home-hakemistoa ulkoiseen levyyn tarvittaessa?
Tuli mieleen tuosta piilotiedostojen pyyhkäisystä, eiks jollain ls-komennon parametrilla saisi sen tekemään listan piilotiedostoista, josta olis sitten helppo muokata deletointiskripti niille (jos on kunnon editori, joka tekee mitä käsketään). Skripti jäisi dokuksi siitä, mitä on poistettu.
Osionimistä - toi UUID on varmasti paras koneen kanssa keskusteltaessa, havittelin vain sellaisia nimiä, joista itsekin ymmärrän, mistä osiosta on kyse. Koneessahan on muutakin kuin Ubuntu-osiot ja sitten on ne USB--mediat, jotka menee ja tulee. Vaihtuvat sdx:t tai pitkät kirjain-numerosarjat ei ole kovin informatiivisia. Tätä infraa täytyy silti miettiä, uutta järjestelmää suunnitellessa ei vain koskaan osaa ottaa huomioon kaikkea, mitä pitäisi.
-
...
Toisaalta, estääkö jokin backuppaamasta koko /home-hakemistoa ulkoiseen levyyn tarvittaessa?
...
Ei sitä mikään estä ja niin teenkin. rsync scriptillä sujuu helposti ja luotettavasti. Tämä osaa myös "mirror" tyyppisen ajattelun, jolloin siis lähteen muutokset saadaan muutettua myös kohteessa automaattisesti.
( rsync -urv /lahde_hakemisto/ /kohde_hakemisto/ )
Osionimistä - toi UUID on varmasti paras koneen kanssa keskusteltaessa, havittelin vain sellaisia nimiä, joista itsekin ymmärrän, mistä osiosta on kyse. Koneessahan on muutakin kuin Ubuntu-osiot ja sitten on ne USB--mediat, jotka menee ja tulee. Vaihtuvat sdx:t tai pitkät kirjain-numerosarjat ei ole kovin informatiivisia. Tätä infraa täytyy silti miettiä, uutta järjestelmää suunnitellessa ei vain koskaan osaa ottaa huomioon kaikkea, mitä pitäisi.
Kyllä, mutta kun puhutaan sisäisistä levyistä ei tuolla UUID:lla ole muuta merkitystä kuin se, että kun fstabissa käytetään sitä, niin homma toimii aina (oikeasti se on siis tiedostojärjestelmän tunnus, ei levyn tunnus).
Tuo mitä haluat toteutuu fstab:n samalla rivillä, jossa määritetään mount-piste. Itse teen esim. näin:
sisäinen lisälevy 2
- mount-piste: /levy2
Tämän mountatun levyn alle sitten tulee hakemistoja, vaikkapa, ajatuksellisesti:
/levy2/data2
/levy2/data2/kuvat
/levy2/data2/musiikki
... vastaavat asiat seuraavalle lisälevylle: levy3
Työpöydälle - tai jonnekin - voi tehdä raahata linkin, jolle voi antaa minkä nimen hyvänsä, mutta se voisi olla tässä esimerkissä, vaikkapa "DATA2". Tätä napsauttamalla saa auki paikan:
/levy2/data2 , joka oikeasti on "/dev/sdc1" levyn hakemisto "data2", jolla tiedostojärjestelmällä on joku, käyttäjää kiinnostamaton UUID fstabissa (ja jonka näkee esim. sudo blkid -komennolla).
Tässä asiassa LABELilla ei siis ole mitään merkitystä. Erinäisiä listoja varten, voi toki antaa vielä lisäksi LABELin.
--------------
Ulkoisilla levyilla, joita tulee ja menee kuten sanoit, levyn label on taasen kaikki mitä tarvitaan. Kun USB-levyn tai tikun kiinnittää, niin se mountataan automaattisesti ja levy tulee näkyviin työpöydälle, Places valikkoon tai Unityn menuun. Labelin perusteella näkee mikä levy on kyseessä. Levyt saa umountattua samasta paikasta kuin mistä ne saa avattuakin.
ext2/ext3/ext4 - tapauksen kerroin jo edellä.
FAT32 (vfat) labelit saa tehty tiedostojärjestelmän teon yhteydessä, komennolla:
sudo mkfs.vfat /dev/sdx1 -n NIMI
NTFS:ää en käytä Linux-käytössä, ei ole vaivan arvoista, ja jos käytän muutoin, niin teen levy Windowsissa.
Ehkä tämä selvensi hieman lisää? Tokihan on muitakin tapoja tehdä, tuo oli vain eräs yksinkertainen tapa hallita levyjä.
-
No nyt on tullut neuvoja niin että näillä pitäis pärjätä. Kiitos kaikille! Yritän merkitä tään ratkaistuksi, mutta ekaa viestiä en tietty pääse muokkaamaan, niinkuin ohje käskee .
-
ls -a ja piilotiedostot löytyvät.
-
eiks jollain ls-komennon parametrilla saisi sen tekemään listan piilotiedostoista...
ls -ldF .* näyttää sekä piilotiedostot että piilohakemistot (kansiot) aika mukavasti. Jos haluaa lyhyemmän listauksen niin riittää:
ls -d .*
ja tiedostoon tuo menee väkäsellä:
ls -d .* > piilossa.txt