Miten tutustuin Linuxiin?

[Stanner]

Aika monella tuntuu olevan ensikosketus jossain koulussa. Itse taas kuulin linuxista kavereiltani ja mediasta. En ollut ollenkaan nähnyt linuxia missään koneella enkä ollut käyttänyt. Kiinnostukseni heräsi jo kuitenkin tuossa 2000-luvun alussa. Kauan piti asentaa, mutta aina ajattelin ettei ole juuri nyt aikaa säätää(kuvittelin linuxin vaativan hirveästi, mahdollisesti viikkojen, säätämistä). Lopulta sitten tuossa viime keväällä tuli ensimmäinen kosketus linuxiin, kun päätin testata ubuntun livecd:tä. En sitä suoraan asentanut, mutta sitten kun ubuntun uusin versio feisty julkaistiin niin päätin, että on aika asentaa se vihdoinkin koneelle.

Ubuntusta siis aloitin ja ubuntu tutuksi oppaan avulla sainkin koneen toimimaan hyvin. Olin erittäin tyytyväinen uuteen käyttikseen. Noin kuukauden käytön jälkeen heräsi kuitenkin kiinnostus kokeilla muitakin distroja. Ensin asensin opensusen. Toimi. Vaikutti kuitenkin vähän liian raskaalta, joten seuraavaksi asensin kubuntun. Tämä ei pysynyt koneessani kuin pari tuntia ja siirryin pclinuxos:ään. Pclinuxos tuntui toimivan erittäin hyvin. Tämä olikin sitten koneessani koko kesän. Lopulta päätin siirtyä takaisin ubuntuun, koska en saanut kesällä hankkimaani digitv korttia toimimaan pclinuxos:ssä ja muutenkin ubuntun ohjelmavarastot tuntuivat olevan paremmin ajan tasalla puhumattakaan paremmasta forumista. Ehtisin melkein ubuntun koneelleni jo asentamaankin, kunnes päätin kokeilla minttia, josta olin lukenut, että se on valmiiksi säädetty ubuntu. No asensin sen sitten ja on tälläkin hetkellä koneella. Digitv kortinkin sain toimimaan tässä mintissä melko helposti.

Nyt olen siis kohta käyttänyt linuxia puoli vuotta ja montaa kertaa en ole windowsin puolelle mennyt. Joitakin pelejä vain olen pelannut windowsilla. Muuten tehnyt kaiken linuxissa. Ei voi valittaa kun toimii.

[Credo]

Kirjastosta löysin Tietotekniikka hyllylltä Lineox Eterprise Linux kirjan jossa oli asennus DVD matkassa.Tajusin sen heti käyttöjärjestelmäksi ja lainasin sen ja kotia asentamaan.Helppoa oli kuin mikä.Graafinen asennus niinkuin Fedorassakin.Sitten Linux maailma olikin se ainut.Siinäpä se lyhyesti.

[Kupuntu]

Ai että kuinka tutustuin Linuxiin. No se onkin hyvä kysymys. Näinhän se meni: Joskus 3 vuotta sitten kaverini asensi itselleen SuSEn. Ihmettelin tietysti tätä, että kylläpäs käyttis on outo. No, sitten vuosi myöhemmin tutustuin itsekin joulun alla SuSEen. Linuxista en tiennyt mitään, mutta kyllähän minä sitten jotakin yritin, ja hyvinhän se sujui. Löysin sitten Raja-anturan foorumit ja sain paljon apuja sieltä. Noin viikko myöhemmin SuSE alkoi sekoilla. Lopulta kyllästyin, ja olin jo valmis jo uudelleenasennukseen, kunnes löysin Ubuntun ja tämän foorumin. Ei muuta kuin asennusta kehiin. Jatkoin ubuntun käyttöä tämän vuoden kesäkuuhun, kunnes rupesi laittamaan kernel paniccia. Tästä alkoi "pimeä aika", ja laitoin koneeseen XPn. Ja nyt noin 2 vikkoa sitten laitoin Ubuntun uudelleen, ja tässä sitä ollaan. Taas järjestelmä toimii kuten pitääkin.

[kukka]

Ensimmäinen kosketus Linuxiin (en tiedä mikä versio ja mistä) oli pari vuotta sitten veljeni koneella (jos Mahjongin pelaaminen lasketaan kosketukseksi). Tutkailin hieman, ja totesin että kuvitelmani Linuxin vaikeudesta olivat suuresti liioiteltuja, ja "ehkä minäkin sitten joskus...". Viime kevääseen asti tuskailin xp:n kanssa. Siinäkin vaiheessa vielä olin vähän vastahankaan että ei mitään uutta käyttöjärjestelmää ennenkuin gradu on puserrettu valmiiksi - tässä oli joku logiikka mutta en enää muista että mikä. Ilmeisesti vinkumiseeni kyllästyttiin, koska koneelle asennettiin xp:n rinnalle Ubuntu (Feisty). Xp on koneella edelleen, tosin en ole sitä kertaakaan edes käynnistänyt Ubuntun asentamisen jälkeen. (Enkä käynnistä, ellei ole pakko.)

Kannattaa siis valittaa - voi saada koneelleen oikeasti toimivan systeemin. Jota en siis ole saanut rikki puolessa vuodessa päivittäisellä käytöllä!! Jee!!

[Sotamato]

Pari vuotta sitten sain siskoltani wanhan 433 mhz tietokoneen. No siinä oli Windows 98 ja kyllähän siihen viimein kyllästyi, kun kaikki valikot olivat tylsän harmaita. Kyselin IRCissä toisten linux kokeiluista. No vaikutti hyvältä. Sitten kysyin, mikä distro. Mandrake, kuului vastaus. No laitoin sen sitten lataukseen. Mutta kyselin lisää, ja sitten suositeltiin Ubuntua. No pikainen googlaus, ja siitä lähtien olen ollut teidän vaivananne . Eipä aikaakaan, kun laitoin Ubuntun asennuksen käyntiin. Voi voi, se ei toiminut. Noh onneksi siskoni oli ostanut uuden DVD-polttavan aseman ja häneltä jäi sitten yli CD-asema. Sen laitoin kiinni, ja uskomatonta. Asennus lähti menemään. Kun hidas koneeni pyöritti asennusta eteenpäin, se pysähteli välillä ja sillon tuntui että voi *****. Tässäkö sitten meni wanha kunnon 98. Mutta ei, sitkeä koneeni pyöritti asennuksen väkisin loppuun asti. Ja tässä sitä ollaan. Ja kas kummaa, siskoltani jäi ylimääräiseksi tämä kone, jolla kirjoittelen. Viimeinkin pystyin luopumaan wanhasta 433 mhz koneesta. The story ends now.

[zetagi]

Olikohan vuosi 95, kun SRAL:n talvipäiviltä ostin, jonkun 5 cd:n linux paketin. Olin veljen koneella päässyt kokeilemaan Slackwarea.
Siihen aikaan se oli kyllä melkoista "säätöä"  Mutta hyvin pärjättiin, kun en tota tekstitilaa säikkynyt. Suurimmaksi osaksi se käyttökin oli "purkkeihin" soittelu ja musiikin kuuntelu sekä C64 pelien pelailu emulla  . Distro muuttui jossain vaiheessa "punahatuksi".

Vuodet 2001-06.2007 menikin sitten täysin windows maailmassa kauheen pelivimman saattelemana. 
Kesäkuussa tuli mitta täyteen kun sai olla asentamassa joka toinen viikko wintoosaa uudelleen.

Nyt jälleen tyytyväisenä Linuxin käyttäjänä pariviikkoa oli rinnalla xp, mut nyt sekin on virtualbox:n kautta, koska tarvitsen muutamia ohjelmia, jotka eivät suostuneet wineen asentumaan.   Nyt ei ainakaan koko systeemi pysähdy , vaikka mikkisoftan tuote sattuisi tilttaamaan.

Ubuntu Tutuksi wikistä oli isoapu alussa ja tältä foorumilta on myös löytynyt apu moneen ongelmaan.

"Näillä mennään!"

Z

[piikki]

Vuosi 1995 ja ensimmäisenä distrona RedHat. Nykyisin käytössä Fedora (, Gentoo, OpenSolaris ja Windows Vista.

[Sudo Vilén]

Taistelu ja kikkailu Windowsin, maksullisten ohjelmien,spywaren, virusten ja alituisen takkuamisen kanssa oli sapettanut jo vuosikausia ja Windowsin puolella olisi pikkuhiljaa alkanut tulemaan aika joutua siirtymään Vistaan. Salamannopeana ja aikaansaavana miehenä sainkin jo kymmenen vuoden kiroilun jälkeen aikaiseksi harkita linuxiin siirtymistä. Sopiva tilaisuus tulikin, kun appiukko antoi keväällä vanhan toimistokoneensa minulle, koska se muka oli peruuttamattomasti rikki ja hän oli aikeissa heittää sen lähimpään elektroniikkakierrätyspisteeseen. Kotona paljastui, ettei masiinassa ollut minkäänlaista mekaanista vikaa, vaan hän oli, ilmeisesti pienessä mökäöljyssä, sössinyt käyttöjärjestelmän peruuttamattomasti solmuun. Pelastin kiintolevyltä mitä pelastettavissa oli ja asensin siihen Ubuntun kokeeksi.

Yllätyksekseni kaikki toimikin hyvien ohjeiden ja alkeellisen lukutaidon ansiosta hämmästyttävän helposti, ottaen huomioon, ettei minulla ollut juurikaan aikaisempaa kokemusta mistään muusta, kuin microsoftin käyttöjärjestelmistä. Koska olin tyytyväinen, asensin uuden käyttöjärjestelmän talouden kaikkiin koneisiin. Yksi xp on kyllä tässä masiinassa, jossain kiintolevyn syövereissä pölyttymässä, muttei juurikaan ole ollut sitä ikävä. Kitaranviritysohjelmaa tosin absoluuttisen sävelkorvan omaamattomana kävin winukan puolella käyttämässä, pitäisi sellainen linuxiinkin löytää.

Mainittakoon myös, että periaatteelisilla ja eettisillä syillä oli toki myös osuutta asiaan, näitä tuskin täällä tarvitsee erikseen eritellä

Ilmaista on myös pidettävä kohtuuhintaisena vaihtoehtona.

"Nämä on hyvät hanskat, nämä minä pidän"

[eDIT]

Jaa-a... Joskus mikrobitissä oli eri jakeluita testattu, silloin tietämys linuxista oli tasoa "se on varmaan joku ohjelma..", eli melko vähäistä. No, kun kuitenkin joka puolella Linuxista puhuttiin, niin päätimpä pistää googleen hakusanaksi "ubuntu" (näin muistaakseni, ai miksi ubuntu? no, koska se oli tuon mb:n vertailun silloin voittanut) ja niimpä pääsin ubuntu suomen sivuille. Screenshotit nähtyäni päätin, että tuotahan voisi jopa kokeilla. Siinä sitten joskus, kun wintoosa alkoi todella olemaan finaalissa latasin ubuntun .iso:n koneelle ja poltin, sekä asensin. Näihin päiviin asti ollaan ubuntulla hyvin pärjäilty. Wintoosaan ei paluuta ole, toki joskus voin esim. visvaa kokeilla ja katsoa kuinka huono se sitten on (verrattuna ubuntuun).

[vkkk]

Jaa-a... Joskus mikrobitissä oli eri jakeluita testattu...

Oi niitä aikoja (tm) 

Heräs kans muistikuvia kun luin kirjotukses. Pöyhin hetken aikaa, ja sieltähän se löytyi, mikrobitti 8/2005.
Ubuntu 5.04 voitti vertailussa Susen, Debianin, Fedoran, Mandrivan ja Gentoon (tuossa järjestyksessä).
Tämä oli hetki kun aivan ekan kerran kuulin mikä on "linux".

Lähes vuotta myöhemmin ajatus oli kypsynyt niin, että asensimme yhteistuumin kaverin koneelle maaliskuussa 2006 Ubuntun 5.10:n.
No, eihän me sitä osattu käyttää, ja winukaksi se nopeasti vaihtui, mutta hyvä maku jäi suuhun.
Ubuntu Dapperin ilmestyttyä tuli myös omalle koneelleni ensimmäinen linux. Paria kuukautta myöhemmin asennus tuhoutui kiintolevyn rikkoutuessa (topic http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=6865.0). Siinä meni hirvittävä määrät tärkeitä tiedostoja ja aluksi syytin siitä linuxia, ennen kuin täällä foorumeille selvitettiin asian oikea laita (ks. se edellinen topic).

Siitä alkoi pimeä aika, joka päättyi joulukuussa 2006 Ubuntu 6.10:n myötä. Ubuntusta tuli tuolloin pääkäyttis, ja XP saikin lähteä lopullisesti helmikuussa 2007. Siitä asti linuxistina ja "ubuntuistina".

Muista distro seikkailusta löytyy sabayon, opensuse, pclos ja xandros, mutta mikään ei ole minua vakuuttanut.

Tällä hetkellä onkin menössa siirtymävaihe KDE-työpöytään ja tietysti alla silloin Kubuntu 

[Exitium]

Jaahas... Taisi olla siinä 2006 keväällä. Kaverilta paloi ensimmäisen kerran hermot Windowsin kanssa ja päätti testata Linuxia kun hän oli kuullut siitä kaikkea hyvää. Kun itse en varmaan koskaan ollut kunnolla Linuxia nähnytkään, niin päätin mennä kaverin luokse seuraamaan mikä tämä ihmeellinen Linux on. Kaveri oli viime ajat keräillyt kaikenlaista perustietoa Linuxista ja selitti ennen asennusta minulle nämä, esim. mikä on kernel, distro jne. Kaikista ironisinta asiassa oli se, että kaveri otti ensimmäiseksi distrokseen Gentoon (perusteli sillä, että kunnon nörtille nörtin tarvikkeet ). Onneksi sentään olin ymmärtänyt Gentoosta sen, että se on poikkeuksellisen hankala käyttää. Muuten olisin varmaan saanut harhakäsityksen, että "Linuxia osaa käyttää väin harvat ja valitut". Kun olin tapittanut kaverin ruudulla olevaa Gentoon asennusta 3h ajan, päätin lähteä kotiin.
   Seuraavana päivänä kaveri soitteli iloisena, että oli saanut viime yönä Gentoon käyttökuntoon. Menin uudestaan kaverille, joka sitten esitteli kaikkia hienouksia, mm. Berylliä. Valtaosa ajasta kuitenkin paloi hienosäätämisessä. Sitten se kipinä iski, että tämähän voisi olla myös minulle hupaisa vehje. Etenkin silloin kiinnostuin, kun keskustelu siirtyi Winen ja Cedegan puoleen (itse pelaan nimittäin melko paljon).
   Muutaman päivän kuluttua kaveri sanoi, että kyllästyi Gentoon kanssa alituiseen säätämiseen ja päätyi Ubuntuun. Kun hän kertoi, että asennus oli ohi puolessa tunnissa ja kaikki perusasiat mitä Gentoon kanssa piti leikkiä toimi suoraan asennuksen jälkeen ilman mitään erityissäätöjä, päätin että Ubuntu on minun valintani.

Loput voitte arvata.

[epasen]

Poikaystävä joskus leikki tosinörttinä jollain Linuxin jakelupaketilla, mutta kuulemma XP soveltu paremmin hänen käyttötarkoituksiinsa ja päätyi takaisin siihen. Tottakai "mäki tahoin kokeilla" ja nyt Ubuntu hyrrää kauniisti vanhassa kannettavassa, ja poikaystävä välillä tuskailee kun joutuu toimimaan tukihenkilönä näissä asioissa :-D Yli puolivuotta on jo yhteiseloa tämän Ubuntuni kanssa, eikä ole seurustelu suhdekkaan vielä kaatunut vaikka taisi WLANin asennuksessa mennä poikaystävältä hermot moneen kertaan ja konekkin meinasi lentää ikkunasta ulos ;-)

[idiootti]

En muista tarkalleen millon, mutta joskus aikoinaan löysin Debianin 2.x levyn veljen hyllystä, ja olihan se pakko kokeilla. Asensin sen läppäriini, kun ei siinä winukka tahtonut pyöriä. Tykkäsin kovasti debianista, mutta jostainsyystä se jäi pelkäksi kokeiluksi. Sitten tossa ubuntu 7.10 tullessa päätin kokeilla onneani uudestaan, ja siitä se uusi elämän rakkaus alkoi. Heti seuraavaksi maalasin koneeni kylkeen Tux:in, joten tähän koneeseen ei enään mitään winukkaa ängetä. Eipä ole tullut windowsia yhtään ikävä, ja kyllä olen saanutkin jo 2 kaveria kokeilemaan linuxia. Tämän hetken kone tilasto on 5 pc:tä ilman os:ää, 2 linux pc:t ja yksi amiga. Windowsin ongelmiahan en tähän taloon halua.

vaika vähän joitain pelejä tulee ikävä, niin en halua siirtyä takaisiin windowsiin, sen sijaan voisin ostaa sexbox 360 tai ps3, vaikka laneissa ne ei ole yhtä kivat kuin pc, mutta ei voi mitään.

edit:
Olihan sielä välissä jotain pikku kokeiluja (lähinnä live), ubuntu 5.1 taisi olla ensimmäinen kosketus ubuntuun, mutta sitä en asentanut koskaan pääkoneeseeni, vaan kakkos koneeseen.

[wicke]

Omissa nurkissa oli viimeisiään vetelevä IP 2, jonka pienillä lisämuisteilla olisi onnistunut pyörittämään WinXP:tä ilman tietoturvaohjelmistoja. Niinpä otin Ubuntu 5.10:n. Sen jälkeen useimille koneille jokin Linux-käyttis on asentunut ainakin kerran. Kun sain käytöstä poistuneen Dell Inspiron 8500-läppärin, tiesin että sain vihdoinkin täysin oman koneen, joka tietysti pääsi ensitöikseen pyörittämään pelkkää Ubuntu 7.10:ä, kunnes myöhemmin lisäsin rinnalle Windows XP:n muutamista pikkusyistä.

[Toni Alenius]

jahas, hiljaista on kuin Ku Klux Klanin Namibian alaosastossa, joten herätellääs taas ketjua.

[Markku Pääkkönen]

Tuossa vuosien varrella ajatus Linuxin kokeilemisesta kävi silloin tällöin kääntyilemässä takaraivossa.
Kun vaimo vei mun vanhan läppärin (taitto-ohjelmineen) toimistolleen varakoneeksi, ajattelin että jos se joskus palautuu mulle niin laitan siihen jonkun Linux-jakelun.

Enpä sitten kuitenkaan malttanut odotella vaan ostin ihan huvin vuoksi halvan HP kannettavan naapurin tietokonekaupasta ja laitoin siihen Ubuntun. No, wlan ei tietysti toiminut ja poltin päreeni. Meinasin jo laittaa Vistan takaisin siihen mutta kokeilin vielä Open Susea, joka näytti hauskalta. Eihän se wlan herännyt siinäkään ja palasin Ubuntuun. Sen verran tykästyin käteviin pakettivarastoihin ja muokattavuuteen että jäin sitten siihen. Nettiä käytän A-linkin tikun avulla.

Vaimo palautti vanhan Amiloni ruutu sörsselinä takaisin, sanoi ettei sitä enää voi käyttää. Eipä sitä XP:llä voinutkaan, mutta kun Gutsya kokeiltuani laitoin siihen Hardyn, se heräsi henkiin ja ihan käyttökelpoisena, melkein. Näyttö sörsselöityy ajoittain ja olen nyt yrittänyt laittaa siihen ulkoista näyttöä ja hiirtä kummassakaan onnistumatta. Kolmevuotias tyttäreni diggaa pelata Gcompis-pelejä ja tarttis sen hiiren siihen.  Mutta eiköhän se tuohon tuunaannu.

Päivitin HP:n Hardyyn ja luin samalla Ubuntu Studiosta. Latasin sen ja tykästyin kovasti, sitähän voisi jo töissäkin käyttää. Niinpä latasin Studion tähän työkoneelle XP:n rinnalle viikko sitten. En ole sen koommin XP-puolella pistäytynyt, tässä on sen verran tutustumiseen aikaa vierähtänyt. 

Työkseni teen kuvia ja säädän värejä, siksi joudun toistaiseksi pitämään tuon XP:n tuolla. Mutta näyttää siltä että minusta tuli Ubuntun käyttäjä ja olen täysin varma että yhteisö pystyy laatimaan työkalut semmoisiksi että että kun seuraavan kerran vaihdan kalustoa, tarvetta käyttöjärjestelmän ostamiseen minulla ei enää ole.

Terveisin Markku Pääkkönen

[Tomin]

jahas, hiljaista on kuin Ku Klux Klanin Namibian alaosastossa, joten herätellääs taas ketjua.

Mistäs moinen tuli mieleen?

[Hexa_Desimaali]

Koulussa joskus vuoden 2000 opettelin, melkeinpä pakosta, käyttämään Unixeja. Siellä oli Solarista/SunOSia, HPUXia ja Tru64:ää. Oli siellä myös joissain koneissa Debiania (kakkostako?), mutta en minä silloin vielä erottanut Linuxia muista. Kiroilin vain että miksi näillä on näin p**** hankala tehdä yhtään mitään, kun olin siihen asti käyttänyt vain DOSseja ja Windowsseja. Noita ison rahan Unixeja ei kyllä ole yhtään ikävä.

[Toni Alenius]

Noita ison rahan Unixeja ei kyllä ole yhtään ikävä.

onneksi en koskaan itse joutunut niitä käyttämään, vaikka olisinkin mieluusti ollut kuuslankkukauden lopulla muutaman vuoden vanhempi.

[hytonevi]

Itse olen tässä Ubuntuun ja linux maailmaan tutustunut vasta hiljattain. Oikeastaan toista vuotta olen vasta käyttänyt linuxia ja vasta tässä pari kuukautta sitten olen kokonaan kääntynyt Windows käyttöjärjestlemistä. Itselläni on nyt töissä työkoneella Ubuntu ja kotona pöytäkoneella Ubuntu. Kun kaikki mitä tarvitsen löytyy myös avoimista ohjelmistoista. Aivan sama jos vähän joutuu jotain säätämään ei kauheasti haittaa, koska ne Wintoosat on niin paskoja vaan yksinkertaisesti!.