Ubuntu Suomen keskustelualueet
Muut alueet => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: peran - 10.03.07 - klo:17.06
-
No, aloitetaampas tällainen aihe.
Suurin mokani kovaa asentaessa on, kun otin kortin pois virrat päällä. Eipä sen pahempia ole kovon asentaessa tullutkaan.
Onneksi siinäkään ei kovo hajonnut. Tosin myöhemmin sama kortti kyllä simahti.
Softan asentaessa tuli kerran, että hävitin kaikki ohjelmani, kun asentelin Linuxia. Nykyisillä taidoillani olisin osannut ne pelastaa, mutta silloisilla taidoilla ne menivät bittitaivaaseen. Onneksi suurimman osan sain pelastettua, kun olin jakanut Open Source-periaatteella kaikille halukkaille kavereille ko. tiedostot sorsineen. Yksi ohjelma jäi harmittamaan, kun menetin sen, enkä ole onnistunut tekemään sitä uudestaan. Muuten kaikki pelastui. :D
-
Kerran tipahti ruuvari käynnissä olevan koneen emolle: sininen välähdys mutta kone jatkoi toimintaa ihan normaalisti :)
Kubuntulla olen saanut kerran yhden Win2000-osion 'siivottua' kun yritin resizettaa.
Nämä nyt tuli eka mieleen, on sitä kaikenlaista 'ylimääräistä työtä' itselleen teettänyt.
r
-
Noin vuosi sitten asensin (k)ubuntun, en kuitenkaan laittanut homea omalle osiolle. Siirsin sen ohjeiden mukaan, mutta tilaa ei ollutkaan tarpeeksi. Selvisin siitä uudelleen asennuksella, jota harrastan silloin tällöin vieläkin kaikenlaisten kokeilujen jälkeen. Suosittelen myös tarpeellisten palveluiden/ tiedostojen poistamista ilman turhaa varmuuskopiointia. ;)
-
Ainakin sen verran voin kertoa että tehdessä omia viritelmiä, kannattaa olla tarkkana.
Kävi niin että erään compaq "pakettikoneen" sisältä ei löytynyt tarpeeksi virtapiuhoja asemille joten kotisähkärinä jaoin yhdestä piuhanipusta kahteen asemaan virtaa. Oikeaoppisesti ryövärillä tehtynähän tämä olisi ok, vaan kun ei moista sattunut löytymään niin teippi oli ratkaisuna :D Siis "tilapäisenä" tietenkin. :D
Vuosi myöhemmin ubuntua asennellessa tuppasi unohtumaan "mikä-lie" äänikortin malli joten koppa auki (asennus siis menossa koko ajan) jotta pääsisi mokomaa korttia vilkuilemaan. Harmi vaan että sörkein siihen teipitettyyn virtajohtoon jotenkin, teipit irtosi ja luonnollisesti seuraavaksi lenteli kipinöitä emolevystä.
Hämmästyksekseni, vain integroitu näytönohjain lakkasi toimimasta ja asentamalla erillisen näytönohjaimen sain koneen jälleen toimimaan.
Ja kuten audi jo kertoikin niin varmuuskopiot ovat aivan turhaa tilantuhlausta. Varsinkin 5K riviä pitkät koodit (erityisesti jos jotkut muutkin ovat sitä koodia muokanneet) ovat aivan turhia varmuuskopioida. Kyllä ne aina uudestaan voi kirjoitella.
T.Nimim: pari kertaa sellaisen uudelleenkirjoittanut :D
-
Ensimmäisen kerran noin vuosi sitten kun asensin Ubuntun, tyhjensin koko kovalevymme... Sinne meni noin 2000 isosiskoni ottamaa valokuvaa + kaikki muut hänen tärkeät tiedostot. Eikä mitään varmuuskopioitu. Sen jälkeen olen ottanut vähän varvaisemmin... :D
-
Ensimmäisen kerran noin vuosi sitten kun asensin Ubuntun, tyhjensin koko kovalevymme... Sinne meni noin 2000 isosiskoni ottamaa valokuvaa + kaikki muut hänen tärkeät tiedostot. Eikä mitään varmuuskopioitu. Sen jälkeen olen ottanut vähän varvaisemmin... :D
Mulle kävi aivan samoin Ubuntua ensi kertaa asentaessani... jyräsin matalaksi Windowsin, mutta eipä siinä kauaa mennyt kun ei enää harmittanut ollenkaan.
Ja ehkäpä tuli opittua nopeammin kun ei enää winukkaan ollut paluuta...
-
En nyt osaa heti sanoa mikä olisi pahin moka, mutta noita modaus projekteja tehdessä olen onnistunut kolhimaan suht kalliita osiakin (ainakin mun mittapuussa) mm. 130:n euron emolevyä (lähti yhdestä koponentistä "palanen" ja johtimet kolhiintu.. toimii silti ;D)
No sitten on kaikkia muita koneesen liittyviä mokia mitkä ei ole tapahtunut asentaessa.. Mm. nuorempana tuli vaihdettua sen pirullisen punaisen kytkimen asentoa siellä virtalähteessä..
-
Itselle tapahtu tällänen tapaus, että nykyäänkin käytössä olevassa kannettavassa on sellanen multi-card -kortinlukija, johon voi työntää jos jonkin sortin muistikortteja sisään. Siinä sitten mitään kummempaa ajattelematta menin kokeilemaan ja sörkkäsemään sisään mini-sd -kortin (tukee vain normaaleja sd-kortteja). Kortinlukijan "sisätila" on niin suuri, että se imaisi sisäänsä mini-sd kortin kokonaan ja vielä sörkin perään jollain tikulla ja sain kortin jämähtämään kunnolla lukijan uumeniin. Vähän aikaa renkslattua päätin avata koko kannettavan, jotta pääsisin kunnolla operoimaan ja yrittämään saada kortti pois.
Toisin kävi kuitenkin; muutaman päivän hikoilemisen jälkeen ei ollu enää muuta vaihtoehtoa kun vaan raa-asti saksilla repiä kortinlukijan "katto" auki ja pelastaa muistikortti :-[ Kortinlukija oli täydellisesti integroitu emolevyyn ja täysin umpinainen, paitsi tietenkin ohuesta etukolosta. Onneksi ei ole tullut käytettyä koko kortinlukijaa, joten sen tuhoaminen ei nyt sinäänsä haitannut mitään. Tietenkin jos kone lähtee kiertoon joskus, ja joku tarvitsisi lukijaa, niin se on ikävämpi juttu.
-
Mistähän tässä aloittaisi? On sen verran usein tullut kone solmuun sählättyä.
12 vuotiaana "siivosin" mummon ja vaarin koneen win 3.11 konetta. Tuli sitten poistettua autoexec.bat ja config.sys. Vaaria ei naurattanu ollenkaan. Onneksi en kuitenkaan kokonaan tyhjentäny.
Ubuntu-käyttön alkuvaiheessa sain koneen solmuun monta monituista kertaa. Yhtään manuaalia en suostunut lukemaan ja luulin, että linux toimii niin kuin windows. Eli pahin mahdollinen, tosin niin yleinen toimintamalli. :) Olis aivan mahtava, jos olis pitäny päiväkirjaa linuxin alkuhapuiluista. Niistä olis ollu sekä hupia, että hyötyä. :) Koitetaan nyt kuitenkin jotain muistella.
1. Asennuksen jälkeen latailin jotain ihme "ajuripaketteja" linuxille ja niitä asentaessa sain koneen solmuun. Ei sitte muuta kun uusi asennus. (ajattelin, että ompa linux huono)
2. Googletin seuraavalla kerralla jostain, että ajureita saa asennettua, kun lisää sources.list tiedostoon rivejä. Lisäsin sitte jonkun toisen distron pakettivarastoja sources.listiin ja taas kone solmuun. (alkoi kyteä ajatus, että linux ei välttämättä olekkaan samanlainen kuin windows)
3. Kolmannella kerralla taisin löytää tämän foorumin ja päätin lähettää ensimmäisen viestin. Jotain taikaa tässä linuxissa taisi kuitekin olla, kun vieläkin se on käytössä.
-
Ensimmäisen kerran noin vuosi sitten kun asensin Ubuntun, tyhjensin koko kovalevymme... Sinne meni noin 2000 isosiskoni ottamaa valokuvaa + kaikki muut hänen tärkeät tiedostot. Eikä mitään varmuuskopioitu. Sen jälkeen olen ottanut vähän varvaisemmin... :D
Mulle kävi aivan samoin Ubuntua ensi kertaa asentaessani... jyräsin matalaksi Windowsin, mutta eipä siinä kauaa mennyt kun ei enää harmittanut ollenkaan.
Ja ehkäpä tuli opittua nopeammin kun ei enää winukkaan ollut paluuta...
Näin myös täällä, oli kaksi samankokoista kovalevyä ja toiselle halusin tehdä tilaa Ubuntulle eikä hajuakaan mitä ne hda ja hdb jne. tarkoitaa. Savun hälvennyttyä totesin että kaikki mp3 ja filmit on poissa (kuvat olin kopioinut DVD:lle) ja vähän kismitti. Mutta ei enää eikä MS:n paaluukaan enää ole edes mikään vaihtoehto ;D
-
Minulla varmaankin pahin kämmi sattui kun offline-Ubuntuuni siirtelin paketteja, joiden tuesta en ollut varma. Mm. SDL-paketteja siirsin usbilla koneelle, ja asensin ne "käsin" ( toki ensin piti asentaa paketteja 'alien', 'build-deps', 'make' jne ). X kuoli josta seurasi Dapperin "puhdasasennus" cd:ltä.
Muita kämmejä tai "kämmejä" oli kuvaputkinäytön vaihto (sekoitti luonnollisesti X:n asetukset), joka kuitenkin korjaantui helposti asetuksien uudelleenlaitolla (reconfigure (:P))
-
Toisin kävi kuitenkin; muutaman päivän hikoilemisen jälkeen ei ollu enää muuta vaihtoehtoa kun vaan raa-asti saksilla repiä kortinlukijan "katto" auki ja pelastaa muistikortti :-[ Kortinlukija oli täydellisesti integroitu emolevyyn ja täysin umpinainen, paitsi tietenkin ohuesta etukolosta. Onneksi ei ole tullut käytettyä koko kortinlukijaa, joten sen tuhoaminen ei nyt sinäänsä haitannut mitään. Tietenkin jos kone lähtee kiertoon joskus, ja joku tarvitsisi lukijaa, niin se on ikävämpi juttu.
Onhan niitä usb sellasiakin. Maksaa jonkun kympin, mutta (luultavasti) ainakin toimii. :)
-
Ei olekovalevyn virtajohdon unohtamista pahempia rautapuolella käynnyt.
Kubuntua asentaessa olen onnistunut kirjoittamaan root-salasanan väärin ja joskus Debianin asennuksesta unohtunut työpöytä kokonaan.
-
Eipä ole tääläkään hardis-jutuissa käynyt onneksi mitään.
Ei myöskään win/lin asennuksissa, koska manuaalista olen aina ottanut selvää asiasta ennen asennusta. ;)
Edit: Tosiaan semmoinen tuli mieleen, että joskus jotain asentaessani olen "vahingossa" poistanut Mandrivan, mutta sillähän siitä päästiin eikä mitään tärkeää menetetty. ;D
-
Lupasin joskus hyväntahtoisesti 'korjata' kaverin koneen. Poltin sitten siitä emon :D Omat tiedostotkin on tullut joskus tuhottua. Olihan ne toki varmuuskopioitu ulkoiselle levylle mutta ei toki jaksanut muistaa, että levy oli 'tilapäisesti' lainattu Linux-asennuksiin...Muisti kyllä palautui sillä samalla hetkellä, kun /home oli vedetty sileäksi.
-
Varoituksena EI IKUNAKOSKAANMILOINKAAN saa pestä käsiä ja ilman kuivausta mennä tunkemaa muistikampaa paikoileen ja laitaa konetta päälle vesitippa väärässä lokosessa saa aikaan kohtuullisen kivan käryn...
-
Ei välttämättä isoin moka, mutta useammin kuin kerran on käynyt niin, että ruuvailee kovalevyjä kiinni kotelin asennuskehikoihin ja kehikot kiinni. Sitten huomaa että levyjen liittimet on kotelon seinään päin, eli johtojen tavoittamattomissa. Pitää purkaa taas ja kääntää levyt toisin päin. Kerran kävi sama moka jopa diskettiaseman kanssa...
-
No, aloitetaampas tällainen aihe.
Imuroin SuSE-DVD:n (9.2) ja aloin hätäiseen asentelemaan. Mielenkiintoni kiinnittyi paremminkin
TV:n ohjelmistoon asentaessani jakelua. Vaikka kovalevyllä olikin jo valmiina osio SuSEa
varten, hätäpäissäni löin <ENTER>-näppäintä liian innokkaasti.
SuSE otti käyttöönsä koko ko. kovalevyn, ja yhtä sun toista siirtyi jouhevasti bittiavaruuteen.
SuSE ei jäänyt koneelle, vaikka se onkin ihan hyvä jakelu, mutta hävinneet tiedostot eivät
palautuneet /dev/null:sta vaikka SuSE katosi :(
Nykyisin keskityn hieman tarkemmin jakelujen asennukseen.
-
Ei tämä ihan kokonaan omaan piikkiin mene, mutta
Viime kesällä totaalisen *******tyneenä Windowsiin palomuurin ja virustorjunnan sanottuaan sopimuksensa (jostain ihmeen syystä) irti latailin Linuxia netistä (ei siis mitään tietoturvaohjelmia päällä :P) ja polttelin varmuuskopioita DVD:lle. No minähän kyllä katsoin, että kaikki tarvittava oli tallentunut levyille. Sitten tietysti olin ladannut myös semmoisen kovalevyn tyhjennysohjelman ja sillä meni kaikki sitten sileäksi.
Ei muuta kuin asennusta kehiin ja osiontikin uutta wintoosa asennusta varten siinä sivussa tehtiin. Kaiken luulisi olevan hyvin, mutta
1. Varmuuskopiolevyjen (5kpl) kaikki tiedot olivat kadonneet (kokeilin temppuilla näillä levyillä lisää vaan huomatakseni niiden olevan täyttä sekundaa)
2. Kaikki siis säädettiin kuntoon ja tuli windowsin uudelleen asennuksen aika. Levy sisään ja mitä ***** tässä oli ainoastaan vaihtoehtona formatoida koko levy >:( . Eipä tuo oikeastaan paljoa haitannut, koska Wintoosan saamiseksi kuntoon piti temppuilla useita tunteja arvioni n. 6 h (mm Windows kansio sisälsi 7 Gt tavaraa päivitettyäni sen SP1->SP2 eli suomeksi se sisälsi 5,6 Gt roskaa ja turhia varmuuskopiota). Oli se vaan aika hienoa huomata, että sain Ubuntun toimintakuntoon tunnissa.
Sitten myöhemmin tuli osioitua oma /home, mitä ei silloin ymmärtänyt tehdä.
Siis vastoinkäymisiä ja pientä huolimattomuutta.
-
Raahasin oman kovon kaverille,kun olin myymässä levyä pois,eikä itellä ollut konetta millä levyn saisi tyhjäksi.Pukkasin kovalevyn kytkyihin ja tyhjensin kaverin kovon :) Tekniikan ihmelapsi :)
-
Raahasin oman kovon kaverille,kun olin myymässä levyä pois,eikä itellä ollut konetta millä levyn saisi tyhjäksi.Pukkasin kovalevyn kytkyihin ja tyhjensin kaverin kovon :) Tekniikan ihmelapsi :)
Tuo pelasti päivän ;D
-
remppasin wanhaa Pentium 75-200Mhz, 64Mt RAM, 8Gt IBM ja 16x IDE -CD asema -konetta papan käyttöön, kun sitten törmäsin asennusta koittaessani pulmaan: Emo vuodelta 1996, joten BIOS ei tue CD -bootia, no ei se mitään, käynnistyslevyke ja uusi yritys, alkoi jo toimia, mutta asennuksen jälkeen iski ajatus, että josko koitaisi samalla käynnistyslevykkeellä käynnistää Windows 2000 Pro:n asennusta, no, **tuiksi meni, eikä kone nyt tunnista ainuttakaan CD -levyä, ei auta aseman vaihto, patterin irrottaminen, kiintolevyn uudelleen alustus (eri koneessa), eikä ainakaan virtalähteen johtojen irrottaminen ja takaisin kytkeminen.
-
remppasin wanhaa Pentium 75-200Mhz, 64Mt RAM, 8Gt IBM ja 16x IDE -CD asema -konetta papan käyttöön, kun sitten törmäsin asennusta koittaessani pulmaan: Emo vuodelta 1996, joten BIOS ei tue CD -bootia, no ei se mitään, käynnistyslevyke ja uusi yritys, alkoi jo toimia, mutta asennuksen jälkeen iski ajatus, että josko koitaisi samalla käynnistyslevykkeellä käynnistää Windows 2000 Pro:n asennusta, no, **tuiksi meni, eikä kone nyt tunnista ainuttakaan CD -levyä, ei auta aseman vaihto, patterin irrottaminen, kiintolevyn uudelleen alustus (eri koneessa), eikä ainakaan virtalähteen johtojen irrottaminen ja takaisin kytkeminen.
http://humdi.net/evo/index.php :D
joo huono huumori
-
Imuroin SuSE 9.2 DVD:n ja innokkaasti aloitin asennuksen samalla silmäillen jotakin illan TV-elokuvista.
Hätäinen Enter-näppäimen painallus siloitti koko kovalevyn, jolle SuSE asentui toki mukisematta - ei varmuuskopioita allaolleista tiedostoista.
Suhtautumiseni nykyisin SuSEen on toki kunnioittava, mutta ei sitä kovalevyiltä löydy.
-
Hauska vanha topicci :) Äkkiseltään ei mitään erikoista tule mieleen, paitsi, asentelin "pääkoneeseen" kotipalvelimessa olleen levyn, joka valmiiksi oli ext3 jne, mounttasin /home2:ksi ja ajattelin että tyhjäämpä kaikki rojut sieltä..
Näpyttelin enempää ajattelematta rm -rf / ... unohtui se /home2 siitä :D, meinasin hieman itkettää mutta sillä sitä oppii
-
Raahasin oman kovon kaverille,kun olin myymässä levyä pois,eikä itellä ollut konetta millä levyn saisi tyhjäksi.Pukkasin kovalevyn kytkyihin ja tyhjensin kaverin kovon :) Tekniikan ihmelapsi :)
Hieman repesin tälle :)
Itse aiheeseen, niin huolestuttavan monesti on tullut tyhjennettyä aivan väärä osio "ulkomuistista" kun kiireellä värkännyt. Muutaman kerran on tullut yhtäkkiä pieniä dejavu tunteita kun on laittanut jotain asentumaan ja lähtenyt vaikka kahville. tyyliin "Hetkinen laitoin tosiaan uuden kiintolevyn....Mitenkäs ne osiot...VOI PERK...." :)
Rautaa en ole saanut koskaan rikki.
-
Kerran unohdin ottaa varmuuskopion homesta ja formatoin senkin asentaessa. Onneksi en ollut mitään uusia valokuvia lisäillyt sinne edellisen varmuuskopion jälkeen, mutta jotkut ohjelmat piti myöhemmin säätää uudestaan.
Toinen moka on Hardyn uudelleenasentaminen kuutisen kertaa läppärille. En vain usko, ettei se toimisi siinä. Voisi pikku hiljaa käyttää järkeä ja uskoa, että Gutsylla se on mentävä :D
-
Vuonna 2001 asennusohjelma ei osannut pienentää XP:n partitiota. Hups. Siinä meni uuden pc:n windows, piti sitten siirtyä suoraan SuSEen ilman mitään dualbootteja. Taisi olla hyvä vaan.
-
Kahdella kerralla kolmesta kun olen Linuxin asentanut, olen unohtanut ottaa sähköpostit osoitteineen talteen. Eli ensin asensin Ubuntun, postit unohtuivat, sitten Xubuntun, ja tein sen taas, postit unohtuivat. :D Olin juuri saanut keräiltyä osoitteet ja tärkeimmät postit takaisin. Höh.
Kolmannella kerralla...köh köh...Mi*tiä asennellessani muistin jo! ;D
-
Poistin käsin päätteessä jotain ohjelmaa jossain hakemistossa, jossa oli mm. /bin ja sen alla helkkaristi muita kansioita. Piti kirjoittaa cd ../bin, mutta arvatkaapas, kuka kirjoittikin cd /bin!
JH
-
Ei nyt liity Ubuntun tai ohjelmiston asennukseen, mutta:
Olen jo kolme kertaa tässä parin vuoden sisällä saanut kunnon pamauksen aikaan kytkiessäni koneeseen virtaa tai laittaessani virtajohdon kiinni. Syynä on ollut volttikytkimen siirtyminen asentoon 115.
(Tällaiset kytkimet ovat aika harvinaisia nyky-powereissa, mutta "vakiona" esim. Compaq/HP Deskpro-koneissa, joita mulla on paljon töissä, nykyään lähinnä LTSP-päätteinä.)
Kokemuksesta voin sanoa, että tapahtuma ei ole kovinkaan vaarallinen, mutta säpsäyttää kyllä. Ei niinkään sähköisesti, mutta henkisesti.
(Älkää kuitenkaan tehkö tätä kotona. Vaikkei sormet kärähtäisi, emo, prosu ja muistit aivan varmasti tekevät niin.)
Syistä: yksi on luult. omaa huolimattomuutta eli ilmeisesti kantaessani konetta siirsin ko. kytkintä, toisen kohdalla epäilen eräälle toiselle käyneen samoin, mutta kolmannen tiedän johtuvan ilkivallasta eli joku hyvällä huumorilla varustettu nuoremme oli vääntänyt vivun alas tahallaan. Hyi.
-
Ei nyt liity Ubuntun tai ohjelmiston asennukseen, mutta:
Olen jo kolme kertaa tässä parin vuoden sisällä saanut kunnon pamauksen aikaan kytkiessäni koneeseen virtaa tai laittaessani virtajohdon kiinni. Syynä on ollut volttikytkimen siirtyminen asentoon 115.
(Tällaiset kytkimet ovat aika harvinaisia nyky-powereissa, mutta "vakiona" esim. Compaq/HP Deskpro-koneissa, joita mulla on paljon töissä, nykyään lähinnä LTSP-päätteinä.)
Kokemuksesta voin sanoa, että tapahtuma ei ole kovinkaan vaarallinen, mutta säpsäyttää kyllä. Ei niinkään sähköisesti, mutta henkisesti.
(Älkää kuitenkaan tehkö tätä kotona. Vaikkei sormet kärähtäisi, emo, prosu ja muistit aivan varmasti tekevät niin.)
Syistä: yksi on luult. omaa huolimattomuutta eli ilmeisesti kantaessani konetta siirsin ko. kytkintä, toisen kohdalla epäilen eräälle toiselle käyneen samoin, mutta kolmannen tiedän johtuvan ilkivallasta eli joku hyvällä huumorilla varustettu nuoremme oli vääntänyt vivun alas tahallaan. Hyi.
Niin.. tai sitten sama kuin poikani jokunenvuosi sitten: Halusi PC:hensä "vähän vauhtia" ja arveli saavansa sitä jännitekytkimellä. Nopeutta toki koneeseen tuli lisää - nimittäin romukoppaan.
JH
-
Kun on toista tuhatta konetta ylläpidettävänä, mokia sattuu väkisinkin. Pahimpia ovat aina datan katoamiset, joita on onneksi sattunut lähinnä omille koneille. Pahin tähän mennessä tuli eräällä Suomalaisella Linux-distrolla.
- hdb1:llä oli ainoa vedos 10 v ylläpitodatoista ja dokumenteista varmuuskopio - CD-pinon tuhouduttua. Kopion tekemistä varten olisi pitänyt materiaali letkuttaa toiselle koneelle SFTP:llä. Noihin aikoihin kuitenkin SSH1.1 oli julistettu bugiseksi ja sen käyttö estetty talossamme, joten jouduin asentamaan uuden version. Tämä ei kuitenkaan asentunut ilman, että olisin päivittänyt tämän, tuon, nämä ja nuo kirjastot, joten päätin vetää kokonaan uusiksi. Kokonaan uusi distro.
- Hain werkosta Suomalaisen distron, jota lehdissä ylistettiin.
- Merkkasin BIOS:sta kakkoslevarin NONE -tilaan.
- Ajoin asennuksen, jossa ei ollut fdisk:n manual -modea lainkaan, ainoastaan joku hiivatin tyylikäs automaatti.
- Kun asennus kysyi, formatoidaanko hdb-levy, iskin siihen EI ! ja tarkistin, että varmasti olin kieltänyt formatoinnin.
Tämän jälkeen asennus mussutti vielä puolisen tuntia ja päästi sitten katsomaan.
-- DATALEVYLLÄ OLI NYT SWAP, eikä hajuakaan datoista.
Hukkaan meni kerralla kymmenen vuoden keräelmä käytännön kokemuksista koneiden parissa.
Tehty virhe:
- Aina, kun asennetaan jotain ennen *ITSE* tutkimatonta koneeseen, pitää ottaa datoista kopiot ja irrottaa datalevy fyysisesti.
- Aina, kun asennusohjelma tarjoaa automaagista, helppoa, siistiä ja kaunista partitiointia tai formatointia, pitää tarkistaa vielä kerran, että onhan varmasti datat tallessa.
Seuraavalla viikolla asiakas otti kopion sekvensointidatoista Win98-koneelta ja kysyi naapurilta, että onhan materiaalista toinenkin kopio.
Sitten hän partitioi ja formatoi koneen ja asensi Win98, Tössi jotain ja suoritti samat elkeet uudestaan. Asennuksen jälkeen Access käyntiin ja disketti koneeseen: ei voida lukea. viallinen disketti. Naapurin varmuuskopio oli myöskin viallinen.
Neljän ihmisen vuoden työ kerralla viemäriin. DNA-sekvessidata on sellaista, että jos seasta puuttu yksikin merkki, on koko data käyttökelvotonta, joten datan palautusta on turha edes yrittää, jos seasta puuttuu muutama korpun segmentti.
Omassa serverissa on automaattinen varmuuskopiojärjestelmä, jonka jäljiltä koneessa on eri kovalevyillä kolme kopiota datoista. Sama ohjelma pyörii kotiserverissä. Automaatin hakemistolista on käsin ylläpidetty. Toimi loistavasti, kunnes lisäsin joukkoon uuden käyttäjän, jolle rakennettiin webbisivusto. Kirjaus unohtui. primäärilevy kuoli vuoden verran myöhemmin. Kaikki muu saatiin palautettua, paitsi tämän käyttäjän werkkosivut.
Köyhällä ei ole varaa hankkia raid-levareita.
-
Mainostin uudelle ystävälleni uutta Ubuntua(8.04.1.), ja luonnollisesti haukuin Vistansa lyttyyn. Kyselin Facebookilla alkutietoja, onko langallinen vai langaton yhteys, jne. Langallisen sain vastaukseksi. Tässä ei vielä itselleni tullut mokaa, mutta koska:
a)yhteys olikin langaton, (koska koneita oli useampia) enkä ollut tutustunut Ubuntun asentamiseen langattomaksi, lykkäsin Ubuntun samalle kovalevylle Vistan seuraksi
b)oletin homman olevan yhtä yksinkertainen kuin XP:n kanssa, enkä vaivautunut tarkastamaan asiaa foorumeilta, tai mistään
c)DualBootin jälkeen kokeiltiin vain Ubuntua, ja Vista jätettiin sikseen(ok, oli kiire, mutta ei saisi olla..)
d)olin ylirasittunut(ei koskaan pitäisi väkertää näin radikaalia muutosta väsyneenä)
Lopputuloksena Vista meni sekaisin, Ubuntu oli ainoa jota vastaleivottuna kokeiltiin
-
1) Olin kopioimassa vanhaa IDE-kiintolevyäni uudempaan koneeseen (P 166MHz/64Mram) pitämällä sitä kädessä nauhakaapelin päässä ja laskin sen huolimattomasti vain osittain levykehikon päälle. Irtolevyn piirilevy otti oikkarit, löi kipinää ja tuhoutuivat sekä kiintolevy, että tuo uudempi kone. No olikin jo aika vaihtaa 400Megahertsiseen ;)
2) Siirtyessäni Edgystä Feistyyn vaihtui kone ja Feistylle tein puhtaan asennuksen. Vanhan /home-osion käyttöönoton yhteydessä loin käyttäjät eri järjestyksessä kuin ennen, kun en tiennyt ID-numeron ratkaisevan, mistä seurasi, että joidenkin käyttäjien kotihakemistot olivat jumissa. Meninpä korjaamaan sitä sitten komentoriviltä. Muuten meni hyvin, mutta tulin ohimennen muuttaneeksi koko järjestelmän oikeudet yhdelle tavis-käyttäjälle. Tuon mokan korjaamiseen menikin sitten viisi tuntia komentorivillä. ;D
T:Jallu59
-
Alkuajoilta muistuu mieleen silloisten korppuasemien (ei ollut niinkutsuttuja haittoja virtaliittimissä väärin kytkemisen estämiseksi) kytkin huolimattomasti vain kahteen pinniin, seurauksena virtapiuhan sulaminen, ja kaiken kukkuraksi kaverini sanoi piloillaan juuri ennen virran päällelaittoa että tarkistetaan kytkennät savun hälvettyä,
ja näinhän siinä kävi.
Toisella kertaa taas tuli käännettyä pöytäkonetta cd:n pyöriessä sisällä, ja hajosihan se levy tietenkin tuusan nuuskaksi ja hajoitti myös aseman.
Jonkun kerran on tullut lähetettyä valokuvia bittien taivaaseen liian nopean näppäinpainalluksen ansiosta.
Että tämmöistä tällä kertaa
Terveisin jori52
-
1) Olin kopioimassa vanhaa IDE-kiintolevyäni uudempaan koneeseen (P 166MHz/64Mram) pitämällä sitä kädessä nauhakaapelin päässä ja laskin sen huolimattomasti vain osittain levykehikon päälle. Irtolevyn piirilevy otti oikkarit, löi kipinää ja tuhoutuivat sekä kiintolevy, että tuo uudempi kone. No olikin jo aika vaihtaa 400Megahertsiseen ;)
Tuossa aiemmassa viestissä kirjoitinkin, että en ole rautaa vielä onnistunut rikkomaan, mutta tämän viestin luettua se on kyllä ehkä pieni ihme. Aika monesti on kiintolevyt roikkunut johtojen varassa mitä ihmeellisimmissä asennoissa kun olen asennuksiani tehnyt. Aina olen katsonut että noin ei pääsisi käymään, mutta lähellä sitä monesti. Pieni koneen tuuppaaminen voisi hyvin johtaa tuohon.. kop kop :)
-
Pahin moka asennuksessa on se, kun rakensin konetta, ja en jaksanut kytkeä powernappia kiinni. kun kone oli päällä, ja tarvi boottausta, menin sitten tekemään oikosulun vähän väärään kohtaan. Salamaa vähän iski, ja emo sekä prossu oli entisiä. Otin sitten toisen emon ja prossun esiin, ja ekalla käynnistyksellä ajattelin samantien nostaa "hieman" kelloja, ja siinä meni ne prosessorit (tupla prossunen emo vieläpä). Se sai riittää yheltä päivältä...
Toinen vähän erikoisempi moka tuli kun asensin koneeseeni jotain, jota ei nyt voi muistaa. Parin tunnin taistelun jälkeen se meni vielläkin valittamaan jostain, meni hermot ja menin lyömään monitoria "hallitusti". Seurauksena oli kipeä nyrkki ja rikkinäinen crt monitori.
-
No, ehkä klassinen 486 väärin päin.
Kaveri tossa osti vousi sitten sian säkissä.
Osti multa vanhan IBM pizzalaatikkoruoskan joka kuukautta myöhemmin hakattiin pystykoppaan.
Kotelo kesti peltisaksikäsittelyn paremmin kuin peltisakset...
No siitä koneesta on sitten ollutkin pelkkää iloa... Toi sama kaveri pisti sulakkeet kerralla vaihtoon kun työnsi ruuvimeisselin virtalähteeseen...
Sitten aatteli, no että sen pizzalaatikon kertaallen puretun powerin jämät on vielä tallessa, ja tuönsi ne koneeseen, hyvin toimii, paitsi, että IBM:n biosi vinee FAN ERRORia
Itelläni aika usein konetta siirtäessä huomaan että ruuvimeisselit kolisee koneen kopan sisällä.
Näytönohjaimen tuulettimen piuha on muuten irti kun pitää niin jumalatonta ääntä... ei oo vielä hajalle menny...
-
meni hermot ja menin lyömään monitoria "hallitusti". Seurauksena oli kipeä nyrkki ja rikkinäinen crt monitori.
Meidän kuvaputkitelkka sai komean naarmun lentävästä kaukosäätimesta, kun katselun huvikseni kuningaskuluttajaa. Koko ohjelman päätteeksi se urpo meni sanomaan "linuxissa pitää tehdä kaikki asetukset itse" >:( >:( >:( >:( Ihme sontaa ne uskaltaa mennä sanomaan valtakunnallisessa tv-lähetyksessä :(
-
Jotain peliä Windows XPlle asentaessa (oisko ollu Half-Life 2) Steam ehdotti "mitä jos päivittäisit näytönohjaimesi ajurit" ja menin ja latasin uusimmat ajurit. Mitä tapahtuikaan sitten? Painoin käynnistä uudelleen asennuksen päätteeksi ja kone käynnistyi uudelleen. Mutta mitä tapahtuikaan? 256 väriä, pienin mahdollinen resoluutio, ja pahimmanlaatuista hitautta. Jotenkin sain poistettua ne ajurit ja asennettua vanhat recovery cd:ltä. Enää en lähde ajureita päivittelemään... ::)
edit: Windows ei antanut vaihtaa edes näytön resoluutiota suuremmaksi ja jumittui täysin pari kertaa.
-
Jotain peliä Windows XPlle asentaessa (oisko ollu Half-Life 2) Steam ehdotti "mitä jos päivittäisit näytönohjaimesi ajurit" ja menin ja latasin uusimmat ajurit. Mitä tapahtuikaan sitten? Painoin käynnistä uudelleen asennuksen päätteeksi ja kone käynnistyi uudelleen. Mutta mitä tapahtuikaan? 256 väriä, pienin mahdollinen resoluutio, ja pahimmanlaatuista hitautta. Jotenkin sain poistettua ne ajurit ja asennettua vanhat recovery cd:ltä. Enää en lähde ajureita päivittelemään... ::)
Linuxissa, ajureiden päivitys hoidetaankin tuolla tavalla???
Eli, eroon niistä microsoftilta tarttuneista tavoista.
-
ajurin päivityksen yhteydessä saattaa kone joutua tunnistamaan näytön uudelleen, joten Windows kaiken varalta latasi itsensä heikoimmassa mahdollisessa graafisessa tilassa välttääkseen laitteistolle soveltumattoman näyttötilan käytön, tuo on ihan yleistä ajureita asennettaessa Wintööttiin.
-
meni hermot ja menin lyömään monitoria "hallitusti". Seurauksena oli kipeä nyrkki ja rikkinäinen crt monitori.
Meidän kuvaputkitelkka sai komean naarmun lentävästä kaukosäätimesta, kun katselun huvikseni kuningaskuluttajaa. Koko ohjelman päätteeksi se urpo meni sanomaan "linuxissa pitää tehdä kaikki asetukset itse" >:( >:( >:( >:( Ihme sontaa ne uskaltaa mennä sanomaan valtakunnallisessa tv-lähetyksessä :(
Kuulostaa enemmän micro$oft windowsilta, tosin ite aina säädän jokaisen ohelman/käyttiksen asetukset itse, lähinnä sen takia, että kaikki on "Omasta mielestä" oikein.
-
meni hermot ja menin lyömään monitoria "hallitusti". Seurauksena oli kipeä nyrkki ja rikkinäinen crt monitori.
Meidän kuvaputkitelkka sai komean naarmun lentävästä kaukosäätimesta, kun katselun huvikseni kuningaskuluttajaa. Koko ohjelman päätteeksi se urpo meni sanomaan "linuxissa pitää tehdä kaikki asetukset itse" >:( >:( >:( >:( Ihme sontaa ne uskaltaa mennä sanomaan valtakunnallisessa tv-lähetyksessä :(
Nyt vaatimaan korvauksia... ::)
-
Poistin käsin päätteessä jotain ohjelmaa jossain hakemistossa, jossa oli mm. /bin ja sen alla helkkaristi muita kansioita. Piti kirjoittaa cd ../bin, mutta arvatkaapas, kuka kirjoittikin cd /bin!
JH
No et kai heilunut roottina tai sudoillut? ;)
m
-
Poistin käsin päätteessä jotain ohjelmaa jossain hakemistossa, jossa oli mm. /bin ja sen alla helkkaristi muita kansioita. Piti kirjoittaa cd ../bin, mutta arvatkaapas, kuka kirjoittikin cd /bin!
JH
Mitäs se cd /bin! tekee? Pitäisiköhän kokeilla (virtuaalikoneessa nimittäin)?
-
1. Jostain ihmeen kumman syystä asensin Ubuntun siten, että koneen cd-asema oli pöydällä kirjapinon päällä. Asennuksen aikana pieni tökkäys kyynerpäällä cd-asemaan... Kuului karmea etäisesti rummunpäristystä muistuttava ääni kun cd-levy heilahti aseman sisällä. Asema ei mennyt rikki heti, mutta parin viikon päästä lakkasi toimimasta kokonaan.
2. Luulin tehneeni pahan virheen ja olin paniikissa kun luulin poistaneeni kaikki kuvat ja vanhempien työasiat koneelta ensimmäisen Ubuntu-asennuksen jälkeen. Asensin Ubuntun tyhjälle kiintolevylle, asennus poisti windowsin käynnistyslataajan ja kone ilmoitti käynnistettäessa että "Käyttöjärjestelmää ei löydy" Asia selvisi kun sain koneen vahingossa boottaamaan siltä toiselta levyltä.
-
Lisäsin muistia koneeseen kun ulkona oli about 25 astetta pakkasta villapaita päällä. Senhän arvaa miten siinä sitten kävi.
No nyt on tunnustettu.
-
Itse unohdin salasanan tai käyttäjätunnuksen ennen asennuksen loppua ja siitä ei sitten uuden Ubuntun kanssa päästy kirjautumisruutua pidemmälle ;D Tämä muuten sattui kun kokeilin Ubuntua ensimmäistä kertaa, eli taidot eivät riittäneet tunnusten onkimiseen talteen --> Uudelleen asennus heti kättelyn perään ;D
-
Kaksi virhettä,
Asensin läppärin mukana tulleen Windowsin.
Asensin Sabayonin. (linux-jakelu, on varmasti kuitenkin parantunut viime kokeilusta).
Ubuntun jakelupäivityksessä puolivahingossa painoin enteriä kun komentokehoitteessa luki
rm -r .*siinä meni gpg avaimet ja ssh-avaimet ja tuhat muuta pientä juttua :)
Taisi olla Hardy->Intrepid päivitys ja joku mätti kotihakemistossa...
-
xp:tä ku lähdin korvaamaan ubuntulla niin asensin ubuntun vahingossa väärällä kovalevylle. xp ei kadonnut vaan kaikki data joka oli toisella kovalevyllä "turvassa".. Ei kai sen suurempaa mokaa oo viel toistaseks tapahtunu.
-
Ei tämä kyllä mikään "suurin" moka ole, mutta moka kuitenkin. Yritin asentaa Windowsia koneeseen jossa ei edes ollut kovalevyä...
-
Itellä on linuxia asennetaessa poistunu vahingossa wintoosa osio. Tekee vaan hyvää wintoosalle uudelleenasennukset. Eräs kaveri tosin luuli powerissa olevaa punasta namiskaa resetiksi. :)
-
Onnistuin tuhoamaan vistan kun ubuntun eka kertaa asensin. :D En vetänyt vistan osiolle mut silti se kosahti kun värkkäsin hiukan.
-
Mä oon selvinnyt melko vähällä kun oon puuhastellut koneitten kanssa. Viimeksi hauskuutta aiheutti kun huomasin tehneeni 200 gigatavun swap-osion.
-
Eräs kaveri tosin luuli powerissa olevaa punasta namiskaa resetiksi. :)
Koululla kanssa yksi henkilö kerran katseli virtalähteen punaista taajuuden-valitsinta ja kysyi mitä tämä tekee?
Ja siirsi sitä heti perään. Varmaan vaikea arvata, että joku joutui ostamaan uuden virtalähteen koululle.
-
Ei oo asennus mutta sanon silti. Puoli vuotta sitten päivittäessäni ubuntua en muistanut laittaa läppärin johtoa kiinni kone sammui asennus vaiheessa jolloin katosi usea giga tärkeää tietoa. En tiennyt viellä silloin että olisin voinut live levyn avulla pelastaa tiedot. :(