Kuten jo todettua, ketjun aloittaneelle pätevin vastaus on ja pysyy: kokeile. Eri käyttäjät diggaa eri juttuja. Toisen voi poistaa myöhemmin tai pitää rinnalla passissa.
Ite käytän puhtaasti KDE:ta/Kubuntua. Asensin aluksi Ubuntun, mutta ladattuani Gnomen rinnalle KDE:n, jäi Gnome aika nopeasti pois kuvioista kokonaan. Epäilemättä asiaan vaikutti suuresti se, etten ollut käyttänyt Linuxia käytännössä ollenkaan ennen Ubuntua... KDE:n "klikkailumahdollisuudet" eivät tuntuneet sekavilta, vaan kolahtivat monipuolisuudessaan. Gnome oli mulle turhan "puristinen". Siinä en yksinkertaisesti tiennyt alkuunkaan, mitä optioita missäkin tilanteessa on toimia. Jos tuntee käskyt ja Linukan toimintatavat, niin epäilemättä Gnomen vain välttämättömimpään rajoitettu graafinen puoli ihanteellinen toimintaympäristö, mutta mun lähtökohdista KDE tuntui kyllä huomattavasti Gnomea käyttäjäystävällisemmältä, joustavammalta ja nopeammalta. Komentoriviä ja kaikkea mahdollista Linukalle ominaista on sitten kyllä tullut opeteltua kaikella ilolla KDE:nkin kanssa, tietenkin. Winkkarin puolella ei ole tullut käytyä pariin viime vuoteen kuin kerran pari...
Myös KDE:n grafiikka kolahti. Syystä tai toisesta tykkään senkin osalta tällaisesta tietystä moniulotteisuudesta... Subjektiivista, subjektiivista... mutta kumminkin. En hetkeäkään epäile, etteikö toisten mielestä nimenomaan Gnome ole tyylikäs, kun taas KDE saattaa vaikuttaa vähän lapselliselta lohikäärmeineen ym...
Kaiken kaikkiaan tää "oletusulkoasupuoli" ei musta ole niin tärkeä pointti. Kumpaakin saa säädettyä oman näköisekseen aika joustavasti, kuten tuolta "Näytä työpöytäsi" -ketjusta näkee...
Jos KDE siis oli itelleni kaikin puolin toimivampi askel Linukan käyttöön, niin tällä hetkellä en silti enää haluaisi mieltää, että KDE on "windowsmaisempi" kuin Gnome. Tää on kuitenkin eri juttu kuin Windows, enkä Linukan peruskäyttäjäksi nyt jo oppineena koe seuraavaksi askeleeksi siirtymistä Gnomeen... KDE:sta on tullut oma ympäristö, johon on kasvanut kiinni.
Selvää miinusta KDE:ssa oli alkuaikoina pieni epävakaus. Gnome oli selkeesti vakaampi. Toisaalta KDE tuntuu muuttuneen koko ajan vakaammaksi. "Krässäämiset" vaivaa enää vain harvoin. Että eipä tämäkään taida iso pointti valinnan kannalta olla.
Mitenkään en dissaa Gnomea. Siistiä on just se, että on useita rinnakkaisia projekteja, joiden väliltä käyttäjä voi valita ja jotka voi oppia toinen toiseltaan. Jos tähän nyt jonkin latteuden ihan vetäis loppuun, niin moninaisuus on rikkautta...
Muoks: Unohtui mainita AmaroK, joka on tietysti KDE:n helmi musiikkimaailmalle!