Siitä asti, kun Win95 ilmestyi kiusaksemme olen kironnut näitä käyttöjärjestelmiä. En pelkästään Windowsia, vaan muitakin.
Nykyinen malli on työkalulähtöinen:
- Asiakas ottaa vasaran ja miettii sitten, mitä tällä voisi tehdä tai miten sillä saisi ruuvin auki.
Oikea malli:
- Asiakkaalla on tehtävä ja hän valitsee siihen sopivan työkalun.
Mietin tätä hieman eteenpäin.
Pitäisi olla mahdollista rakentaa työpöydälle karsinoita, joihin voisi kasata tarvitsemansa tiedostot, linkit ja bookmarkit ympäristömuuttujineen. Karsinan sisällä voisi kertoa, mitä työkaluja halutaan käyttää mihinkin.
Tälläisiä karsinoita pitäisi voida liittää kyliksi, kyliä kunniksi ja kuntia valtioiksi
Tämä taas johti uuteen ajatukseen.
- Nyt työpöydällä on ohjelmien ikoneita kellumassa kuin siihen kaadettuna. On ala- ja yläpalkkeja.
Näistä ikoneista pitäisi voida rakentaa tiiviitä ryhmiä, mahdollisesti moniulotteisia, kuin Minecratissa, missä palikat ovat toisissaan kiinni. Palikkaryhmää voisi siirrellä kokonaisuutena.
Palikoista voisi rakentaa ala- ja ylävalikoita. Työkaluryhmiä, Edellä kuvaamiani karsinoita.
Näiden ajatusten takana on projekti, jota aikoinaan pyöritin. Projektissa oli osina useita, pahimmillaan kymmeniä isoja tekstidokumentteja, joihin linkittyi kuvia, CAD:ä, videoita, nettisivustoja, elektroniikka-simulaatioita, sähköposti-viestittelyä, datavirtaa useammaltakin mittalaitteistolta., ohjelmointia kolmalla kielella.
Aina, kun tein jotain, etsin ja avasin ohjelman, kaivauduin hakemistopuuhun ja etsin sieltä tiedoston. Koitin selvittää sen versiohistorian ja latasin sen ohjelmaan käsiteltäväksi. Kun tarvitsin kuvaa, etsin ja avasin grafiikkaohjelman jne.
Ei ollut mitään järkevää tapaa, jolla olisin saanut ohjelmille kerrottua, että käsiteltävä materiaali on yhdessä nipussa ja että tietyntyyppistä dataa varten on omat ohjelmajärjestelynsä. Ei siis pelkästään ohjelmansa, vaan myös esim ympäristömuuttujat. Jokainen ohjelma toimi omalla tavallaan.
