Jakeluja on satoja, ehkä enemmänkin: https://linuxvox.com/blog/how-many-linux-distros-are-there/
Määrä kertoo ihmisen luontaisesta kilpailunhalusta eli itseilmaisun tarpeesta. Ja siitä, että distrojen tuottaminen ei ole äärimmäisen vaikeaa.
Muotoilisin varmaan hiukan toisin. Distron luominen periaatteessa on helppoa, mutta ylläpitäminen todella vaikeaa.
Eikö muut ohjelmat saa ladattua jakeluun kuin jakeluun?
Ei ihan. Kuten mainittua, niin jokaisessa jakelussa on oma paketointi. Eli vaikkapa Fedoran ohjelmaa ei saa ihan noin vain esim. Ubuntuun.
Mutta suht tuoreena asiana, suurimpaan osaan jakeluista on tullut mm. Flatpak tuki ja niitä paketteja voi asentaa seuraaviin jakeluihin jos noudattaa tuota asennusohjetta. Monissa toimii ihan oletuksenakin. Sitten on vielä muitakin mahdollisuuksia, kuten AppImage joka sisältää yhdessä suoritettavassa tiedostossa kaiken tarvittavan.
https://flatpak.org/setup/Miksi näitä eri jakeluita pitää olla näin tolkuton määrä?
No tämä onkin oikeasti hiukan hölmöä tuhlata resursseja noin älyttömän moniin jakeluihin. Keskittäminen olisi oikeasti monesti merkittävästi parempi vaihtoehto. Se on varmaankin tuo alun 'jakelu on helppo luoda' ajatukseen ja toki meillä kaikilla on hiukan tai jopa valtavasti eri käsitys siitä, mikä se hyvä käyttöliittymä on. Eikä tietysti pelkästään käyttöliittymä, vaan käyttö ylipäätään. Työpöytä vs palvelin jne.
Kyllä karu totuus on, että valtaosa forkeista kuolee pois ennemmin tai myöhemmin. Siksi itse pidänkin mm. Debianista ja vaikkapa Fedorasta, jotka on tuolla "puun juurissa". Tehottomilla koneilla käytin aikoinaan mm. Crunchbang nimistä jakelua, mutta sekin on nähnyt monenlaista. Kehitys loppunut, joku jatkanut hetken, taas loppunut yms.
Kyllä noissa jakeluissa voi olla muutenkin isoja eroja siellä syvemmällä. Muistaakseni Ubuntu esim. lopetti diskettiaseman tukemisen suht aikaisessa vaiheessa, kun Debianissa sen tuki säilyi pitkään. Eli eroja voi olla mitä ns. ajureita on käytössä jne.
Debian vielä hetki sitten sisälsi vain täysin avointa koodia asennuksessa. Siihen sai lisättyä kyllä suljetun koodin lähteitä, mutta avoimuus oli ideologisesti erittäin tärkeä. Siiksi siinä ei oletuksena toiminut esim. monet wifi kortit lainkaan. Mutta ohjelmapaketointi on ollut hyvä jo todella kauan ja siksi alunperin Ubuntu on tehty. Se käytännössä kopioi Debianin, laittoi siihen myös suljettua koodia normaalia käyttäjää helpottamaan ja teki asentimesta helpompikäyttöisen, Ubuntu on siksi edelleen hyvin suosittu, koska siihen oli helppo päästä "käsiksi". Itse kuulun kovinkin myös tuohon ryhmään. Aikoinaan kokeilin kotimaista SOT-Linuxia, mutta tuolloin nettiä ei ollut ja tietoa vaikea saada ja se asennus... Voi vit.. miten vaikeaa se oli tuohon aikaan. X:n asetukset piti tehdä täysin käsivoimin. Piti tietää pilkulleen resoluutiot, virkistystaajuudet ja monenlaista muuta, että sai edes työpöydän näkyviin. Itse asiassa Ubuntu taisi osallistua aika paljon X:n "automaatioon" alkuaikoinaan, en ihan varmaksi sano? Mutta nyttemmin Debian on kuitenkin höllentänyt ideologiaa ja mm. nuo suljetun koodin wifi ajurit toimii heti asentimessa.