Tänä päivänä ruokaa ei vain jaeta ilmaiseksi. Tapahtuu sitäkin, jos autettavan maan tarve ja hätä niin sanelee. Kehitysyhteistyöjärjestöt, ainakin sen, jonka tunnen parhaiten, nimenomaan edistävät paikallista yritteliäisyyttä ja osaamista. Tavoite on edistää kestävää elämäntapaa yhdessä paikallisten kanssa. Enää ei mennä sillä asenteella, että varsinkin länsimaat tietävät parhaiten, miten kohdemaan yhteiskunnan, hallinnon ja kansalaisten tulee toimia ja elää. Suomi myös jakaa valtiona suuret summat suoraan kohdemaan hallinnolle. Tällaisesta toiminnasta syntyy välillä paljastuksia korruptiosta tai paikalliset osaavat kertoa enemmän epäkohdista, jos vain palstatilaa saisivat Suomenkin medioissa. Tunnen monia perheitä, jotka ovat olleet vuosikaudet Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa auttamassa. Nämä ihmiset eivät lähde heti lätkimään akuutin hädän jälkeen pois, vaan pysyvät vuosikausia kohdemaissa auttamassa. Niinpä luottamuskin on aivan toisella tasolla paikallisten keskuudessa.