Muistin kasvanut määrä oli varmaan monelle syy lähteä kokeilemaan OS/2:ta. Ensimmäisessä 1989 ostetussa 286-koneessani oli muistaakseni loppuvaiheessa 5 Mt muistia – ostohetkellä ”täysi” 640 kt + 256 kt ”laajennus”, myöhemmin erikseen ostetussa ISA-väylän muistilaajennuskortissa 4 Mt –, mutta koska MS-DOS ei suoraan tukenut kuin 640:tä kilotavua, lisämuistin käyttö vaati aina erillisiä kommervenkkejä kuten XMS/EMS-ajuria tms.
Ensimmäisessä 386-koneessani oli sitten muistaakseni suoraan 8 Mt muistia, ja silloin tuli olo, että on aivan pähkähullua jatkaa pelleilyä MS-DOSin kanssa, kun OS/2 lupasi tukea koko muistia suoraan. Tosin jo ostaessani kauppiaat uhosivat, että kohta tulee Windowsista versio, joka tekee ihan saman ja tappaa OS/2:n pois – niin kuin valitettavasti sitten kävikin.
Olihan OS/2:ssa kiemuransa, mutta Workplace Shell oli selvästi parempi graafinen käyttöliittymä kuin Windows vielä hyvään aikaan. Pieni puute minun mielestäni oli tosin ikkunan sulkevan painikkeen puuttuminen ikkunan otsikkoriviltä – eihän sitä ollut silloin Windowsissakaan. Senkin sai ostamalla Stardockilta ehostuspaketin, jonka nimeä en tähän hätään muista.