Tätäkin foorumia, kun selailee ja mitä kokemus osoittaa ihan reaalimaailmassa, ihmiset haluavat asentaa useita käyttöjärjestelmiä koneeseensa, vaikka tehdasasetuksena toimiva winkkarikin on suositeltava siinä määrin, että tietokone tulee tehtaalta windows-standardilla kauppaan ja kuluttajan työpöydälle ja se on optimoitu toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla juuri tietyllä käyttöjärjestemällä. (Windows 10 tällä hetkellä)
Itsekin pidän Linuxista ja natiivinakin käyttiksenä on Lubuntu yhdessä 2005-vuosimallin XP-koneessa, mutta sen sijaan, että asentaisi useita natiiveja käyttiksiä koneeseen, miksi ihmeessä ei testaisi vaikka uutta BETA-versiota Ubuntustakin ensin virtuaalikoneella? Tuntuu, että virtualisointi ja virtuaalikoneet on vähän hämärämmän peitossa valta-osalla peruskäyttäjiä. Oraclekin tarjoaa VM Virtualbox -ohjelmiston vinkkarillekin ilmaiseksi, ja jos on vähäkään kokematon Linux-käyttäjä, voi säästyä monelta vaivalta, kun kokeilee ensin järjestelmää tai miksei käytä sitä virtuaalikoneena ensin tai vaikka koko ajan. Koneessa, josta nyt kirjoitan, on natiivina 64.bittinen Winkkari 8.1, olen lukenut, että Linux ja Lenovon boottijärjestelmä tietää jotain säätämistä tai hämminkiä, joten siitä syystä tykkään pitää tässä tätä tehdasoletuksena tulevaa käyttistä ykkösenä. Linuxissa ei ole minulla muuta kokemusta virtuaalikone-ohjelmista, paitsi Winesta, mutta jos koneen rauta antaa myöden, niin mikä ettei Linuxissakin voi pyörittää toista Linuxia virtuaalikoneena?
Olisi mukavaa laajentaa ihmisten tietoisuutta tästä virtuaalikoneiden käytöstä, ja saada jotain keskusteluakin ehkä tai kannanottoja natiivi versus virtuaalikone -Ubuntu -aiheeseen? Onko jollain heittää tähän jotain vastinetta?