Kukin Ubuntu-kernel -versio vie levytilaa vajaa 300 Mt:a, joten jo muutaman ylimääräisen Linux-kernelin poistaminen vapauttaa /boot -osiolta vajaan Gigan.
Boot-osion perusidea on kuitenkin se, että se olisi kohtuullisen pieni nopean käynnistymisen vuoksi, joten jo Gigan boot-osio on liioitellun suuri, kunhan boot-osiota ei käytetä pölyyntyneiden, käyttämättömien kernel-versioiden "varmuustallennuksiin".
Kernelin ydin ei vie kovin paljoa tilaa. Suurin osa tallentuu /lib/modules/kernelin_versio.
/boot osioon ei tallennu myöskään ajurit tai käytettävät firmikset. Ei myöskään lähdekoodi
tai headers tiedostot.
Joitain /boot osion etuja.
- ei tarvitse liittää juureen. Lisää tietosuojaa.
- kone käynnistyy isommalta levyltä. Lähinnä vanhojen koneiden BIOS ongelma.
- juuri voi sisältää eksoottisen tiedostojärjestelmän, mitä lataaja ei ymmärrä.
- juuri voi olla myös salattu
- nopeuden lisäys on olematon. Toki levyä luetaan nopeammin alusta. Ja vikatilanteissa
pieni /boot tarkistetaan nopeasti. Ison levyn tarkistus voi kestää pitkään.
Kernelin koko vaihtelee sen mukaan miten se on käännetty ja pakattu.
Paljon alle 4 megan kerneliä on hankala saada joten minimi /boot osiolle
on 10 megan paikkeilla. Grub2 ei ole pakollinen jos koneen käynnistää
pieneltä SSD levyltä jossa vielä mbr osiotaulu. Siinäkin säästää tilaa.
Muutaman kernelin poisto ei /boot osiolta vapauta kuitenkaan giga-luokkaa
levytilaa. Koko systeemistä kylläkin.
Jokaista kernelipäivitystä ei kannata asentaa. En ole huomannut juuri
eroa vanhassa pöytäkoneessa onko kerneli 3.14, 3.18 tai joku uudempi
4.1. 4.2 ja sitä uudemmat kokeilematta.