Linuxillehan on jo olemassa jonkinlainen lähinnä Red Hatin määrittämä standardi joka takaa yhteensopivuuden eri jakelujen välillä. Mikäänhän ei toki käsittääkseni estä muita distroja ottamasta tätä Ubuntun SDK:ta omaan käyttöönsä, paitsi edellä mainittu uhka omalle asemalle.
Et minun mielestäni saanut vieläkään ihan kiinni, mitä tarkoitan, mutta tässä kappaleessa mielestäni on oleellinen esimerkki siitä, miten sinä ajattelet ja miten minä ajattelen. Sinä ajattelet: "Mikään ei estä muita distroja ottamasta tätä Ubuntun SDK:ta omaan käyttöönsä". Minä taas ajattelen: "Ubuntun pitäisi varmistaa, että muut distrot ottavat SDK:n käyttöön, ja tarvittaessa vaikka tehdä muutoksia SDK:honsa, että tämä tapahtuu".
Eli sinä puhut siitä, mikä periaatteessa on mahdollista, ja minä taas vaadin, että niin tapahtuisi myös käytännössä. Suuri valta tuo suuren vastuun. Canonicalilla on valtavat panostukset Linux-työpöytään. Siksi juuri Canonicalin pitäisi varmistaa, että niistä panostuksista hyötyvät muutkin kuin se.
Minua kiinnostaisi kuulla käytännön ideoita, miten saisimme Canonicalin vaihtamaan tyyliään, ja lisäämään yhteistyötään muun yhteisön kanssa.
Mitä taas tulee paketinhallintaan, sen walled garden -asenteesta olen aina pitänyt. Paketinhallinta vaan on siitä mukava, että kuka tahansa voi alkaa ylläpitämään pakettia, tai ottaa yhteyttä paketin ylläpitäjään ja ehdottaa muutoksia. Tämä on tietenkin oleellinen ero Applen App storeen – onneksi myös Ubuntun Software Center edelleen tässä mielessä eroaa App Storesta edes vähän.
Se oleellinen ero ei kuitenkaan taida olla tämä, sillä jos esim. App Storesta ladatussa Angry Birds pelissä on bugi niin mikään ei estä ottamasta yhteyttä Rovioon ("paketin ylläpitäjään") ja ehdottamasta muutoksia. Kuka tahansa voi myös laittaa oman sovelluksensa App Storeen.
Se oleellinen ero on siinä että Applen järjestelmään ei voi asentaa ohjelmia muuten kuin App Storen kautta, mutta esim. Ubuntun Software Centeriin voi asentaa haluamiaan pakettilähteitä, tai voi vaikka ladata satunnaisen .deb paketin netistä ja Software Center asentaa sen (ns. "Windows-tyyliin" tuplaklikkaamalla ladattua pakettia). Se mistä kannattaa huolestua ja mitä kannattaa pitää silmällä on että rajoitetaanko tätä mahdollisuutta asentaa ohjelmia ja sisältöä muista lähteistä, ei se että onko jossain yhdessä lähteessä, esim. Ubuntun kaupassa, myynnissä suljettuja ohjelmia tai sisältöjä.
Tässä puhut fiksuja. Ulkopuolisten repojen rajoittamista tai deb-pakettien asentamisen estämistä pitää ehdottomasti vastustaa, jos sellaista ilmenee.
Mutta on myös niin, että jos Roviolle laittaa muutosehdotuksen ohjelmasta, he voivat toteuttaa sen, jos heitä huvittaa. Mutta jos Ubuntun software centerissä olevalle projektille lähettää muutosehdotuksen, kuka tahansa voi toteuttaa sen patchiksi asti: ehdottaja itse, joku hänen kaverinsa, palkattu ohjelmoija, joku kyseisen projektin ohjelmoijista, tai ihan kuka hyvänsä, joka sattuu kuulemaan ideasta ja pitämään siitä. (Edelleen suurin osa Software Centerin ohjelmista on avointa koodia.)
Avoin lähdekoodi mahdollistaa siis
demokraattisemman ohjelmistokehityksen: enää ei olekaan yhtä diktaattoria, joka päättää, miten asiat menevät (toki monissa avoimen koodin projekteissa on yksinvaltainen johtaja, mutta se onkin jo eri kritiikin aihe), vaan asioista voidaan neuvotella, tai vaikka äänestää jos niin halutaan. Ja toki aina voi myös forkata.
Tässä on myös hyvä muistaa, että Ubuntu voisi aivan hyvin vaatia (tai ainakin suositella), että maksulliset Software Centerissä olevat ohjelmat olisivat avointa lähdekoodia. GPL ei estä ohjelmien myymistä, ja suurin osa ihmisistä varmasti edelleen haluaisi ostaa ohjelman helposti Software Centerin kautta sen sijaan, että latailisi jostain ilmaiseksi hämäriä tarballeja, ja kääntäisi lähdekoodista.
Tämä olisi konkreettinen toimenpide, joka edistäisi avoimen lähdekoodin käyttöönottoa kaupallisissa projekteissa. Tuollaista muutosta ei myöskään voi kovin moni muu kuin Canonical tällä hetkellä tehdä: harvalla on hallinnassaan Linux-järjestelmän päällä toimiva sovelluskauppa, jota oikeasti myös käytetään.
***
Vielä lyhyt kommentti Valveen: Steamin kohdalla useiden eri distrojen tukeminen ei ehkä ole niin suuri ongelma, koska Steamissa on aika omanlaisensa käyttöliittymä, ja sen pelit myöskin ovat aika matalan tason kamaa, eli periaatteessa vaativat lähinnä, että ajurit on kunnossa ja järjestelmä pysyy pois tieltä. Toisaalta Valvella on myös aika paljon työntekijöitä porttaustyötä tekemässä.
Paljon suurempi kysymysmerkki ovat mielestäni erilaiset työpöydälle suunnitellut ohjelmat, jollaisia onkin jo Ubuntulle muutamia ilmestynyt. Mieleen tulee vaikkapa pieni kalenteriohjelma Stormcloud tai Nitro -todolista. Näistä Stormcloud on ilmeisesti suljettua koodia, Nitro taas paljon paremmin käyttäytyvä, avoimen koodin ohjelma, josta on myös yleisluontoinen Linux-paketti.
Silti on mielestäni kysymysmerkki, ovatko tulevaisuudessa avoimen lähdekoodin ohjelmatkaan helposti portattavissa muihin Linux-järjestelmiin kuin Ubuntulle. Tällaisten pikkuohjelmien takana on helposti hyvin pieni kehittäjätiimi, jolla ei ole aikaa kovin monimutkaiseen porttaustyöhön. Ohjelman kääntämisen ja paketoimisen eri alustoille pitäisi siis olla aika helppoa. Tällaisen helppouden aikaansaaminen taas edellyttäisi vaivannäköä joltakulta. Onko Canonical tällaisen vaivan näkevä taho?
