Kirjoittaja Aihe: Mini vMac Macintosh System -emulaattori  (Luettu 8395 kertaa)

khaosaming

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 348
    • Profiili
Vs: Mini vMac Macintosh System -emulaattori
« Vastaus #20 : 12.06.12 - klo:01.47 »
Mitä tuo jousikuormitus tuossa Finderissa meinaa?
-------------------
Vähän kuin automaattisesti avautuvat ovet. Asiasta on hyvä selonteko täällä.

Spring-loaded folder on automaattisesti avautuva kansio, kun sen kuvakkeen päälle raahataan tiedosto hiirellä. Alikansiot avautuvat samalla tavalla ja myös sulkeutuvat automaattisesti. Näin oli jo vanhoissa Maceissa (ainakin Mac OS 8 ) ennen nykyistä Unix-pohjaista OS X:ää.

http://www.youtube.com/watch?v=3us0THnALQw

Ne jotka kärsivät useista auki olevista tiedostoikkunoista työpöydällään, eivät tunteneet käyttiksen toimintaa riittävän hyvin.

http://www.macoptions.com/tips/proj1.mov
« Viimeksi muokattu: 12.06.12 - klo:02.14 kirjoittanut khaosaming »

_Pete_

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 1794
  • Fufufuuffuuu
    • Profiili
Vs: Mini vMac Macintosh System -emulaattori
« Vastaus #21 : 12.06.12 - klo:07.53 »

Vähän kuin automaattisesti avautuvat ovet. Asiasta on hyvä selonteko täällä.


Tuollainen on ollut KDE:ssä jo pitkään. Ehkäpä jossain muussakin työpöytäympäristössä.

SuperOscar

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 3869
  • Tänään täällä, huomenna poissa
    • Profiili
    • Legisign.org
Vs: Mini vMac Macintosh System -emulaattori
« Vastaus #22 : 12.06.12 - klo:09.52 »
Ne jotka kärsivät useista auki olevista tiedostoikkunoista työpöydällään, eivät tunteneet käyttiksen toimintaa riittävän hyvin.

Kyse ei ole siitä, mihin käyttöympäristö pystyisi oikein säädettäessä, vaan siitä, mihin se todellisuudessa kannusti.

Kuten sanottu, Macin käyttäjän tunnisti aikaisemmin aina siitä, että Windowsissakin niitä ikkunoita availtiin huru mykke – ja sitten siirreltiin pienellä ruudulla eestaas, jotta kulloinkin tarvittava aina saataisiin näkyviin. Windows-käyttäjän taas tunsi Mac-ympäristössä siitä ahdistuksesta, minkä lukemattomien pienten ikkunoiden availu aiheutti.

Windowsin tiedostonhallinnat, niin 3.x:n aikaisen Tiedostonhallinta kuin myöhemmän Resurssienhallintakin, helpottivat käyttäjiä, jotka osasivat käyttää kansiopuuta hyväkseen. Uudemmissa Linuxin tiedostonhallintaohjelmissa on valitettavasti enenevästi menty Mac-suuntaan, karvaimpana esimerkkinä tästä liki käyttökelvottomaksi käynyt Dolphin :p
Debian GNU/Linux 11 (pöytäkone 1 & kannettavat 1 & 3), openSUSE Tumbleweed (pöytäkone 2), openSUSE Leap 15.4 (kannettava 2), Ubuntu 20.04 LTS (RPi 2 B), LibreELEC 10 (RPi 4 B)

Ganymedes

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 3915
    • Profiili
Vs: Mini vMac Macintosh System -emulaattori
« Vastaus #23 : 12.06.12 - klo:21.28 »
Ei se että ikkunoita voi avata useita työpöydälle kannusta tekemään niin. Samalla tavalla ei voi sanoa sitäkään, että Windowsin Program Manager kannustaisi avaamaan kaikki ohjelmat vaikka ne ovat näkyvissäkin. Kyllä se on käyttäjän omassa valinnassa mitä avaa ja kuinka monta kertaa.

Kyse näissä pikkuikkunoissa ja My Computer ruudussa on siitä, että haluaa nähdä projektin datan mahdollisine alihakemistoineen yhdellä kertaa. Näissä ruuduissa ei ole ylimääräistä - Explorer-näkymässä taasen on valtavasti aivan ylimääräistä, jotka eivät liity yhteen projektiin mitenkään. Se, että kuinka monta projektia pitää kerrallaan auki, on jokaisen henkilökohtainen päätös eikä se oikeastaan kuulu muille. Pikkuikkunahan on vain yksinkertaistettu Explorer ikkuna, josta turhat on otettu pois näkyvistä - parilla hiiren näppäilyllä saa lisääkin näkyviin.

Tällainen projektikohtainen ajattelumalli on se mitä Mac toi ... oikeastaan Xerox laboratorio toi tutkiessaan ihmisen luonnollisia tapoja ajatella.

Esim. näin (teoreettinen esimerkki):

1.
Se mitä haluan tehdä: käsitellä yhdistyksen, jossa toimin, viimeisimpiä tekeleitä. Missähän ne ovat? Esim. ...data/projekti/yhdistys123/2012/ ...

Tuolta löytyy tekstitiedosto, oliko se nyt .odt, .txt, doc, pdf ... samantekevää mutta siellä se on. Ai niin, noihin liittyi myös xls - pitää muistaa päivittää sekin samalla. Alihakemistossa on kuvia, täytyy laittaa niitäkin tuohon tekstin joukkoon.

Potentiaalisia, avattavia ohjelmia tuossa vilahteli kasapäin ... aivan samantekevää tässä vaiheessa, koska ajattelen varsinaista työtäni: tuon tekstin ja taulukon tuottamista.

Kun olen saanut datat esiin, niin ohjelmat aukeavat triviaalisti sillä ohjelmalla johon ne on assosioitu tai sitten varioimalla.


Tämä on ajatusmalli pikkuikkunoiden takana. Tämä on erittäin kaukana seuraavasta Windows Program Manager mallista, jota olen huomannut vieläkin ihmisten käyttävän.


2.
Ryhdynpä käsittelemään tekstiä tekstinkäsittelyohjelmalla = varsin omituinen päätös jos minulta kysytään.

Avaan OpenOfficen ... eikun sehän olikin Libre Office tällä koneella. No mutta täytyy avata vielä PDF selainkin koska pitää katsoa tuosta PDF:stä. Sitten pitää avata GIMP, jos kuvia pitää editoida tai avataan vielä Picture Viewer koska sillä on parempi katsella.

Tiedostot löytyvät "helposti" koska kaikki ODT:t ovat samassa hakemistossa "DOKUMENTIT" samoin kaikki kuvat ovat omassa hakemistossaan "KUVAT".

Täytyy Explorerilla vielä varmistaa missä ne tiedostot aikuisten oikeasti ovat koska on vanhoja ja uusia paikkoja, mutta Explorerillahan on kätevä selata - paljon kätevämpää kuin noilla pikkuikkunoilla.



Nämä ovat karrikoidusti vaihtoehdot. Jälkimmäinen tapa ei mahdollista minkäänlaista projektikohtaista arkistointia ja sen huonot puolet ovat melkoisen ilmeisiä - mielestäni käyttö on lähinnä kaoottista ja epäloogista. Lisäksi käyttö on ohjelmakeskeistä - eihän niiden ohjelmien pitänyt loppukäyttäjää kiinnostaa - ensiksi mainittu tapa on projekti- ja datakeskeinen, jonka pitäisi olla käyttäjälle pääasia.

Ykköstapa mahdollistaa monien projektien samanaikaisen avaamisen ja niiden vertailemisen. Jokaisen oma asia on, että kuinka montaa projektia haluaa samanaikaisesti pitää auki. Esimerkiksi kahden projektin kanssa operoiminen, vertailu ja kopiointi on hyvin helppoa koska molemmat näkyvät samaan aikaan.

Kakkostapa tuo pöydälle kasapäin ohjelmia, joilla voi tietysti käsitellä minkä projektin dataa hyvänsä, koska mitään logiikkaa ei tässä suhteessa ole olemassa työpöydällä.

Unityn vastustus on melko ilmeistä jos kakkostapa on käyttötapa. Unityssähän ohjelmia "ei välttämättä ole missään näkyvissä". Ykköstavassa Unity ei tuota mitään ongelmia, koska ohjelmien käynnistäminen ei lähtökohtaisesti kiinnosta, vaan data kiinnostaa - Ohjelmat saa käyntiin tarpeen mukaan helposti silloin kun haluaa.


3.
Jos oikeasti puhutaan siitä, että käytetään ykköstapaa, mutta Explorer näkymät ovat mieleisiä, niin asiahan on aivan samantekevää. Pikkuikkunat ovat yksinkertaistettuja Explorer ikkunoita, joten se, että kumpaa haluaa käyttää supistuu melko tylsäksi keskustelunaiheeksi. Mistään säätmisestä on tässä yhteydessä turha puhua koska kyse on vain siitä, että haluaako kansiotkin näkyviin vai ei - yksi napautus hiirellä.

SuperOscar

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 3869
  • Tänään täällä, huomenna poissa
    • Profiili
    • Legisign.org
Vs: Mini vMac Macintosh System -emulaattori
« Vastaus #24 : 12.06.12 - klo:21.44 »
(Puola–Venäjä juuri alkaa, joten vastaan vain lyhyesti ::))

Windowsin tiedostonhallintojen idea oli hyvä: *Tässä* on kansiopuu. *Tässä* on yksi sen kansioista avattuna. Tiedostojen kopiointi ja siirto kansiosta toiseen ei vaatinut kuin yhden ikkunan, vaikka käsiteltäviä kansioita olisi kuinka monta.

Macin tiedostonhallinnan idea oli toinen: *Tässä* on tämä kansio. Jos haluat auki toisen kansion, avaa toinen ikkuna. Tiedostojen siirto ja kopiointi vaatii yhtä monta ikkunaa kuin on käsittelyn alaisia kansioitakin.

Voi olla, että tuohon ”parilla näppäimellä” sai aikaan muutoksen, mutta tuollaiset näkymät olivat edessäni ainakin Windows 95+- ja Mac OS (ei-X) -aikoina.

Apropoo, parhaiten tuota kuvaamasi projektikohtaista, tavoitteista eikä niiden täyttämisessä käytettävistä ohjelmista lähtevää toimintatapaa vastasi OS/2:n Presentation Manager. Upea toimintaympäristö, jota ei syyttä ole jääty kaipaamaan.
Debian GNU/Linux 11 (pöytäkone 1 & kannettavat 1 & 3), openSUSE Tumbleweed (pöytäkone 2), openSUSE Leap 15.4 (kannettava 2), Ubuntu 20.04 LTS (RPi 2 B), LibreELEC 10 (RPi 4 B)

Ganymedes

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 3915
    • Profiili
Vs: Mini vMac Macintosh System -emulaattori
« Vastaus #25 : 12.06.12 - klo:22.09 »
...
Macin tiedostonhallinnan idea oli toinen: *Tässä* on tämä kansio. Jos haluat auki toisen kansion, avaa toinen ikkuna. Tiedostojen siirto ja kopiointi vaatii yhtä monta ikkunaa kuin on käsittelyn alaisia kansioitakin.

Voi olla, että tuohon ”parilla näppäimellä” sai aikaan muutoksen, mutta tuollaiset näkymät olivat edessäni ainakin Windows 95+- ja Mac OS (ei-X) -aikoina.
....

Tuo on totta, että alkuaikoina, jos muistan oikein, pikkuikkunat ja Explorer-näkymät olivat eri juttuja. Nykyään pikkuikkunan saa näyttämään helposti monenlaisia asioita tarpeen mukaan (riippuen mistä järjestelmästä puhutaan).

En sitäkään kiellä etteikö Explorer -näkymä hakemistoineen olisi käyttökelpoisempi esim. massamaiseen tiedostojen järjestelyyn. Tämän saa helposti aikaan Gnome 2:ssakin ja myöhemmissä Ubuntuissa on vielä paremmat Nautiluksen mahdollisuudet.

Joten lopulta - molempi parempi.

Esim. Ubuntu 10.10:n pikkuikkunoilla saa varsin helposti aikaan liitteenä esitetyn kuvan kaltaisen näkymän. Se, että ovatko nämä asiat yhdellä pahvilla vai kahdessa erillisessä ikkunassa, on mielestäni melko tylsä keskustelunaihe - ainakin nyt kun voi tehdä mitä haluaa.

SuperOscar

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 3869
  • Tänään täällä, huomenna poissa
    • Profiili
    • Legisign.org
Vs: Mini vMac Macintosh System -emulaattori
« Vastaus #26 : 12.06.12 - klo:22.48 »
Esim. Ubuntu 10.10:n pikkuikkunoilla saa varsin helposti aikaan liitteenä esitetyn kuvan kaltaisen näkymän. Se, että ovatko nämä asiat yhdellä pahvilla vai kahdessa erillisessä ikkunassa, on mielestäni melko tylsä keskustelunaihe - ainakin nyt kun voi tehdä mitä haluaa.

Yksi vs. kaksi ei olekaan ongelma. Ongelma on yksi vs. tsiljoona.

Itselleni tämä ongelma iski pahimman sellaisessa tilanteessa, että piti Windows-verkon useamman kymmenen käyttäjän kotikansioiden alikansioihin kopioida tietyt tiedostot. Lähdetiedostot olivat skeleton-tyyppisen puun eri paikoissa. Ei siis ollut tilanne, jossa olisi kopioitu tyhjiin kohdekansioihin jotakin, vaan kohteita piti täydentää jonkin ohjelman vaatimilla tiedostoilla.

Mikään erillisten ikkunoiden avaamiseen (tai yksittäisen jakamiseen) perustuva ratkaisu ei olisi käynyt, varsinkin kun kunkin kohdekansion sisältö oli suunnilleen sama – niitä ei olisi erottanut toisistaan millään. Ainoa järkevä ratkaisu oli avata koko tiedostopuu auki, kulkea lähdekansiosta toiseen ja vetää tiedostoja puun eri haaroihin.

Itse asiassa aivan täydellistä ratkaisua ei ole vielä kukaan keksinyt. Elän toivossa, että vielä jonakin päivänä päivänvalon näkee täydellinen tiedostonhallintaohjelma :)

Erillisten ikkunoiden ongelmasta esimerkiksi käyvät muuten muutkin Mac-tyyppiset ohjelmat, esim. Gimp. Minusta Corelin ohjelmien yhteen ikkunaan ja telakoihin perustuva on aina miljoonasti parempi.

PS. Säikeen käynnistäjälle pahoittelut aiheen kaappauksesta. Minusta vain tiedostonhallintaohjelmat ovat kiinnostava keskustelunaihe, koska täydellistä en ole löytänyt ja monet tutut (kuten Dolphin) ovat minusta viime aikoina kehittyneet huonompaan suuntaan.
« Viimeksi muokattu: 12.06.12 - klo:22.51 kirjoittanut SuperOscar »
Debian GNU/Linux 11 (pöytäkone 1 & kannettavat 1 & 3), openSUSE Tumbleweed (pöytäkone 2), openSUSE Leap 15.4 (kannettava 2), Ubuntu 20.04 LTS (RPi 2 B), LibreELEC 10 (RPi 4 B)

khaosaming

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 348
    • Profiili
Vs: Mini vMac Macintosh System -emulaattori
« Vastaus #27 : 12.06.12 - klo:23.06 »
Macin tiedostonhallinnan idea oli toinen: *Tässä* on tämä kansio. Jos haluat auki toisen kansion, avaa toinen ikkuna. Tiedostojen siirto ja kopiointi vaatii yhtä monta ikkunaa kuin on käsittelyn alaisia kansioitakin.

...OS/2:n Presentation Manager. Upea toimintaympäristö, jota ei syyttä ole jääty kaipaamaan.
-------------
Finderista 8.0 alkaen (Mac OS 8, 1997) on ollut käytössä drag'n'hold'n'drop ja jousiladatut kansiot.

Tarttumalla tiedoston kuvakkeeseen hiirellä objektin saattoi raahata kansion kuvakkeen päälle, jolloin kansio aukesi. Optio+hiiriraahaus (Alt-näppäin PC-koneessa) kopioi tiedoston haluttuun kohteeseen. Tiedostohierarkian polun varrelta ikkunat sulkeutuivat automaattisesti, kun objekti laskettiin haluttuun paikkaan.

OS/2:n Presentation Manager muistutti alussa olemukseltaan Windows  2.0:aa, joten en sitä juurikaan kaipaile. Myöhemmin käyttöliittymä muuttui Workplace Shelliksi, joka oli jo parempi. Tiedostan ja tunnustan kyllä sen, että aikoinaan OS/2 oli ylivertainen käyttis. Siitä on kuitenkin paljon vettä virrannut sillan alla, ja nykyään meillä on paljon hienommat työkalut.

SuperOscar

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 3869
  • Tänään täällä, huomenna poissa
    • Profiili
    • Legisign.org
Vs: Mini vMac Macintosh System -emulaattori
« Vastaus #28 : 12.06.12 - klo:23.14 »
OS/2:n Presentation Manager muistutti alussa olemukseltaan Windows  2.0:aa, joten en sitä juurikaan kaipaile. Myöhemmin käyttöliittymä muuttui Workplace Shelliksi, joka oli jo parempi. Tiedostan ja tunnustan kyllä sen, että aikoinaan OS/2 oli ylivertainen käyttis. Siitä on kuitenkin paljon vettä virrannut sillan alla, ja nykyään meillä on paljon hienommat työkalut.

Anteeksi juu, Workplace Shelliä tarkoitin. (Tosin jo Presentation Manager oli pikemmin Windows 3:n kaltainen, koska Windows 3:han perustui nimenomaan Presentation Managerin ideoihin.)

WPS:ssä oli yksi piirre, jota vieläkään en ole missään muussa järjestelmässä nähnyt: täydellinen objektilähtöisyys. Ideana oli esim., että käyttäjä ei milloinkaan käynnistäisi ohjelmaa vaan avaisi tiedoston tai loisi mallipohjasta uuden ja avaisi sen. Ohjelmat oli tarkoitus pitää piilossa ja toiminnan tavoitteet olivat keskiössä.

Enkä ole ainoa, jonka mielestä meillä nykyään nimenomaan EI OLE paljon hienompia työkaluja:

http://wiki.netlabs.org/index.php/Voyager_FAQ
Debian GNU/Linux 11 (pöytäkone 1 & kannettavat 1 & 3), openSUSE Tumbleweed (pöytäkone 2), openSUSE Leap 15.4 (kannettava 2), Ubuntu 20.04 LTS (RPi 2 B), LibreELEC 10 (RPi 4 B)

_Pete_

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 1794
  • Fufufuuffuuu
    • Profiili
Vs: Mini vMac Macintosh System -emulaattori
« Vastaus #29 : 14.06.12 - klo:07.00 »
Enkä ole ainoa, jonka mielestä meillä nykyään nimenomaan EI OLE paljon hienompia työkaluja:

http://wiki.netlabs.org/index.php/Voyager_FAQ

On: bash/zsh/joku muu shelli



Ganymedes

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 3915
    • Profiili
Vs: Mini vMac Macintosh System -emulaattori
« Vastaus #30 : 24.06.12 - klo:22.04 »
...
Sen sijaan, muistan hyvin minkälainen kone Mac oli ilmestyessään.
...
IBM PC ... eihän sitä oltu vielä keksittykään.


Miten tämä on mahdollista?

IBM PC julkaistiin elokuussa 1981 ja ensimmäinen Mac tammikussa  1984.

Tuo lienee sikäli mahdollista, että muistin väärin.
...

Tuo sanailuni oli tietysti epätarkkaa, mutta joka tapauksessa luulin olleeni väärässä, mutta nyt huomaankin erehtyneeni.

Suomessa IBM ilmeisesti aloitti jälleenmyyjien varsinaisen koulutuksen vasta vuoden 1984 aikana ja Macin sain jo kokeiltavaksi alkuvuonna 1984, joten kyllä se Mac taisi minun näköpiirissäni olla ennen IBM PC.tä. Siihen maailmanaikaan se mitä Suomen kaupoissa myytiin, oli sama kuin mitä on olemassa - ei ollut mitään web-kauppoja eikä mahdollisuuksia omaan maahantuontiin.

Muistan kuitenkin ajaneeni Benchmarkkia HP 45 versus IBM PC joskus aiemmin. HP 45, 70-lopun lopun teknologialla, oli selvästi nopeampi, mutta sehän olikin hyvin kallis härveli (hintaluokka 30 000+ euroissa). En kyllä muista mikä tämä IBM-kone oikeasti oli - vai oliko vain lehtiartikkeli?