En koskaan onnistunut siirtämään punaista viivaa, mutta se ei ole enää ajankohtainen asia. Kirjoitan tätä USB-tikulta käynnistetyssä Xubuntu 12.10:ssä, ja tässä edellä mainittua ongelmaa ei ole.
Hävitin alapaneelin ja siirsin yläpaneelin alas, koska Windows-tyyppinen asetelma tuntuu parhaalta. Tämä on tietysti makuasia.
Kysymykseni koskee Xfce työpöytää yleensä. Mitä eroa on lopputuloksessa, jos...
a) asentaa Ubuntun ja asentaa siihen jälkeen päin Xfce -työpöydän
tai...
b) asentaa Xubuntun
(c-vaihtoehtona voisi vielä kysyä, mitä oleellisia eroja on siinä, jos asentaa Mintin Xfce-työpöydällä.)
Tämä pohdiskelu on siinä mielessä ajankohtaista, että aion formatoida levyn, jossa pyöri yli vuoden ajan Fedora eri päivitysversioineen. Järjestelmä kerta kaikkiaan meni jumiin. Sen tilalle aion asentaa jonkin Ubuntu-johdannnaisen, mutta en vielä ole osannut päättää, minkä. Tärkein kriteeri on se, että käyttöjärjestelmän ja ohjelmien pitää olla mahdollisimman vakaita. Koska kone ei ole uusi, järjestelmän keveyskin on plussaa.
En kerta kaikkiaan pidä siitä, että ohjelmat kaatuvat tai että koko työpöytä tai käyttöjärjestelmä kaatuu. Fedoran kohdalla työpöydät romahtivat monta kertaa "Log In" -tilaan. Kaikki mitä olin ollut tekemässä, hävisi silmänräpäyksessä, ja lopulta koko järjestelmä meni jumiin.
Olen kokeillut yli kahtakymmentä Linux-versiota USB-tikuilta ja tullut siihen tulokseen, että Ubuntu ja sen sukulaiset ovat parhaita. Itse Ubuntua perusversiona en aio kuitenkaan käyttää.
On muitakin hyvältä vaikuttavia järjestelmiä, mutta niissä on ollut ongelmia. Viimeksi kokeilemani Manjaro Xfce esimerkiksi tuntuu käyttökelpoiselta.