Skype on mystinen ohjelma. Yhdessä koneessa se toimii loistavasti, toisessa se temppuilee. Yleisin ongelma Skypessä on (minun tietokoneissani) ollut liian hiljainen puheääni - toisin sanoen vastaanottaja ei kuule kunnolla ääntäni. Jos koneessa on kaksoiskäyttöjärjestelmä, Skype todennäköisemmin toimii hyvin Windowsissa kuin Linuxissa. Ainoastaan yhdessä läppärissäni (millä parhaillaan kirjoitan) Skype toimii moitteettomasti myös Linuxissa. Yleensä Linuxin puolella nimenomaan ongelmana on huono ja katkonainen puheääni.
Mitä tulee Unity-Dash -systeemiin, niin koska sitä on paljon kehuttu, olen oikein itseäni pakottamalla yrittänyt alkaa pitää siitä. En ole asentanut uusinta Ubuntua koneelle, mutta olen käyttänyt sitä tikulta. Vieressä on ollut auki toinen kone tai pari konetta erilaisilla työpöydillä, joten olen voinut verrata järjestelmiä samantien. Toistaiseksi en ole lämmennyt Unity-Dash -systeemille.
En, vaikka kuinka olen yrittänyt nähdä sen ”hyvät puolet”.
Jos nyt vakavissani joutuisin valitsemaan johonkin uuteen läppäriin asennettavaksi Linuxin, valinta olisi vaikea. Jokaisessa tuntuu olevan joitakin huonoja puolia. Ainoastaan se olisi selvää, että järjestelmä ei olisi Unity-Dash. Se olisi kaikkein viimeisin vaihtoehto. Kokeilin juuri Mint Matea, ja se voisi olla yksi mahdollinen valinta. Tai Lubuntu. Myös Gnome 3 perusmuodossaan on kohtuullisen mukava, mutta sekään ei ole täydellinen. KDE:tä en ottaisi, koska se on mielestäni sekava ja tuntuu jollakin tavalla raskaalta. Asioita joutuu etsimään valikkojen sokkeloista.
Unity-Dash vaatii kaksi kättä, josta hiirikäsi on tarkka ja vakaa, sekä hyvän muistin ja rullahiiren. Kun Dashin aukaisee, pitää muistaa etsimänsä (mahdollisesti harvemmin käytetyn) ohjelman nimestä ainakin alku. Jo ei muista, tai on tottunut pelkästään selailemaan symboleja, on lähdettävä kaivamaan ohjelmaa jostakin valikkojen sokkeloista. Ja tässä tilanteessa tarvitaan rullahiiri. Jos sitä ei ei ole, ohjelmaluetteloa on siirrettävä vierityspalkilla. Se olisi helppoa, jos vierityspalkki olisi normaalin kokoinen. Mutta jostakin syystä se on vain huonosti havaittava 2-3 millimetriä paksu viiva ohjelmaikkunan reunassa. Tarvitaan siis vakaa hiirikäsi. Jos hiiren kursori lipsahtaa viivan oikealle puolelle - koko Dash häviää! Kaikki on aloitettava alusta.
Millä tahansa työpöydällä, jopa kankean sekavalla KDE:llä, ohjelma olisi tuossa vaiheessa jo käynnissä.
Sitten on filosofinen peruskysymys. Miksi värikkään karamelliketjun pitää olla koko ajan näkyvissä ruudun laidassa yläpalkin lisäksi. Eihän muissakaan työpöydissä ole sellaista. No joo, saahan sen piiloutumaan. Kyllä, mutta sen ulos tuleminen ja uudelleen piiloutuminen on käsittämättömän hidasta ja nahkeaa. Ikkunanappia painamalla tai Dash-ikonia klikkaamalla, se tulee esille B-vaihtoehtona ja aktivoituu A-vaihtoehdoksi hiirellä klikaten. Mutta tämä ole kovin kätevää.
Unity-Dash ei ole tietokoneesta kaukana löhöilevän ja pelkkää hiirtä käyttävän ihmisen työpöytäympäristö. Sen käyttäminen edellyttää aktiivista nappien painelemista eli käytännössä kahden käden taktiikkaa.
Eikö DOSista siirrytty aikoinaan Windowsiin siksi, että ei tarvitse esittää kaikkia komentoja kirjoittamalla. Nyt ollaan (myös Windowsin puolella) palaamassa juurille.
Kiinnostaisi tietää suunnittelijoiden motiivi tiettyjen ohjelman piirteiden kehittämisessä. Miksi esimerkiksi Ubuntun vierityspalkkien pitää olla niin ohuita?
Ja miksi palkissa näkyy kellonaika, mutta päivämäärän selville saamiseksi pitää klikkailla hiirellä (Windows XP:ssä riittää, kun vie hiiren kellonajan päälle).
Mint Mate työpöytä ja nettisivu. Siisti ja selkeä.
http://i8.aijaa.com/b/00037/10114313.jpg
Aihe: Ubuntu 12.04 ongelmia.. (Luettu 8129 kertaa)
