USB tikulle asennuksen salaisuudet?

[paahde]

Hei!

Elikkäs on olemassa nitä sellaisia softia, että voi asentaa Linuxin tikulle ja käyttää sitä normaalisti käyttiksenä jne. Pystyisikö joku näistä softista siihen (vai tarvitaanko tähän softaa ylipäätään), että osioi tikun palasiksi ja asentaisi tikulle  nyt vaikkapa kaksi eri linuxia (swap, home, 2 x root) ja usb-tikun "alkuun" grub käynnistelemään settiä? Mun logiikalla voisi aloittaa ihan gpartetilla ja sitten vaan asennella käyttistä sisään, toimisiko tämä?

[welmar]

Usb-tikulle voi asentaa ubuntun ihan samalla lailla kuin vaikka ulkoiselle levylle. Tosin järjestelmä jonka asentaa tikulle ei toimi niin nopeasti kuin oikealle levylle, eikä välttämättä toimi kuin siinä koneessa millä asennus on tehty.

[Hajakenttä]

Olen tuota kokeillut. Kyllä voi asentaa ja ihan helposti. Ei tarvita mitään kikkailua gpartedilla. Eikä tarvita mitään erikoista myöskään GRUB:ia varten, se syntyy sinne ihan kuin taikaiskusta itse. Ainoa mitä täytyy tarkasti tutkia on sen tikun laitenimi: onko se sitten dev/sdb vai dev/sdc vai mikä? Siihen on monta konstia: vaikkapa juuri se Gparted, jolla katsoo mitä sinne ilmestyy ja millä nimellä kun tikun laitta kiinni ja klikkaa päivityspainiketta. Asennuksessa tietenkin täytyy valita osiointitavaksi "osioi itse käsin" koska asennus on voitava määrätä juuri siihen laitenimeen, joka oli tutkittu sen tikun nimeksi. Muuten menee kaikki pilalle.

Näin tehty käyttis ei sitten välttämättä toimi missään muussa koneessa kuin siinä, jossa se on asennettu. Päivittämällä GRUB tikku liitettynä voi saada toimimaan. Sitä en uskaltanut kokeilla.

Tikkujen nopeuksissa on eroja. Kannattaa käyttää nopeaksi tiedettyä, muuten se on lähes kelvottoman hidas.

Raskasta käyttistä ei ehkä kannata näin asentaa.

Itse asensin Mintin 8 Gt:n tikkuun ja tein asennuksen vieläpä miniläppärin avulla toisella asennustikulla. Läppärin levyt olivat sda ja sdb, asennusmedia sdc ja asennettava tikku sdd. Hyvin toimi.

[welmar]

Asennuksessa tietenkin täytyy valita osiointitavaksi "osioi itse käsin" koska asennus on voitava määrätä juuri siihen laitenimeen, joka oli tutkittu sen tikun nimeksi.

Ei tarvitse osioda käsin kunhan valitsee tyhjennä ja käytä kokolevyä. Sitten viereisestä pudotusvaliokosta valitsee levyn jolle asennus tehdään ja sen kyllä erottaa levyn koosta, jos ei sitten ole kyseessä jokin miniläppäri jossa voi olla oikeasti usb-tikun kokoinen SSD-levy jäjestelmä levynä. Tosin asennus tikulle onnistuu ilman live-levyäkin jolloin järjestelmälevyä ei edes saa irrotettua ja tehtyä vahinkoa.

[juyli]

... että voi asentaa Linuxin tikulle ja käyttää sitä normaalisti käyttiksenä jne. 

Voi toki, mutta ulkoiset asemat (USB1.0/1.1/2.0/3.0) ovat kuitenkin yhä hieman hiiitttttaaaaiiita.
Osioimalla tikun voit ihan huoletta kullekin tikun osiolle asentaa, minkä jakelun haluat (yhteinen swap on aina käytettävissä - yhteisen /home -osion tai hakemiston kanssa voit kohdata joitakin ongelmia).
Toinen juttu ja viestiketju on taas siinä, miten käynnistät tikulle (ulkoiselle, irroitettavalle medialle) eri asennetut järjestelmät.
Varsinaiset Live-CD -versiot on nimenomaan rakennettu toimimaan irroitettavilta medioilta. Ne eivät vastaa monelta osin jakeluja, jotka on tarkoitettu kiintolevylle asennettavaksi.

[Ganymedes]

Eri medioiden nopeusluokkia luvussa:

- tavanomaiset USB-tikut (halvat siis) 5-10 MB/s. Kirjoituksessa ja samanaikaisessa kirjoituksessa suhteessa vielä hitaampia kuin tämä vertailu
- nopeat USB-tikut, ei tietoa minulla
- pieni USB 2.0 levy, 25 MB/s
- pieni USB 3 tai e-sata levy, n. 65 MB/s
- työaseman, uudehko Sata-II levy, 120 MB/s
- hyvä SSD-levy, 250 MB/s

Tuosta voi päätellä miten hyvin toimii tikulta. Tosin työaseman levyltä jonka nopeus on esim. 30 MB/s, toimii aika asiallisesti jo siltäkin - riippuen miten käyttää, mitä vaatii ja mitä muuta järjestelmässä on (esim. onko toinen nopea levy datalle). Toiminnassa on kyse myös samanaikaisen kirjoituksen nopeudesta, joka ei kaikilla levyilläkään ole hyvällä tasolla (esim. ulkoiset, pienet USB-levyt).

Varsinaiset live-käyttikset ovat asia erikseen. Esim. Puppy Linux on pieni, joten latautuu nopeasti ja toimii kokonaan keskusmuistista, joten on hyvin nopea. Ubuntun live-versio ei ole erityisen pieni eikä nopea, koska sen tarkoitusperä on jotakin muuta.

[Hajakenttä]

Tota noin... lainaan tätä ketjua kysyäkseni: onko ihan epäonnistumaan tuomittu yritys asentaa tikulle Arch Linux harjoittelukäyttöä varten ennen oikeaa asennusta? Se kun on hiukan vaativa jakelu ja pitäisi kaikki opetella siten, että olisi kuitenkin vanha kunnon Ubuntu 10.04 koneen varsinaisena jakeluna katkeraan loppuunsa asti. Kone kun on jo vanhanaikainen uusia Ubuntun moderneja jakeluita ajatellen.

[Ganymedes]

Virtualisointina käyttö olisi näppärämpää ja toimisi nopeammin. Virtualisoinnissa oikeasti vaatimuksena on vain se, että sinulla on tarpeeksi keskusmuistia, jotta molemmat, fyysinen ja virtuaalinen, mahtuvat ajettavaksi samaanaikaan. 1 GB voi riittää johonkin, mutta mieluiten 2 GB:tä.

Se mitä virtualisoinnilla et voi harjoitella tai paremminkin kokeilla, on rautaspecifiset asiat, kuten esim. näytönohjaimen ajureiden toimivuus. Kaikkea ohjelmallista kylläkin voit käyttää.

[Hajakenttä]

Virtualisointina käyttö olisi näppärämpää ja toimisi nopeammin. Virtualisoinnissa oikeasti vaatimuksena on vain se, että sinulla on tarpeeksi keskusmuistia, jotta molemmat, fyysinen ja virtuaalinen, mahtuvat ajettavaksi samaanaikaan. 1 GB voi riittää johonkin, mutta mieluiten 2 GB:tä.

Se mitä virtualisoinnilla et voi harjoitella tai paremminkin kokeilla, on rautaspecifiset asiat, kuten esim. näytönohjaimen ajureiden toimivuus. Kaikkea ohjelmallista kylläkin voit käyttää.

Asia on harkinnan arvoinen. Keskusmuistia kun on vain 1 GB ja 16 GB:n SSD on jo puolillaan, voi olla tuo tikku riittävä harjoitusalusta, hitaudesta viis.

Virtualisointi olisi kai myöskin opettelun arvoinen juttu, joten kiitti vinkistä. 

[Ganymedes]

Virtualisointina käyttö olisi näppärämpää ja toimisi nopeammin. Virtualisoinnissa oikeasti vaatimuksena on vain se, että sinulla on tarpeeksi keskusmuistia, jotta molemmat, fyysinen ja virtuaalinen, mahtuvat ajettavaksi samaanaikaan. 1 GB voi riittää johonkin, mutta mieluiten 2 GB:tä.

Se mitä virtualisoinnilla et voi harjoitella tai paremminkin kokeilla, on rautaspecifiset asiat, kuten esim. näytönohjaimen ajureiden toimivuus. Kaikkea ohjelmallista kylläkin voit käyttää.

Asia on harkinnan arvoinen. Keskusmuistia kun on vain 1 GB ja 16 GB:n SSD on jo puolillaan, voi olla tuo tikku riittävä harjoitusalusta, hitaudesta viis.

Virtualisointi olisi kai myöskin opettelun arvoinen juttu, joten kiitti vinkistä. 

Joo, tuo on hivenen kuilun partaalla. Esim. Ubuntu versiolle 9.04 tuo muisti ja tuo levy olisi hyvin riittänyt, mutta uudemmilla ... en tiedä mitä sinulla siellä oikeasti on. SSD-levyllä homma tietysti lentäisi, koska virtualisointi toimii erittäin nopeasti SSD-levyltä.

Tottakai, kannattaisi opetella ... vielä parempi ottaa käyttöön kaikkeen harrasteluun 

[Dost]

Kone kun on jo vanhanaikainen uusia Ubuntun moderneja jakeluita ajatellen.

Virtualisoinnissa oikeasti vaatimuksena on vain se, että sinulla on tarpeeksi keskusmuistia, jotta molemmat, fyysinen ja virtuaalinen, mahtuvat ajettavaksi samaanaikaan. 1 GB voi riittää johonkin, mutta mieluiten 2 GB:tä.

Jos vain vielä "vanhanaikaisen" koneen prosessori osaa virtualisoinnin.

[Ganymedes]

Kone kun on jo vanhanaikainen uusia Ubuntun moderneja jakeluita ajatellen.

Virtualisoinnissa oikeasti vaatimuksena on vain se, että sinulla on tarpeeksi keskusmuistia, jotta molemmat, fyysinen ja virtuaalinen, mahtuvat ajettavaksi samaanaikaan. 1 GB voi riittää johonkin, mutta mieluiten 2 GB:tä.

Jos vain vielä "vanhanaikaisen" koneen prosessori osaa virtualisoinnin.

Ei ole välttämättä siitä kiinni. Olen käyttänyt virtualisointia Pentium II Mobilesta lähtien, kuulostaa hitaalta, mutta olihan se fyysinen konekin hidas, joten sillä piti pärjätä.

Silloin kun virtuaalikone on 64-bittinen, niin silloin prosessorin ja bioksen (+emon), siis molempien, pitää tukea virtualisointia. Kääntäen vaikka on uusikin prosessori, vaikkapa DELLin Inspiron läppärissä, voi olla, että bios ei tue virtualisoinnin laittamista päälle. Tällöin 64-bittinen virtuaalikone ei toimi - 32-bittinen kyllä toimii.

[Dost]

Noh sitten... Olin väärin käsittänyt joskus kun QEMU ei toiminut vanhalla koneella. Varmaan asetukset oli pielessä.

[Ganymedes]

Noh sitten... Olin väärin käsittänyt joskus kun QEMU ei toiminut vanhalla koneella. Varmaan asetukset oli pielessä.

Joo, no, oikeastaan en tunne kuin (ilmaisen) VMwaren näistä ratkaisuista. En tiedä miten asianlaita on muissa - näitähän on melko monta tarjolla. Asia on kyllä mainittu, laveastikin, VMware-ohjeessa joka löytyy tältä Foorumilta. Virtualboxia moni muu osannee kommentoida.

[salai]

Tikulle ei kannata asentaa tavallista distroa.

Laittaa siihen koneeseen toisen kovalevyn ja kokeilee sillä. Tai kyllä aikoinaan virtuaalikoneetkin toimivat hyvin vajaan gigan muistillakinj.

Remasteroitu täydellinen Peppermint 2 (poropietari näytön ajureineen + javat + Spotifyt + kaikki mokkulat toimii ym. mahtuu CD:llekin) buuttaa muuten 1 gigan tikulta 35 sekunnissa, kun SSD:ltä sama kestää 13 sek. Remasterointi puolestaan kestää samalla 35 € kirpputoriläppärillä vajaa 5 minuuttia, joten noita tulee kokeiltua kymmenen kertaa päivässä (tai yli parhaimmillaan).

Voisin oikeastaan laittaa tuollaisen kohta jonnekin jakeluun, jos ketä kiinnostaa.
Kuvassa puoli vuorokautta RAM:ssa pyörinyt tikulta käynnistetty distro.
Taustakuva ja musiikki Sandy Denny.
Tuohon distroon mahtuu muuten kevyesti MiniDLNA, joten se syöttää verkkoon kaikki tiettyyn kansioon laitetut videot.
Ja onhan siinä tietysti varmuuden vuoksi mukana mm. boot-repair



Toisaalta vähänkin fiksu kaveri tekee itselleen parissa tunnissa samanlaisen ja oppii ehkä samalla jotain.

[_Pete_]

Virtualisointina käyttö olisi näppärämpää ja toimisi nopeammin. Virtualisoinnissa oikeasti vaatimuksena on vain se, että sinulla on tarpeeksi keskusmuistia, jotta molemmat, fyysinen ja virtuaalinen, mahtuvat ajettavaksi samaanaikaan. 1 GB voi riittää johonkin, mutta mieluiten 2 GB:tä.

Se mitä virtualisoinnilla et voi harjoitella tai paremminkin kokeilla, on rautaspecifiset asiat, kuten esim. näytönohjaimen ajureiden toimivuus. Kaikkea ohjelmallista kylläkin voit käyttää.

Asia on harkinnan arvoinen. Keskusmuistia kun on vain 1 GB ja 16 GB:n SSD on jo puolillaan, voi olla tuo tikku riittävä harjoitusalusta, hitaudesta viis.

Virtualisointi olisi kai myöskin opettelun arvoinen juttu, joten kiitti vinkistä. 

Arch tapauksessa virtuaalikoneeseen riittää aluksi vähempikin muistimäärä: siinä kun asennus tehdään alussa käyttäen pelkästään tekstitilaa ja niin että on käynnissä vain minimaalinen setti ohjelmia niin hyvinkin 256M tai jopa 128M on ihan riittävä millä pääsee alkuun.