Täällä raukoilla rajoilla on niin usein sähkökatkoksia, että läppärin akku on aika halpa battery backuppi.
Ja asuntojen neliöt maksavat nekin. Jos on oikea tarve tehdä työtä pääasiassa tietokoneella, on tietysti oltava sellainen toimisto, jonka varustelu vastaa sitä tarvetta.
Usein rötkötän sohvalla, kuten nytkin, miniläppäri sylissä, eikä tämä läpyskä vie niitä neliöitä, eikä minun tarvitse eriytyä perheen arjesta johonkin nurkkaan. Kun tämän suljen ja sujautan keinonahkapussiinsa tämä mahtuu kirjahyllyyn vihkiraamatun viereen, eikä edes mahdollinen varas hoksaa sieltä katsoa. Perheessä on muutama muukin kone, kaikki läppäreitä, juurikin siksi kun ei ole sitä tilaa, eikä toisaalta niin suurta tarvetta ergonomiselle työtilalle. Jostain syystä useimmiten valitsen käyttöön tämän mopon... lienee vaan niin kevyt ja kuitenkin tekee sen mitä pyydän.
Nytkin vaimo on muutaman metrin päässä oma läppärinsä, kylläkin täysimittainen, sylissänsä. Ja viestiyhteys on tällä kertaa hänen puhelimensa 3g wlan-jaolla meillä molemmilla.
Puhelinta nettiyhteydellä olen käyttänyt vain tilapäiseen tarpeeseen jossain katuvarressa, kun on pitänyt jotain osoitetta löytää t. j. s. p.